Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tähtiklaanin ennustukset : (Jos parantajat eivät ole käyneet Kuulammella kuulemassa ennustusta, he kuulevat sen unissaan)

 

Myrskyklaani: ''On tärkeää, että kaksi pitävät yhtä, saavuttaakseen yhteisen päämääränsä ja luomalla yhteisen tulevaisuuden puhtaalle klaanille'' -Liekkitähti -

Jokiklaani: ''Kaikki kaunis tulee katoamaan, sekä vaikka rakkaimpanne vietäisiin pois, teidän on katsottava eteenpäin ja kohdattava kadotukset uudelleen ymmärtääksenne tulevaisuutenne'' -Taivaanliekki -

Tuuliklaani: ''Tuli, joka roihuaa keskellänne, kuivattaa maanne ja puhdistaa mielenne epävarmuudelta, teidän on uskottava häntä, vaikka menettäisitte paljon'' -Synkkämyrsky-

Varjoklaani: ''Viimeinen hengenveto lähestyy, teidän on varottava kissaa, johon uskotte voivanne eniten luottaa, sillä hän aiheuttaa veden’’ - Näätämarja -

Yöklaani: ''Yksi kolmeksi muuttui, mutta teidän on opittava antamaan menneet anteeksi ja yhdistettävä voimanne yhteistä pahaa vastaan'' - Yölintu -

Myrkkyklaani: '' Elollisen ja kuolleen välit jäävät entisiksi, kun todellisuus raukeaa ja on uuden toivon aika astua eteen, vaikka se vaatisi sydämen särkemisen '' - Haavepuro -

Synkkäklaani: Lämpimän tullen jäät sulavat ja taivas vyöryttää suruaan, teidän luoksenne saapuu silloin pimeyden kissa, joka ottaa yhdeksän kuuta kestäneen kissan mukaansa’-Punavirta-

Lumouksenklaani: ''Katsokaa menneisyyteen ja verratkaa tulevaan, sillä varjoissa värjääntynyt pahuus toistaa menneisyyden uudelleen, ettekä silloin voi juosta veritulvaa karkuun'' -Yönkyyhky -

Ruskaklaani: ''On hyväksyttävä vääryys ja kuunneltava sitä, joka peittää lialla salaisuutensa, sillä vain hän voi tarjota tulevaisuutenne metsässä'' -Korpinkyynel -

Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Masi

26.05.2017 22:58

VALKEAKUISKE katseli uteliailla ja suurilla silmillään naarasta, joka puhui niin lumoavasti hänelle. Hän ihaili naaraan kauniita kasvoja, aamuauringon valoa silmissä ja jo kuivunutta turkkia. Hän oli kuin Tähtiklaanin kissan! Kolli hymyili ja pyyhkäisi hännällään toisen poskea. Hän todella istui siinä tämän naaraan kanssa. Se olisi todellista.
’’Minä sanoisin aivan samaa, mutta minulla ei ole muita ystäviä kuin setäni, mutta häntäkin enemmän.. Sinä. En haluaisi sanoa sinua vain ystäväkseni, sillä olen jokaista pörheän karvani päähän asti hullaantunut sinuun’’, Valkeakuiske naukaisi hymyillen huvittuneena itselleen. No, nyt se oli sanottu.

TOIVONTÄHTI kohotti unisena päätään ylös. Hän väräytti nenäänsä, kun tumma kuvioisen kollin ominaistuoksu painautui hänen nenäänsä. Hänen kasvoilleen kohosi hymy, kun hän huomasi Viherloimun edelleen nukkuvan vierellään. Joko oli aamu?
Pesässä oli lämmin, mutta aurinko ei ollut vielä noussut tervehtimään alkavaa aamua Myrskyklaanin leirissä. Naaras nuolaisi karhealla kielellään Viherloimun pehmeää poskea ja päästi lempeän kehräyksen kurkustaan. Hän kiersi häntänsä etukäpäliensä päälle ja mittaili toisen väpättäviä uneliaita viiksiä.
’’Herätys’’, naaras kuiskasi aivan toisen korvan juuressa ja hymyili.

SIRUTASSU tunsi kuinka tassut alkoivat jälleen kuunnella hänen aivojensa lähettämää komentoa. Naaras katsahti ryhmänjohtajaan, Syväsurmaan, joka mainitsi Leijonantähden nimen. Hän käänsi inhoksuvan katseensa pois mäyrästä ja Routasielu kosketti hennosti nenällään pienemmän naaraan poskea. Sirutassu katsahti enoonsa ja hymyili tälle lempeästi, lähtien sitten tuon opastamana seuraamaan Syväsurmaa.
Ruskaklaani oli ollut vain hetken, mutta pieni naaras ei voinut ymmärtää, minkä takia synkkäklaanilaiset olivat kaataneet mäyrän. He olisivat voineet vain usuttaa sen ilomielin heidän kimppuunsa! Ehkä se oli voimannäyttö, tai jotakin pahaa oli tapahtunut. Tai entä jos he eivät olleet edes kaataneet mäyrää?
Naaras kohotti katseensa, kun suurikokoinen tammi kohosi moneen erilliseen paksuun oksistoon heidän edessään. Turvallinen kodin tuoksu leijaili hänen nenänsä edustalla ja naaras vilkaisi Syväsurmaa, mutta huomasi tuon etsivän Leijonantähteä. Saaliskasan ohitse kulkiessa hänen vatsansa ynähti, hän ei saattanut muistaa milloin oli viimeksi syönyt. Mutta nyt hän halusi kuulla, mitä Leijonantähti sanoisi hänen löytämäänsä mäyrään!

//Niin, tuota noin. Parantajien olis tarkotuksena keskustella niistä ja kertoa mitä ne näkee.. ;_; //

Nimi: heli-fairy

24.05.2017 15:09
KUKKAISELO käänteli häntäänsä maata pitkin. Valkea turkki oli pian pölyinen Kuulammen kivenpinnasta. Naaras huokaisi kohti vettä ja katseli sitä hetken. Tosiaan omakuvajainen sieltä ei tuijottanut takaisin.
"Jos kerran näemme vain joitain tiettyjä kissoja, ne ovat ehkä klaanillemme tärkeitä tai tulevaisuudessa tulevat olemaan. Uskon, että tästä ei tarvitse enempää keskustella vaan-" naaras kuuli askelia takaataan. Tuo vilkaisi vihreillä silmillään olkansa yli ja huomasi puolitutun hahmon juoksevan paikalle. Tuo räpäytti silmiään muutaman kerran ja korjasi asentonsa hieman enemmän kohti Hiirikoipea. Tuo nosti vienon hymyn toiselle ja nyökäytti päätään tervehdyksen omaan.
"Tervetuloa. Hyvä, että osasit paikalle" tuo naukaisi ja vilkaisi muihin. HEHKUTONVALO katseli tuota hieman silmät sirrillä. Ehkeivät he olleet vielä mitään parhaita ystäviä.
"Uskon, että olemme oikeastaan tässä jo kaikki. Totesimme jo, että Tähtiklaani ei saapunut uniimme" hän naukui hiljaa ja vilkaisi vedenpintaa.
"Uskomme, että Tähtiklaani lähetti meille vain pikaisen viestin lammen pinnan kautta" lisäsi SIIPIKATSE astellen hieman lähemmäs. Naaras vilkaisi tuuliklaanilaiseen, joka nyökäytti toiselle päätään myöntävästi.
"En sitten tiedä, onko tässä enään muuta kokoontumisen tarvetta" huokaisi Kukkaiselo hiljakseen ajatukselleen. Tähtiklaanin viesti saavutti kaikki.

Nimi: river

23.05.2017 20:31
HIIRIKOIPI kiiruhti minkä käpälistään pääsi rinnettä ylöspäin tuntien raskaan hengityksensä nopeasti pistona keuhkoissaan. Ruskaklaanin parantaja oli hyvästellyt klaaninsa päällikön Leijonantähden nopeasti leirissä ja lähtenyt kiiruhtamaan klaanien parantajien tapaamiseen illan alkaessa vähitellen kaartumaan yhä pimeämmäksi yöksi kollin ympärillä. Tuo seurasi kuonollaan toisten, jo jonkin aikaa sitten edellään Kuulammelle vaeltaneiden parantajien hajujälkeä, sillä sen minkä hitaasti sokeutuva kolli näössään hävisi, sen hän hajuaistillaan toisaalta voitti takaisin vahvuudekseen. Harmaaruskeaturkkinen kolli kiristi tahtiaan entisestään rintaansa riipivästä sekä pistävästä kivusta huolimatta mielessään kiroten kaiken mahdollisen keksimänsä maan ja Tähtiklaanin väliltä.
"Perhanan Tähtiklaani!" Hiirikoipi murahti happamasti pujotellessaan eteenpäin kallionrinnettä pitkin. Kuullessaan hiljaisen rasahduksen Hiirikoipi pysähtyi hetkeksi sydän pamppaillen kuuntelemaan. Lähettyviltä kuuluva hiljainen supina kuitenkin kertoi kollille hänen löytäneen määränpäänsä. Mutta vielä ennen laskeutumistaan kuulammen rannalle toisten parantajien luo Hiirikoipi nuolaisi pikaisesti sojottavat rintakarvansa ja otti ryhdikkäämmän asennon. Hän edusti sentään Ruskaklaania ja Tähtiklaanin sanoista viis Hiirikoipi aikoi yhä edelleen tehdä tämän.
"Hemmetin hiirenaivot, tarkoitan hyvää iltaa vain teillekin," Hiirikoipi murahti saapuessaan toisten luokse. Hän istahti varovaisesti alas jääden turvallisesti suunnilleen ketunmitan päähän toisien parantajien joukosta. Kolli kallisti päätään ja silmäili arvioivasti vuorotellen jokaista paikalla olevaa parantajaa meripihkanväristen silmiensä katseella. "Jollei se jo tullut kaikille selväksi, niin minä olen Hiirikoipi, olen Ruskaklaanin parantaja." Hiirikoipi pyöräytteli silmiään pitkästyneen näköisenä ja yritti sitten ottaa mukavamman asennon paikoillaan.
"No mitäpä sitten? Odotammeko vielä muka jotakuta?" Ruskaklaanilainen ei turhaan kaunistellut sanojaan, sellainen kun ei hänen tapoihinsa missään tapauksessa kuulunut.

Nimi: heli-fairy

23.05.2017 19:41
SYVÄSURMA tassutteli pitkin metsän reunaa. Rennosti astellen tassujaan pehmoiseen maahan hän kuuli takaansa toisten askelten ajautuvan poispäin. Hän ei edes kunnolla tajunnut sitä, että kaksikko oli lähtenyt muualle kiertämään. Musta naaras silmäili metsän reunaa ja rajaa. Ei näkynyt ainakaan liikkeitä. Minnehän se oli mennyt? Vai piiloon juossut? Naaras virnisti omahyväisen hymyn ja loikki muutaman askeleen eteenpäin, kun hänet pysäytti huudahdus. Tummansinisilmäinen käännähti samantien ympäri ja lähti juoksemaan kohti kiviseinämää, jonka luona näki Sirutassun. Naaras ehti paikalle ja näki jo Routasielun kapuavan katsomaan.
"Hyvin tehty Sirutassu" naaras hännällään kosketti oppilaan kylkeä. Onneksi se mäyrä oli kuollut. Oppilas saattaisi muuten seistä tai maata jossain muualla kuin siinä.
"Ei sillä kai ole mitään merkitystä makaako se toisella puolen vai välissä. Se on tapettu, eikä heidän hajua tunnu tällä puolen kunnolla." tuo naukaisi hiljaa ja katsahti toiseen soturiin. Hän ei nähnyt siinä ongelmaa. Mäyrä oli kuollut. Ongelma siis ratkaistu. Tuo asteli muutaman askeleen lähemmäs sitä ja vilkuili hetken rajaa. Miksi Synkkäklaanilaiset olivat sen tappaneet? Olisivat voineet hyvin häätää heidän riesakseen.
"Mennään ilmoittamaan Leijonantähdelle" hän kääntyi takaisin ja katsahti vienosti hymyillen kaksikkoon.

Nimi: heli-fairy

06.05.2017 12:15
SATIINISYDÄN tarkkaili lempeällä katseella kollia. Märkä nuolaisu nenänpäähän sai naaraan hymyn nousemaan ja pian myös aivastamaan. Tuo nuolaisi nopeasti tassuaan ja pyyhkäisi korvan taustaansa. Kollin seura oli todella rauhoittavaa. Ainakin auringon paisteessa järven rannalla, kun pieni tuuli puhalsi päin vilvoittaen. Soturitar huokaisi ja painoi päänsä hetkeksi toisen kaulaa vasten. Kollin tuoksu oli rauhoittava ja toi vain hyviä asioita naaraan mieleen. Tuo heilautti harmaata häntäänsä ja kohotti sitten päätään, nuolaisten pienen takun puhtaaksi tuon selästä. Violetti silmä pari yritti etsiä toisen silmiä hetken hiljaa miettien.
"Voisin sanoa, että ystävät. Kun ei ole kunnon perhettä, tai jos on, on sentään kauniit ystävät, jotka tukevat ja luottavat sinuun" hän naukaisi hiljaa ja vilkaisi hohtavaa järveä. Sekin oli niin kaunis..
"Mutta koti, ja tämä metsä." hän vielä naukaisi hiljakseen. Käännettyään päätään kohti toista, hän nopeasti nuolaisi kollin poskea ja hymyili.
"Ja sinä" lisättyään vielä tuo painoi päänsä taas kollia vasten. Hän voisi jäädä tähän hetkeen ikiajoiksi.


VIHERLOIMU katseli naarasta tuikkivilla silmillään. Tuon lämpö hohkasi häntä kohti ja naaraan tuoksu lämmitti tuon mieltä. Hän väräytti viiksiään pienesti ja painoi päänsä toista vasten. Ne sanatkin, ne lämmittivät hänen sydäntään.
"Olen vain iloinen kuullessani nuo sanat" hän naukaisi hiljaa ja nuolaisi toisen päälakea lempeästi. Musta turkkinen heilautti häntäänsä vierelleen ja silmäili naarasta vihreällä katseellaan. Koko muu leiri ja kaikki muut asiat olivat unohtuneet, kun hän oli jutellut päällikkönsä kanssa. Olisiko se oikein sanoa päällikkön kanssa? Ei hän tiennyt. Siinä oli hyvä pysyä, ehkä vielä hetken aikaa. Kolli nuolaisi nopeasti rintaansa ja sitten katsahti hetkeksi ulos pesästä. Hänen mielessään nyt vain pyöri ajatus pienestä perheestä. Muutama pieni leikkisä pentu juoksemassa leirissä kahden katseen alla. Heidän pennuistaan tulisi kauniita.. Ihan niinkuin Toivontähti oli. Hymyn noustessa tuon huulille kolli siirsi katseensa takaisin toiseen. Heistä tulisi täydellinen perhe.

Nimi: Masi

06.05.2017 02:51
TUSKATÄHDEN silmät olivat tyynit, vaikka tuon sisällä kumpusi hämmästyneisyys ja ymmärtämättömyys. Mistä tässä oikeastaan oli kyse? Kilpikonnakuvioinen kolli mittaili hetken Viimahäntää katseellaan, sen jälkeen Kivihäntää, joka puhui heikosti tapahtuneesta.
’’Miten te tuuliklaanilaisten kanssa päädyitte ottamaan yhteen?’’, hän naukaisi ja mietti vain, miten Kivihäntä oli saanut lähteä ulos leiristä ja kun oli saanut, miten tuo oli heti joutunut ongelmiin. Hän väräytti korvaansa. ’’Mitä te teitte Tuuliklaanin reviirillä vai ovatko he tunkeutuneet meidän reviirillemme?’’, päällikkö huokaisi hiljaa mietteliäänä.

VERIRUUSUN silmät katselivat Tomukuuta, hänen mielensä tuntui olevan tyhjä ja kun hän kääntyi katsomaan Päästäisaskelta, Pöllönlaulua, Pyörteenviuhkaa ja Punahämärää, tämä tunsi hämmentävää tarvetta painaa kasvonsa Punahämärän turkkiin. Se oli niin omituista, etenkin kun Punahämärän kasvoilla oli sarkastinen virne, mikä tuntui vahvistavan naarasta.
’’Niin. Me käymme hakemassa Aamutähden, kun hän putosi rotkoon’’, naaras naukaisi, mutta jokainen partioon lähtevä saattoi huomata, että hän maleksi pitkälti ajatuksissaan. Punahämärä pyöritteli silmiään ja lähti seuraamaan naarasta, joka alkoi johtaa partiota ulos leiristä. ’’Halusin siksi ison partion, etten osaa sanoa tarkalleen, onko alueella lisää vielä kettuja. Enkä halua riskeerata yhdenkään toisen henkeä’’, naaras naukaisi ja Punahämärä heilautti ärtyneenä häntäänsä.
PYÖRTEENVIUHKA loi epäilevän katseensa Tomukuuhun ja siirsi sen sitten Veriruusuun, jokin ei vain kuulostanut järkevältä. Miten nuo kaksi olivat päätyneet samaan paikkaan? Eikö Veriruusu ollut oppinut mitään? Eikö tuota kiinnostanut ollenkaan Sudenulvonta ja tämän perhe!? Kollin hännänpää nyki ja hän katseli, kuinka punertava ketunnaamainen naaras käveli hänen edelleen tuuhea häntä keinuen puolelta toiselle. Kai Punahämärä sentään välitti vielä? Vai oliko hän ainoa? Hänen suupieliinsä kohosi hymy, ehkäpä Veriruusu voisi päällikkönä tehdä oikein ja häätäisi Aamutähden sisaruksineen? Nuo kaikki olivat kohdelleet klaania huonosti. Aaveenvarjo parantajana oli hoitanut tehtäviään, mutta hänen käytöksensä. Hän sylkäisi inhosta ja pyöritteli silmiään. Koko paska palamaan vain! Hänen teki mieli vain päästää tuli valoilleen Lumouksenklaaniin, mutta hän heilautti korvaansa. Mitä hän siitä hyötyisi itse?
PUNAHÄMÄRÄ katseli Veriruusua edessään mietteliäänä, hän mittaili muita ryhmäläisiä ja hänen hännänpäänsä nyki, kun Pöllönlaulu oli lähettyvillä. Tuo saastainen. Tosin Päästäisaskeleen läheisyys samassa partiossa ei ollut ollenkaan sen parempi. Hän päästi pitkän mietteliään sihahduksen.

VALKEAKUISKE naurahti ja nuolaisi naaraan nenänpäätä.
’’Pahoittelen, jos minun omituinen luonteeni häiritsee teitä, arvon neiti’’, hän naukaisi Satiinisydämelle ja alkoi nyppiä tuon selässä olevaa takkua, sitten sukien sen kauniisti karhealla kielellään. Hän mietti hetken mielessään, pitäisikö heidän alkaa siirtyä takaisin kohti leiriä, mutta toisaalta, siellä olisi vain melua ja vilskettä. Täällä he saisivat olla sentään rauhassa!
’’Mikä on sinusta kaunein asia elämässäsi, mitä tiedät?’’, kolli kysyi naaraalta hieman epäselvästi, kun yritti nyhtää takkua tämän turkissa. Ehkä hän ei jatkossa kaataisi tätä veteen. Ehkä. Saisipahan kolli hyvän syyn olla naarasta lähellä.

TOIVONTÄHTI hymyili lempeästi Viherloimulle, tuon sanat lämmittävät hänen sydäntään, sekä mieltään suuresti. Niin kauniita sanoja, niin jalolta ja uskolliselta, sekä komealta nuorelta soturilta. Hänestä alkoi tuntua hupsulta, kun hän oli avautunut asioistaan, mutta se rauhoitti hänen mieltään.
’’Kiitos, Viherloimu. Enkä itse pistäisi ollenkaan pahaksi siitä, jos saisin jakaa tulevaisuuteni sinun kanssasi’’, naaras naukaisi hymyillen ja puski Viherloimua takaisin välittävästi. Hän vain olisi jo voinut olettaa, mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Jos he yrittäisivät, pesä olisi varmasti täynnä kuolleita pentuja. Ehkä hänen pitäisi myös silloin jättää päällikön paikkansa, ei kokonaan, mutta joksikin aikaa. Hän katsahti Viherloimuun mietteliäänä. Viherloimu voisi huolehtia silloin päällikön tehtävistä, kun hän matelisi karvapalleroiden perässä pentutarhaalla ja itsekkäästi kuljettaisi nämä vanhemmalla iällä päällikönpesäänsä. Hän väräytti viiksiään, hän ei halunnut ajatella raakaa totuutta.

Nimi: Masi

05.05.2017 13:09
PUNATÄHTI heilautti korvaansa ärtyneenä. Hänen olisi tehnyt mieli vetää ympäri korvien Kastanjaturkkia. Tuo tosiaan ei sitten omannut mitään kunnioitusta, ihme, etteivät muut pitäneet tästä. Mielessään hän kuitenkin muistutti itseään, että tämä oli klaanitoveri ja hänen olisi pysyttävä tyynen rauhallisena kapinoitsijaan käytöstä kohtaan, vaikka tuon pään upottaminen veteen houkuttikin. Mitenköhän Valkeatähti olisi hoitanut asian?
"En usko, että Jokiklaanilla menee niin huonosti, että heidän täytyisi varastaa meiltä", hän huokaisi rauhallisesti. "Taskuruoho saa luoda partiot alueelle, ja jokainen partio käykööt sen alueen aina läpi hänen johdolla. Kaksi partiota yhden päivän aikana", naaras naukaisi tiukasti ja heilautti häntäänsä.
"En ole aloittamassa tälläisestä mitään suurempaa, ellei tapahtuma toistu toistumiseen, enkä silloinkaan komenna joukkojani kenenkään kimppuun, vaikka sitä minun ilmeisesti oletat tekevän", naaras huokaisi ja mittaili hetken nuorta soturin alkua.
"Huonosta käytöksestäsi saat istua tämän yön vartiossa. Saat oppia kunnioittamaan muitakin kuin vain itseäsi. Klaanimme on tasa-arvoinen, jokaista tulee kunnioittaa. En ole kuullut, enkä ole koennuy sinusta hyvääkään käytöstä, joka olisi jokaisen osapuolen kohdalta mukavaa, tai saat seuraavan kerran olla oppilaiden kanssa ja siivota pesistä sammalia", naaras murahti ja loi hyytävän kylmän katseen soturiin, kääntäen sitten katseensa aukiolle.
"Taskuruoho! Ota mukaasi kolme kissaa ja lähde kiertämään meidän reviirimme hylätyn kaksijalkalan ympäristö, jossa Kastanjaturkin mukaan Jokiklaani änkesi reviirillemme varastamaan ruokaa. Saat järjestää kaikki partiot seuraavina päivinä, jotka kullkevat johdollasi matkan. Kolme kissaa,kaksi partiota, muutamat seuraavat päivät", naaras naukui kuuluvasti.
"Kun parantajat palaavat, käy näyttämäsä haavasi", hän totesi vielä Kastanjaturkille. Hän tosiaan haluaisi nähdä sen, kuinka ne Jokiklaanin kissat ravaisivat räpyläjaloillaan kanien perässä. Häntä huvitti ajatus, mutta hänen kasvonsa olivat tyynet, eikä tästä pystynyt lukemaan mitääään kylmien silmien takaa.

//roolin loput myöhemmin!

Nimi: Blari

02.05.2017 19:39
KASTANJATURKKI siristi silmiään. "Olisitko sinä antanut heidän viedä sitten jotain? He UIVAT meidän reviirillemme! Varmaan sen takia, koska niin 'yllättävää' olisi, jos he tänne tulisivat!" punaruskea kolli sähähti. "Meinaatko antaa heidän vain varastaa meidän riistaamme? Kaksi jokiklaanilaista juuri nuuski ympäriinsä reviirilläsi etkä sinä edes korvaasi heilauta", Kastanjaturkki murisi ja katsoi uhmakkaasti päällikköään.

VIIMAHÄNTÄ vilkaisi Kivihäntää. "Kerro hänelle.. Sinähän tämän kaiken aloitit", Viimahäntä maukaisi Kivihännälle katsoen pahoittelevasti Tuskantähteä.
"Mi- hyökkäsin tuuliklaanilaisen kimppuun", Kivihäntä painoi päänsä häpeissään ja anteeksipyytävästi.
"Anteeksi.. En saanaut itseäni pidettyä kurissa".

Nimi: Blari

01.05.2017 19:27
TOMUKUU seurasi naarasta leiriin. Kolli piti ilmeensä järkyttyneenä.
"Lumouksenklaanin kissat.. Minulla on huonoja uutisia..." Tomukuu maukaisi ja katsoen paikalle kokoontuneita kissoja. Hän puri hampaitaan yhteen osoittaakseen asian olevan vaikea sanoa ääneen.
"Aamutähti... Aamutähti on kuollut."
Tomukuu huomasi Pöllönlaulun ja Päästäisaskeleen jähmettyvän paikalleen. Hänen sisarensa avasivat molemmat epäuskosta suunsa, mutteivat saaneet mitään sanottua. "Mi-mitä tapahtui?" Pöllönlaulu kysyi ääni järkytyksestä täristen.
Tomukuu painoi päänsä. "O-olimme rotkolla.. metsästimme.. Kettu ilmestyi kuin tyhjästä... Se oli ottanut Aamutähden hampaisiinsa ja hän yritti päästä irti sen.. ketun hampaista.. Yritin estää kettua, mutta en onnistunut ajoissa....Kettu oli painanut Aamutähden kiveä vasten ja..." Tomukuu sulki silmänsä tiukasti. Pöllönlaulu ja Päästäisaskel juoksivat veljensä luokse ja puskivat tuota.
"Ihan rauhassa.." Pöllönlaulu rauhoitteli Tomukuuta. Tomukuun käpälät tärisivät.
"Ve-veriruusu saapui.. kun se tapahtui... Hän sai napattua ketun ja minä.. revin sen kaulan auki.. niin kuin se teki Aamutähdelle..." Tomukuu käänsi päänsä Veriruusua kohden niin, että tuo oli ainoa, joka näki hänen katseensa. Hän yritti katseellaan kysyä, että oli naaras tyytyväinen.

PÄÄSTÄISASKEL ei voinut uskoa, että Aamutähti olisi poissa. Hän seisoi Pöllönlaulun kanssa Tomukuun luona. Kaikki oli vaikuttanut hetken edes noiden välillä olleen hyvin.. Aamutähden ja Tomukuun. Hän ei saattanut kuvitella, miltä veljestä oli tuntunut todistaa Aamutähden kuolema.
Kuullessaan Veriruusun pyynnön saada Päästäisaskeleen ja Pöllönlaulun mukaansa Pyörteenviuhkan ja Punahämärän kanssa Päästäisaskel katsoi hämmentyneenä Veriruusua. Hänen silmänsä olivat surusta sumeaat.
"Mi- Menemmekö... hakemaan hänet?" Päästäisaskel maukaisi hiljaisesti. Hän katsoi vaistonomaisesti Punahämärää etsien kissojen joukkoon, mutta siirsi sitten väkisellä huomionsa Veriruusuun ja Tomukuuhun, joka ei tuntunut shokin takia puhumaan juuri nyt enempää.

Nimi: heli-fairy

27.04.2017 23:07
SÄDEKATSE katsahti Usvatassuun ja hymähti itsekseen. Oppilas oli kyllä oikeassa. Naaras taas vain ajatteli omasta näkökulmastaan, oliko ihmekkään. Ruskea turkkinen silmäili hetken tassujaan kunnes nousi toisen rinnalla ylös. Vieno hymy kiiri tuon kasvoille vaikka tuon mielessä pyöri muuta kuin iloisia asioita. Turkoosisilmä räpäytti toiselle silmiään ja kosketti nenällään toisen otsaa.
"Oli ihanaa jutella kanssasi ja vielä hienompaa katsoa sinun oppivan" tuo naukui hiljaa ja lopulta nosti katseensa pois oppilaasta. Tuo vilkaisi maahan ja loikki muutamia oksia pitkin takaisin maahan. Hän vikkaisi Usvatassua kohti ja lähti hölkkäämään kohti leiriä, joka ei edes ollut kaukana. Naaras huokaisten hidasti leirin sisäänkäynnille ja työntyi pensaikon läpi sisään. Hän kiersi katseellaan ympäri leiriä ja vilkaisi loluksi oppilastaan.
"Käy syömässä ja lepää hyvin. Minusta saat sitten tehdä mitä haluat" naaras tuhahti leikkisästi ja asteli itse ohi tuoresaaliskasan leirin reunamaan siistimään turkkiaan, jossa vielä oli Usvatassun iskusta johtuneita veripaakkuja. Oppilaalla oli liike, joka saattoi hämmästyttää monet vastustajat.


KURKISYDÄN nuolaisi vielä viimeistä vaaleampaa pentua ja kehräten katsahti sitten kohti Aamunkajoa. Hän nyökäytti toiselle päätään ja katsahti sitten takaisin pentuihin. Jokainen oli kääriytynyt emon hännän lämpöön ja tuhisivat nyt lempeästi unimaailmassa. Naaras vain näki miten pennuista kasvoisi kunnon kissoja, Aamunkajon opetuksella. Kurkisydän avasi suunsa suureen haukotukseen katsahtaen sitten toiseen.
"Kuulostaa hyvältä" hän naukaisi laskien päänsä tassuilleen, lähelle Aamunkajoa. Naaraan tuoksu oli nyt niin tuttu ja tuo näyttikin aivan samalta kuin se pieni pörheä pentu. Muistot nyt tulvivat toisen mieleen ja hän vain näki perheen kasvavan yhdessä..
"Olen todella iloinen, että sain tavata sinut Aamunkajo" tuo naukaisi avaten silmiään ja katsahti toiseen. Mitä ylväitä kissoja heistä yhdessä tulisi...


SATIINISYDÄN kehräten aloitti nuolemaan omaa rintaansa, kunnes tuntiessaan toisen kielen selässään, alkoi puhdistamaan toisen vatsanalusta. Toinen oli kastunut itsekin melkein läpimäräksi kaataessaan hänet. Valkeakuiskeen kielenvedot tuntuivat niin rauhoittavilta ja lämpimiltä. Valkeakuiske, hän tuntui niin lämpimältä, niin turvalliselta. Purppurasilmä kehräsi nuolaisujensa välissä saaden toisen turkin ruotuun. Tämä nosti harmaan kasvonsa kohti toista ja hymyili kollille.
"Olet ehdottomasti kaikista hupsuin kolli, jonka olen tavannut" tuo kehräsi ja nuolaisi kollin poskea. Kolli oli kaikista lämminsydämmisin, jonka hän oli tavannut... Ehkä heidän välinsä kestäisi, kuin taas hänelle ja Kotkankatseelle kävi. Naaras hymyillen jatkoi toisen kaulan pesemistä. Kollin seura hänelle kelpaisi vaikka hautaan asti.


VIHERLOIMU kuunteli naarasta tarkasti ja lohduttavasti nuolaisi tuon poskea. Hän vihreillä silmillään yritti tavoittaa toisen nyökätessään päätän pimeässä pesässä.
"Jos vain annat ensin itsellesi anteeksi, olen varma, että kaikki muutkin antavat" tuo naukui tummalla hiljaisella äänellään. Hän hetken mietti mitä muuta sanoisi, mutta ajatteli hetken tätä kollia.
"Siksi hän varmaan niin syyttikin sinua. Kumppanuuteen ja pentujen kasvattamiseen tarvitaan kaksi kissaa, jotka tukevat toisiaan. Ei yhtä joka välittää ja toista, joka välittää vain itsestään.." hän häivytti viimeisiä sanojaan toivoen, ettei sanoisi liikaa. Kolli räpäytti silmiään ja heilautti häntäänsä. Viherloimu kohotti katseensa naaraaseen ja räpäytti silmiään, nostaen hymyn haivenen kasvoilleen. Ehkä naaraskin teki niin..
"Välitän sinusta todella, Toivontähti. Olen kuullut paljon sinusta ja oppinut paljon ja uskon, etten ole kenestäkään vielä välittänyt näin paljoa kuin välitän sinusta nyt.." hän vastasi vielä hiljaisella äänellä. Tuo katsahti nopeasti ulos pesästä kohti auringon kirkastamaa taivasta, sitten käänsi katseensa takaisin.
"Haluan auttaa sinua saavuttamaan sen, mitä olet ainoana toivonut" kolli naukaisi. Hän vilkaisi nopeasti tassujaanja sitten taas Toivontähteä.
"Välitän sinusta todella.." hän vielä kehräsi.

Nimi: Masi

27.04.2017 22:19
VERIRUUSU kohotti katseensa Tomukuuhun. Hän antoi ajatusten haihtua ja hän uppoutui katselemaan toisen lumoavia silmiä.
’’Sinä sen tiedät, valehteletko. Toivon, ettei sinulla ole syytä valehdella minulle enää koskaan’’, naaras naukaisi ja hymyili pienesti. Hän heilautti häntäänsä merkiksi lähteä kohti leiriä. ’’Minun on koottava nopeasti partio, sinä saat kertoa kaikille mitä sinun mielestäsi tapahtui. Minä kuuntelen sitä’’, naaras naukaisi ja loi merkitsevän katseen Tomukuuhun. Jos toinen nyt haluaisi syyttää häntä kaikesta, hän voisi tehdä niin. Tämä oli koe siitä, halusiko Tomukuu Veriruususta eroon.
Hän kohotti katseensa taivaalle, mutta ilta oli kaunis ja aurinko vielä lämmitti turkilla. Tähtiklaani näytti olevan heidän puolellaan. Hän hymyili vaisusti, kun he kävelit kohti Lumouksenklaanin leiriä. Kaikki tuntui hidastuvan. Naaras tunsi, kuinka stressireaktio hänen sisällään puhkesi ja kyyneleet valuivat hänen poskiaan pitkin. Ehkä surusta, ehkä helpotuksesta.
’’Lumouksenklaanin kissat. Saanen häiritä huomiotanne? Tomukuu, ole hyvä ja kerro mitä on tapahtunut’’, naaras naukaisi ja katsahti kolliin mietteliäänä. Ehkä se oli huono ajatus, ehkä ei, mutta nyt hänellä oli luottamusta kolliin. Tuo saisi kertoa klaanille mitä oli tapahtunut, se selittäisi naaraalle sen, pitivätkö kollin sanat ja teot paikkansa, vai oliko tuo kuitenkin vain ollut hakemassa omaa etuaan.
’’Haluaan mukaani seuraavat kissat. Päästäisaskel, Pöllönlaulu, Punahämärä ja Pyörteenviuhka’’, naaras naukui ja heilautti häntäänsä merkiksi kissaryhmän lähtevän seuraamaan häntä. Heidän olisi haettava Aamutähti, tuotava tämä leiriin, jotta kissat saisivat hyvästellä hänet. Hän lähti enempää odottamatta askeltamaan ulos leiristä.

USVATASSU katsahti hämmentyneenä Sädekatsetta.
’’Kenenkään kuolema ei ole hieno asia, Sädekatse. Liekkitähti kuitenkin uhrautui itse koko Jokiklaanin edestä Veritähdelle’’, Usvatassu naukaisi ja loi hiljaisen katseen Sädekatseeseen. Klaaninvanhimmat puhelivat usein paljon tarinoita, joissa vihollisena oli usein koottuna Veritähti ja tämän hirmutekoja eri klaanien kohdalla.
’’Enkä suosittele sinua ärsyttämään Pakkasnaurua, hän on pitkävihainen kolli. Voin kokemuksellani sanoa, ettei hänen hännälleen kannata astua. Ei olisi hänen tapaistaan toimia vasten tahtoaan, vaikka Tähtiklaani häntä käskisi’’, naaras muistutti ja nousi sitten ylös. Hän maisteli hetken tuulen mukana tulevaa tuoksua ja nyökähti sitten Sädekatseelle.
’’Ei, ei minulla muuta. Palataan vain leiriin, oli hienoa, että sait arvioitua minut ja sain keskustella kanssasi’’, Usvatassu naukaisi ja puski mestariaan kevyesti lavalle.

’’Salvianpentu’’, AAMUNKAJO toisti ja maisteli pennun nimeä kielellään. Hän nyökkäsi hymyillen. Hän mittaili tätä pentua muiden joukossa ja katsahti sitten kasvattiemoonsa, joka ehdotti tästä pienestä karvapallosta Kylmätassulle oppilasta. Kuinkahan kauan siinä menisi, että parantajaoppilaasta tulisi parantaja ja tuo voisi alkaa suunnitella itselleen oppilasta?
’’Minusta se olisi hienoa, että hänestä tulisi parantaja. Tottakai se on hänen omasta valinnastaan kiinni, emmekä me voida alkaa patistamaan häntä parantajanpesälle opettelemaan. Se on hänen omasta tahdostaan kiinni, jossa olet oikeassa’’, Aamunkajo naukaisi. Emo tuntui aina olevan muutenkin oikeassa, ehkä siksi, että tämä oli?
’’Mitä sanot, jos ottaisimme pienet unet?’’, Aamunkajo ehdotti ja venytteli uneliaana kangistuneita lihaksiaan.

VALKEAKUISKE naurahti Satiinisydämelle ja siirtyi tämän viereen. Hän painoi karhean kielensä naaraan uitettuun turkkiin, alkaen pitkin vedoin sukia sitä kuivaksi, sekä takkuja pois siitä. Naaraan lempeä ja rauhallinen ominaistuoksu tuntui ympäröivän nuoren soturin ja tämä nuolaisi tosien korvantaustaa kuivaksi. Hän mittaili hetken naarasta lempeällä katseellaan ja alkoi sitten sukia tuon pörheätä, sekä pitkää selkäturkkia. Jokainen karva tasottui hitaasti, mutta jokainen karhean kielen veto sai naaraan näyttämään omalta itseltään. Kauniilta, aidolta, puhtaalta, taivaallisen upealta.
’’Olet ehdottomasti kaunein kissa, jonka olen koskaan tavannut’’, kolli kehräsi.

TOIVONTÄHTI kuunteli hämmästyneenä Viherloimun sanoja itkuisilla silmillään. Kuinka lohduttava kolli osasikin olla! Vaikka se tuskin oli ollut hyvä idea, että naaras oli kertonut menneisyydestään tai ajatuksistaan, hän tulisi olemaan aina kiitollinen kollille. Viherloimu oli jaksanut kuunnella häntä, sekä koota hänelle lohduttavan auttavaisia sanoja. Hän hymyili nyt lempeästi soturille.
’’Oletko todella sitä mieltä, että voisin saada anteeksi?’’, naaras naukaisi hiljaa, ääni hieman värähtäen. Kuva Pimeydenvarjosta pinttyi hänen mieleensä ja sai hänen niskakarvansa kohoamaan hitaasti. Kolli ei tosin ollut kysynyt kollin nimeä, ehkä tuo ei halunnut tietää sitä, tai ei halunnut naaraan ajattelevan tuota. Naaras heilautti korviaan. ’’Kollin nimi on Pimeydenvarjo. Hän on nyt Myrkkyklaanin soturi, mutta yrittää varmasti tilaisuuden tullen saada päällikön suosion ja nousta varapäälliköksi. Ei siinä, hän on kyllä taitava, mutta joskus taas hän ei osaa ajatella kuin itseään tai omia mielipiteitään’’, naaras naukaisi äkkiä. Hän halusi yllättäin jakaa kaiken Viherloimun kanssa.
’’Voisitko sinä todella tehdä niin? Välitätkö sinä minusta?’’, naaras kysyi aremmalla äänellä ja katsahti soturia silmät tuikkien uteliaisuudesta. Ehkä hän oli vain käsittänyt väärin. Ehkä heidän suhteensa olisi vain yksipuolista rakkautta Toivontähden silmistä katsoen. Ehkä Viherloimulle hän olisi ikäloppu, klaanin päällikkö tai hyvä ystävä. Naaras kuitenkin oli hännänpäätä myöden ihastumassa Viherloimuun, ellei ollut jo rakastunut. Perhosia vatsassa ja hiiriä päässä, niillä sanoilla Toivontähteä olisi voinut kuvailla, kun naaras oli Viherloimun lähellä. Kaikki tuntui leijuvan onnellisen usvan seassa, siten, ettei mitään pahaa voisi koskaan tapahtua heidän välilleen.

Nimi: heli-fairy

21.04.2017 18:27
TUNTEMATONTASSU asetteli tassujaan varovasti maahan ja piti suutaan raollaan tunteakseen emonsa tuoksun. Taas yksi harjoitus jossain metsän uumenissa piilossa katseilta. Miksi naaraan piti olla erilainen!? Oranssi naaras tunsi emonsa tuoksun ja näki tuon mielensä sisällä vaikka pitikin silmiään kiinni. Tassujen kiihdyttyneet askeleet kertoivat toisen lähestymisestä. Naaras otti askeleen sivulle ja aisti miten toinen vaihtoi suuntaa. Naaras loikkasi vastaan ja onnistui rämähtämään toisen kylkeen, jolloin kaksikko kieri maata pitkin pienen matkan päähän. Tuntematontassu piti emoaan allaan tukevasti kiinni ja lopulta nousi ylös.
"Hyvin tehty. Sinun pitää harjoitella vielä toisen aistimista. Ei siinä mitään vikaa ole, mutta kuka tahansa saattaa olla nenäsi edessä, kun katseesi häviääkin" TUNTEMATONKATSE naukui ja asteli muualle.
"Vielä kerran" tämä naukaisi. Sinisilmä piti vielä silmiään kiinni ja murahti itsekseen. Hän oli kyllästynyt tähän, pian hänen olisi harjoiteltava toisten kanssa oikeasti.
"Nyt voit avata silmäsi. Älä kuitenkaan mene paniikkiin, kun katseesi oikeasti häviää" harmaan musta mestari sulki silmänsä, lähetti pienen pyynnön taivaalle ja avasi silmänsä. Miten pentu olikaan kasvanut.. Naaras laskeutui niin sanottuun valmiusasentoon ja lähestyi toista. Katse tiukasti toisessa kaksikko alkoi kiertää toisiaan. Kynnet oli sanottu että pideään piilossa, mutta Tuntematontassu oli hieman kärsimätön. Tällä kertaa oranssi naaras teki ensin aloitteen. Hän juoksi emoaan kohti vauhdilla, mutta juuri ennen törmäystä hän loikkasi toisen yli. Tuntematonkatse ehti vain kääntää päätään taakseen, kun tunsi jo tassut vatsassaan. Hän lensi ylös kohti puunlatvoja, mutta laskeutui pienen matkan päähän. Oranssi naaras jo loikki kohti tätä ja Tuntematonkatse syöksyi tuota vastaan. Tämä tälläkertaa otti loikan sivulle ja takaisin kohti toisen kylkeä juuri ennen törmäystä. Tuntematontassu oli valppaana ja loikkasi samalla tavalla ilmaan päätyen vastustajansa niskaan. Tuntematonkatse painui toisen alle maata vasten samalla kun katse hävisi. Tuntematontassu oli menettänyt näkökykynsä nyt oikeasti keskellä tätä hyppyä eikä nyt nähnyt emoaan kunnolla. Hän puristi tietämättään liian lujaa toista kynsillään olkapäistä ja soturitar yritti huutaa pennulle, että päästäisi irti. Adrenaliini humisi oppilaan korvissa, kun tuon lopulta päätään ravistaen pakitti ja istuutui maahan päähään riiputtaen.
"Älä yhtään pane vastaan. Tuo oli erinomaista. Välillä sattuu vahinkoja" soturitar sanoi nousten ylös puhdistellen olkapäitään.
"Sinusta tulee mainio soturi, usko vain" harmaa naaras naukui ja sai oranssin valkean oppilaan katseen nousemaan. Vieno hymy nousi tuon huulille, kun hän katsoi kohti emoaan.
"Koska saan harjoitella toisten kanssa?" nuorempi naukaisi. Hetkeksi soturin katse silmäili oppilastaan, mutta nousi siihenkin hymy.
"Aivan pian. Heti kun jollekin sopii" tuo naukui ja hännällään viittoi seuraamaan. Päivän harjoitukset olivat tässä. Hän kävisi ainakin parantajan luona aivan varmuuden vuoksi.

Nimi: Blari

19.04.2017 20:01
TOMUKUU luimisti toista korvaansa ja katseli ympärilleen.
"Olimme metsästämässä... Törmäsimme siihen kettuun, jonka Päästäisaskel ja Pöllönlaulu ajoivat aikanaan pois.. Se ilmeisesti etsi parempaa pesäpaikkaa tai jotain... Selvisin itse pelkästään sillä, että se aukaisi vanhan arven -onnekseni en menettänyt silmiäni.. Se ajoi Aamutähden rotkon reunalle... Hän lipesi, mutta roikkui yhä reunalla... Sinä onnistuit ajamaan sen karkuun, minä yritin auttaa Aamutähteä.. Onhan hän sentään rakas veljeni... Hädissään ja iskee kyntensä voimakkaasti käpälääni", kolli nostaa hieman Veriruusun lävistämää käpäläänsä "aiheuttaen haavat käpälääni.. Se ei ole tärkeää.. Yritän saada Aamutähden kiskottua ylös, mutta epäonnistun... Hänen otteensa lopulta lipeää ja olen liian hidas reakoimaan siihen.. Hän vain putosi... Emme tiedä, selvisikö hän, mutta pudotus oli pitkä ja kivinen... Pelkään pahinta", Tomukuu selitti järkyttyneellä äänellä esittäen, miten tilanteen voisi leirissä hoitaa. Tummaturkkinen kolli vakavoitui ja katsoi nyt naarasta normaalisti. Hän halusi osoittaa naaraalle, että hänellä ei ollut eikä tulisi koskaan olemaan mitään aikomuksia tehdä samoin hänelle.
Tomukuu astui lähemmäksi Veriruusua. Hän katsoi naarasta vakava ilme kasvoillaan suoraan silmiin.
"Minulla ei ole yhtään mitään -ei sitten minkäänlaista- aikomusta nousta sinua vastaan. Olet minulle tärkein kissa maailmassa. Voisimme tehdä niin paljon asioita yhdessä. Kukaan ei ole estämässä meitä. Sinä olet seuraava päällikkömme. Minä vain ja ainoastaan haluan olla sinun kanssasi. En kenenkään muun. Se on ollut asia, mikä minua on ajanut eteenpäin. Sen avulla en ole luovuttanut. Sinä olet syy, miksi olen tehnyt kaiken", Tomukuu maukaisi ja hymyili hieman Veriruusulle. Tomukuu katsoi suoraan Veriruusun sinertäviin silmiin. Hän oli täysin tosissaan sanoissaan. "Katso minua. Valehtelenko minä sinulle?!" Tomukuu kysyi.

Nimi: Masi

19.04.2017 00:11
VERIRUUSU ei kohottanut katsettaan maasta. Hän luimisti korvansa ja antoi ajatuksiensa peittää Aamutähden ja Tomukuun sanat alleen. Hän ei halunnut olla paikalla. Ei hän tälläistä elämää ollut toivonut. Valkeahkot silmät katsoivat aavemaisina hänen käpäliensä alla kylmenevää maata. Mikä tai kuka olisi Aamutähteä vastassa? Tuskin Tähtiklaani. Vai olisiko? Olisiko Raivotähti ja Liekkitähti Aamutähteä vastassa? Olisiko Tähtiklaanissa aurinkoista ja kaunista? Hän huokaisi.
Miten hän voisi luottaa Tomukuuhun? Jos hän valitsisi itselleen varapäällikön, Tomukuu varmasti yrittäisi hankkiutua tuostakin eroon. Tai sitten Veriruususta. Häätö olisi paras mahdollinen. kolli ei ollut totellut häntä. Miksi kissat eivät totelleet häntä? Hän kohotti hiljaisen katseensa puihin. Mitä hän leirissä sanoisi? Mitä hän Tähtiklaanissa sanoisi? Tuskin Tähtiklaani tekisi hänestä päällikköä tälle kohtalokkaalle klaanille, joka oli niellet jo itselleen tuomionsa.
Naaras ei halunnut katsoa Tomukuuta. Hän oli silti mielessään iloinen, ettei ollut näkemässä itseään. se se vasta inhottavaa olisikin! Traaginen onnettomuus? Ja mitähän he kolme olisivat tehneet rotkolla? Mitään vahinkoa ei ollut. Tomukuun kasvot olivat veressä, Veriruusu oli kuin taivaalta tupsahtanut pilvi maahan. Hän kiersi häntänsä hiljaisena vierelleen. Ja mitä hänen tähänkin pitäisi nyt sanoa? Mitä kolli oletti, että hän sanoisi? Mitä Tähtiklaani oletti hänen sanovan?
Silmät välkähtivät valkeina, mutta niiden puhtaan sinisyys alkoi loistaa hiljalleen kylmän valkean ylitse. Hän veti henkeä ja vastasi Tomukuun katseeseen.
’’Älä pyydä anteeksi, jos et aio noudattaa sitä, mitä minä sinulta pyysin’’, naaras murahti. Hän mittaili hiljaisella katsellaan kollia. Vain muutama kuu sitten hän olisi varmasti harkinnut kollia kumppanikseen, ehkä vielä kasannut klaanin uudelleen kokoon tuon kanssa ja perustanut perheen. Puhtaalta pöydältä aloittaminen oli johtanut tähän. Hän katsahti Aamutähteen. Kissat haistaisivat heidän hajunsa. Vain vähän matkan päässä oli puunoksa, joka sai naaraan selässä kulkemaan kylmiä väreitä. ’’Kerrohan sitten siitä onnettomuudesta. Mitä me kolme teimme rotkolla? Mitä oletat oikeastaan, että minä sanon mihinkään?’’, hän päästi pitkän sihahduksen hampaidensa välistä. Se oli pelkkää turhautuneisuutta. Hän ei voinut uskoa, että Tomukuu oli toiminut –jälleen, hänen sanojansa vastaisesti. Ei valehtelua. Valehtelua. Ei tappelua. Tappelu. Ei kuolemaa. Kuolema. Hän heilautti korviaan ärtyneenä.
Hän ei voisi kulkea Kuulammelle. Kuka siellä olisi häntä vastassa? Mutta eihän Veriruusu ollut murhaaja! Miksi hän ei sitten ollut tehnyt mitään? Hänen kyntensä uppoutuivat maahan. Petturi, petturi, petturi! Jälleen kerran, kuten aina. Huvittunut virne kohosi hänen suupieleensä.
’’Älä koskaan enää tule sanomaan minulle, että olisi välttämätöntä olla tottelematta minua’’, hän loi uudelleen hurjistuneemman katseensa Tomukuuhun. Aamutähti oli kuollut yhtä nopeasti kuin haukka, jonka kuolemaniskua metsästäjä oli tekemässä. Ehkä Aamutähti olisi nyt vapaa? Vapaa lentämään omillaan taivaassa. Ilman omatunnon tuskia mistään Mistä hän voisi tietää, ettei Tomukuu hyvän luottamussuhteen jälkeen haluaisi Veriruusun kuolevan samalla tavalla? Maailma tuntui kylmältä ja todella yksinäiseltä, vaikka hiljaa hän oli rauhoittunut sydämessään. Aamutähti ei voisi epäillä häntä. Toisaalta tuo nyt ainakin syyllistäisi häntä petturuksi, ja miksi vain, vaikka naaras oli yrittänyt puolustaa, sekä tehdä viisasta valintaa. Ehkä ajattelu ei ollut vain hänelle sopivaa?
Ehkä hänen pitäisi nyt vain rynnistää leiriin ja alkaa surmata kissoja aukiolla kerta toisensa jälkeen? Silmät välkähtivät valkeina huvittuvasta mielikuvasta. Mitä ne kissat hänelle voisivat? Kissat, jotka kaikki olivat hänelle rakkaitta ja perhettä? Valkeus haihtui jälleen. Ei ollut hänen tehtävänsä päättää toisten elämästä ja kuolemasta. Hän olisi vain saattamassa. Mitä klaani ajattelisi hänestä? Miksi hän pohti edes sitä? Hän puri hampaansa yhteen. Sillä ei olisi väliä, jos Lumouksenklaani vain säilyisi ja nousisi uudelleen. Hän ei vain halunnut olla enää osana sitä. Mitä hän sitten halusi olla osana? Mihin hän oikeastaan kuului?
Erakoksi? Kotikisuksi? Muistikuvat vain pyörivät uudelleen ja uudelleen hänen mielessään. Yöklaaniin? Myrkkyklaaniin? Lumouksenklaaniin? Mikään ei tuntunut hyvältä valinnalta, mutta ehkä aika näyttäisi sen, mitä Lumouksenklaanilla ja metsällä olisi hänelle vielä tarjottavanaan. Oikeastaan hänellä olisi nyt kaikkea, mitä hän oli halunnut. Olisi kissoja ympärillään, päällikönarvo harteillaan ja jälkeläisiä, jotka voisivat olla hänen ylpeyden aiheitaan. Tältä se ehkä tuntui, kun oli saavuttanut kaiken? Ehkä mikään ei vain riittäisi?
’’Miksi sinä et tilaisuuden tullen nousisi minua vastaan ja kukistaisi minua? Niinkuin teit Aamutähdelle? Loit hänen kanssaan hyvän suhteen jälleen ja sitten vain.. Sitten vain’’, naaras känsi ilmeettömät kasvonsa Aamutähden pienen ruumiin ylle.

Nimi: Blari

18.04.2017 09:59
TOMUKUU luimisti surullisena korviaan. "Anteeksi.. tämä on ainoa asia missä minä en voi totella", hän katsoi Aamutähteä silmiin. Aamutähti panikoitui vain enemmän ja enemmän ja potki ja rimpuili Tomukuun oteessa. Keltaiset silmät olivat kauhusta laajenneet. "Ä-älä tee sitä!" Aamutähti aneli. Uhma oli kadonnut hänen äänestään, kun hän näki Tomukuun silmistä, että veli oli tosissaan. "En aio enään valehdella Veriruusulle.. Sanoin, että yksi meistä ei selviä hengissä.. En olisi saanut laittaa Veriruusua edes sitä vaivaista henkeäsi viemään.. et ollut edes sen arvoinen.. Tämä on minun tehtäväni", Tomukuu murahti ja repäisi hampaillaan Aamutähden kaulan auki. Tomukuu ei välittänyt verestä, mihin hänen turkkinsa sotkeutui. Pienemmän kollin ruumis valahti lopullisesti veltoksi hänen jalkojensa juurelle. Tomukuu katsoi ilmeettömänä Aamutähteä hetken ennen kuin kääntyi Veriruusun puoleen.
"Anteeksi, mutta se oli tehtävä. Hän olisi pilannut kaiken lopulta. Olisi ollut väärin laittaa sinut tekemään tämä.. Sinulla ei ole enään mitään syytä pelätä, että tekisin sinulle mitään samanlaista, sillä en koskaan aikonut tehdä mitään, mikä satuttaisi sinua", Tomukuu astui varovaisesti Veriruusua kohti.
"Minun oli pakko olla tottelamatta, sillä se oli välttämätöntä", Tomukuu painoi päänsä. "Lupaan, että se ei toistu enään". Tummaturkkinen kolli vilkaisi silmäkulmastaan Aamutähden ruumista.
"Heitänkö hänet rotkoon.. voimme sanoa, että se oli traaginen onnettomuus.. yritimme estää hänen putoamistaan, mutta mitään ei ollut tehtävissä enään."

Nimi: Masi

18.04.2017 00:37
VERIRUUSU katseli hiljaisena, kuinka päällikön niskakarvat kohosivat. Kuinka tämä sylki sanojaan jälleen hänen.. Heidän naamoilleen. Jälleen. Hän räpäytti hiljaa silmiään. Hänen silmänsä välkähtivät sinivalkeina.
Pettureita? Sana kaikui naaraan mielessä. Hän maisteli sitä hampaidensa välissä. Pettureita? Kenelle? Veriruusu istahti hiljaa alas ja mittaili tassujaan mietteliäänä. Kiralle? Raivotähdelle? Lumouksenklaanille? Aamutähdelle? Hän sulki hiljaisena silmänsä. Aurinkokatseelle? Savutiikerille? Tähtiklaanille? Hän sihahti hiljaa hampaidensa välistä.
’’Sinäkö aiot minua estää olemasta Lumouksenklaanissa?’’, naaras kysyi kohottaen katseensa päällikköön. Hänen katseensa oli tyyni, mutta kasvoille oli jälleen kohonnut virne. Sarkastinen, pakonomainen, joka ei kuulunut hänen kasvoilleen. Olivatko ne edes hänen kasvonsa? Vai jonkun muun virne hänen kasvoillaan? Häntä nauratti, mutta nauru ei suostunut tulemaan hänen kurkustaan. Minäkö päälliköksi?
Veriruusu maisteli arvoa kielellään, mutta pudisti sitten itsekseen päätään. Ei. Ei hän sitä ollut janonnut. Mutta hän ei voinut kiistää, ettei se häntä houkuttaisi. ’’Kysynpä sinulta. Jos haluaisin ottaa paikkasi päällikkönä, ja hulluna sellaisena, kuten sinä. Miksi en tappanut sinua siihen?’’, naaras kysyi ja naurahti hiljaa. ’’Yhdessä? Ansa?’’, naaras kohotti syyllistävän katseensa Tomukuuhun. Tämä oli Tomukuun ansa!
’’Viisasta? Jaloa? Miksi se olisi jaloa, että annan teidän molempien kitua ja kärsiä, kuten olette minun antaneet monen monta kuuta niin tehdä? Miksi se olisi viisasta, kun annan teidän molempien elää ja jatkaa tämän maan, tämän klaanin, tämän elämän ja näiden kissojen elämän tuhoamisen?’’, naaras murahti ja katsahti kaksikkoa vuorotellen. Naaras jätti mainitsematta, että oli hyvin tietoinen Aamutähden kahdesta elämästä. Viimeinen elämä olkoot siis koetuksellinen päällikölle. ’’En tiedä, kuuntelisiko klaani minua sen paremmin kuin sinua. Mutta lähtiessäni, sinulle ei jäisi ketään muuta kuin sinä ja yksinäinen pesäsi’’.
Demoni? Naaras katsahti yllättyneenä Aamutähteä. Sellaisenako kolli hänet näki? Mielenkiintoista. Hänen kääntäessä katseensa jälleen tassuihinsa ja ajatuksien laukatessa tuonpuoleiseen, hän saattoi havaita, kuinka Tomukuu oli syöksynyt Aamutähden kimppuun. Aamutähti oli oikeassa. Naaraan ei tarvinnut kääntää katsettaan kaksikkoon.
’’Anna hänen mennä’’, naaras murahti Tomukuulle. Tämän silmät olivat vaeltaneet johonkin, josta naaras ei voinut tavoittaa ajatusten juoksuaan. Hiljaa hän painoi päänsä ja sulki silmänsä. Hän ei halunnut nähdä enempää. Kaikkien pitäisi kuolla. Aamutähti oli oikeassa. Varapäällikön kasvoille kaartui virnistys. Hänen silmiensä edessä välkähti vain näky verestä. Veriset käpälät. Hän avasi välittömästi silmänsä. Sitä hän ei halunnut nähdä. Ei enää uudelleen. ’’Anna hänen olla, Tomukuu’’, naaras murahti luoden nyt katseensa Tomukuuhun ja Aamutähteen. Aamutähti ei olisi vihollinen. Tuo oli vain pelästynyt pentu, ilman äidin rakkautta, joka oli kuolleiden riivaama. Pelkkä kuolevainen muiden joukossa. Ystävällisyydelläkö hän saisi kissoja puoleensa? Mielenkiintoista. Hyvin, hyvin mielenkiintoista. Silmät välkähtivät sinivalkeina, kun pirullinen virne kohosi taas hänen kasvoilleen.

Nimi: Blari

17.04.2017 22:47
TOMUKUU puri hampaansa yhteen, kun Veriruusu iski kepin käpälänsä. Tummaturkkinen kolli katsoi hämmentyneenä Veriruusua, kun tuo auttoi Aamutähden ylös.
Aamutähti katsoi molempia epäilevästi. Hän ei sanonut sanaakaan. Päällikkö pelkäsi näitä kahta. Pienikokoinen kissa vetäytyi Veriruususta kauemmaksi.
"Te te täällä olette päästänne sekaisin.. Molemmat.. PYSYKÄÄ KAUKANA MINUSTA!" Aamutähti sähähti molemmille. Tomukuu siristi silmiään. Pienikokoinen kolli pyöristi selkänsä ja tuon niskakarvat olivat pystyssä.
"En halua nähdä teitä enään koskaan!" Aamutähti murisi hampaidensa välistä. "Teillä ei ole mitään asiaa enään Lumouksenklaaniin! Sairaita pettureita olette!" Aamutähti astu taaemmas Veriruususta ja Tomukuusta. Tomukuu vilkaisi Veriruusua. Hän painoi kyntensä maahan kunnossa olevasta käpälästään.
"Olin siis oikeassa sinusta Veriruusu! Olet vain halunnut päälliköksi! Luuletko etten huomaa että tämä oli teidän yhdessä suunnittelemanne ansa?! Yrität esittää niin jaloa ja viisasta kissaa, kun annat molempien elää! Tai no tapoit minut kuitenkin, mutta tähtiklaanille kiitos, että se ei ollut viimeinen henkeni!" Aamutähti katsoi inhoten Veriruusua. "Et ole mikään viaton... Olet itse paholainen.. manipuloit muita puolellesi 'ystävällisyydelläsi'.. Käännytät kissoja minua vastaan, jotta he eivät huomaa oikeita aikeitasi! Nyt se loppuu.. Kaikki tulevat kuulemaan tästä... Ja jos sanot että he eivät usko minua ja kääntävät selkänsä minulle niin tiedän ainakin varmasti, että he seuraavat mielummin sinun laistasi demonia.. Kuka sellaista klaania haluaisikaan!" Aamutähti oli raivoissaan. Tomukuun silmissä välähti. Hän syöskähti Aamutähteä kohti ja nappasi hampaillaan pienemmän kollin kaulasta kiinni. Tomukuu painoi Aamutähden kiveä vasten ja murisi: "Kehtaatkin puhua hänelle noin!"
Aamutähti haukkoi henkeään ja yritti potkia Tomukuuta kimpustaan.
"Si-Siinä toinen... Petturi veljeni... ET SINÄ MINUA USKALLA TAPPAA! OLET VAIN PELKURI JOKA TEKEE KAIKKENSA JONKUN NAARAAN VUOKSI! Toivottavasti tulette nauttimaan luopion elämistänne saastat" Aamutähti kähisi Tomukuulle, joka tuiotti veljeään silmät vihasta leimuten. Hän ei aikonut päästää Aamutähteä menemään. Jos joku yrittäisi työntää hänet pois tuon kimpusta hän repäisisi tuon kaulan auki.

Nimi: Masi

17.04.2017 02:32
VERIRUUSU tunsi, kuinka jokin painoi hänen sisintään. Kylmä, kuolema. Jokin mikä oli uskotellut kuolleensa, mutta se ei ollutkaan. Hän maisteli Aaveenvarjon sanoja suussaan. Oli totta, että tuo oli puhunut siitä hänelle, niin syyllistävästi kuin olikin vain kyennyt. Niin kuin sekin olisi ollut Veriruusun syy! Ellei sitten parantaja ollut nähnyt jotakin sellaista, että se voisi ollakin.
Hän katsahti Aamutähteen, mutta tuo ei tuntunut haluavan sanoa mitään. Ehkä Tomukuu oli ajatellut, että tuo olisi ennustuksen mukainen pahuus? Hän mittaili Aamutähteä. Päällikkö ei kuitenkaan itse ollut paha, se oli vain hänen mielensä. Hänen sisaruksensa. Mutta oli hänen oma vikansa, että kissat olivat ajautuneet niin erilleen toisistaan. Päällikön omaa syytä.
’’Olen iloinen, että kerrot siitä edes nyt minulle’’, naaras naukaisi ja loi välittävän hymynsä Tomukuulle. Hän ei pitänyt siitä, miten kolli oli asiaa pitkittänyt. Miten olisi aikoinaan kertonut. Ehkä tuo epäili, että Veriruusu olisi tuolloin välittänyt enemmän Aurinkokatseesta ja piti tuota siksi uhkana? Itsekästä, mutta se sai naaraan kasvoille huvittuneen hymyn. ’’Sinun ei olisi pitänyt suostua siihen, sillä olit itse vaaraksi klaanimme tulevaisuudelle. Kaksikko on kärsinyt paljon suunnitelmastanne, mutta uskon, että tiedät sen itsekin. Saat olla kyntesi velkaa Sudenulvonnalle’’, Veriruusu totesi rauhalliseen sävyyn Tomukuulle, mutta tämän kasvoilla oli nyt lempeämpi hymy.
’’Tiedätte varmasti silti, kuinka mieleni tekisi tapattaa teidät molemmat siihen’’, naaras naukaisi ja loi molempiin hieman huvittuneen katseen. ’’En ole ikinä saanut sinulta kunnioitusta. Kerta toisensa jälkeen, olet vyöryttänyt minulle ongelmasi ja vihasi. Kuinka olet kääntänyt ne minun syykseni’’, naaras sähähti Aamutähdelle ja katsahti sitten Tomukuuhun. ’’Sinä taas tiedät osasi yhtä hyvin. Olet pimitellyt minulta asioita, sen lisäksi, että karistit minulta luottamuksen itseesi’’, naaras huokaisi hiljaa ja mittaili veljeksi hiljaa katseellaan. Hän olisi niin lähellä päästä päälliköksi, mutta hän ei halunnut ansaita päällikön paikkaansa siten, että karistaisi Aamutähden pois paikaltaan. Hän halusi tehdä vain asiat paremmin kuin Aamutähti. Halusi, että jos tuo kuolisi, joku muu tekisi sen. Mieluiten aika tai sairaus, tai sitten Tähtiklaani itse. Hän oli vannonut uskollisuutensa, eikä hän antaisi sitä itselleen anteeksi, jos sen pettäisi.
Tomukuu taas. Tarvitsiko naaraan edes ajatella, mitä mieltä tästä oli ollut, mitä tämä oli tehnyt ja mitä tämä merkitsi hänelle? Kolli oli hänelle rakas, vaikka tuo olikin osannut pilata heidän välinsä totaalisesti. Hän veti hiljaa henkeä. Naaras sulki silmänsä. Valinta oli helppo, teko oli vaikea. Hän avasi silmänsä ja loi katseensa Aamutähteen. ’’Olet pilannut koko elämäni’’, naaras naukaisi kylmästi.
’’Mutta minä en aio sortua samalla tasolle kanssasi. Et voi koskaan hyvittää, -etkä varmasti aio tehdä niin, mitään minulle. Pilasit yli yhdeksän henkesi edestä elämääni, painoit minua maanrakoon, mutta huomaatko, kerta toisensa jälkeen seison tässä. Yrittäen tukea sinua’’, naaras murahti. ’’Minun elämäni, yhdestä sinun’’, hän sähähti ja istuutui tuota vastapäätä, tuijottaen tuota silmiin. Hän ei ollut murhaaja. Hän vain tasoitti tilanteen. Kyllähän Tähtiklaani sen ymmärtäisi? Jos kuitenkin Aamutähden mieli olisi sairas, hän ei voisi kaapata tämän henkeä. Silloin elämän saajahan kärsisi samat ongelmat läpi. Hän räpäytti hitaasti silmiään. Syvästä haavasta tuo menettäisi yhden henkensä, mutta paranisi seuraavan elämän alkaessa.
Naaras iski terävällä puunoksalla toista kurkulle, aiheuttaen syvän viillon. Se ei ollut kuolettavan syvä, vain yhden elämän riistävä. Aamutähti kaatui maahan (?), tämän keho sätkähteli. Naaras laski terävän puunoksan hampaistaan ja nuolaisi karhealla kielellään toisen haavaa. Se paranisi. Ikävä arpi jäisi. Hän sai ihastella silmillään, kuinka verenvuoto tyrehtyi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Haavan ympärille tulevat veriset karvatakut näyttivät kuvottavilta, mutta sillä ei ollut väliä. Haava voisi varmasti revetä, mutta arpikudos muodostui todella nopeasti haavaan. Se ei olisi repeytyneenäkään yhtä paha.
. ’’En tullut tänne tappamaan ketään’’, hän murahti, kun Aamutähti alkoi virkoa. Haava tyrehtyi nopeasti, hän ei tiennyt, mitä kolli oli kohdannut rajalla. Ehkä omat sisaruksensa? Ehkä vain Tähtiklaaniin? Oliko siellä ollut edes ketään vastassa? Entä jos tuo olikin käynyt Pimeyden metsän puolella?. ’’Olkoon tämä ratkaisuni nyt sinulle sen arvoinen, että voit jatkossa luottaa minuun. Olisit edes iloinen siitä, että tasaan tilanteemme, enkä tapata sinua. En tapa sinua, vaikka olet kohdellut minua kylmästi. Sinulla on yksi elämä jäljellä, joten voit vaan huonoina päivinä kysyä, miksi pitkitän elämääsi, enkä riistä sitä sinulta. Minä vannoin uskollisuuteni Lumouksenklaanille, niin myös sinulle. Tunnet vain nyt saman kuin minä. Varovaisuutta muita kohden ja toivottavasti halua auttaa muita, mieluummin kuin liiskata heitä kuin matoja’’, naaras murahti päällikölleen, katsahtaen sitten Tomukuuhun.
’’Sinulle teen samoin’’, hän murahti ja enempää odottamatta, iski puunoksan Tomukuun tassun lävitse. Hän piti kuitenkin katseensa kokoajan Tomukuun silmissä. ’’Ehkä sinä nyt myös tulet muistamaan, miksi et koskaan enää halua vahingoittaa minua. Se paranee. Siihen jää arpi. Eikä tassusi koskaan enää palaudu ennalleen. Sitä ei voi sanoilla enää korjata. Vahingoittunut tassusi olen minä. Kun epäilet rakkauttani sinua kohtaan, katso tassuasi. Rakkaus sattuu. Minä olen kärsinyt. Tämä on pientä kipua siihen nähden, mitä te olette minulle aiheuttaneet’’, naaras naukaisi kaksikolle ja repäisi sitten Tomukuun käpälästä olevan puunoksan irti.
’’Se oli onnettomuus. Kettu hyökkäsi. Sinä astuit terävän oksan päälle. Sinua se raapaisi kaulaan. Mutta kaksi vahvaa veljestä keskenään häätää ongelman yhdessä. Kuten aina’’, naaras naukaisi kaksikolle, ja nuolaisi sitten Tomukuun tassua karhealla kielellään. Se paranisi. Siihen jäisi syvä arpi, jonkin aikaa voisi olla vaikeuksia astua käpälällä. Ehkä se ei toimisi enää niin kuin ennen. Se olisi täydellinen kopio Veriruususta ja siitä, mitä Tomukuu oli hänelle tehnyt. Mihin pisteeseen kolli oli naaraan ajanut. Naaras auttoi nyt Aamutähden ylös, vaikka tiesi, että tuon maailmankuva livistäisi vielä pitkään toisen silmissä. Maailma keinuisi samanlaisella vaakalaudalla kuin Veriruusun oma elämä, joka päivä, joka hetki.

Nimi: Blari

16.04.2017 21:28
TOMUKUU tunsi toivoa kuulessaan Veriruusun sanat.
"Katsokaa menneisyyteen ja verratkaa tulevaan, sillä varjoissa värjääntynyt pahuus toistaa menneisyyden uudelleen, ettekä silloin voi juosta veritulvaa karkuun", Tomukuu toisti ennustuksen, minkä Aaveenvarjo oli hänelle ja Veriruusulle esittänyt.
"Hän on ollut sairas jo kauan. Se ei ole mikään normaali sairaus vaan henkien mukana tullut. Tuhkapentu ja Hiiripentu haluavat kostaa meille omat kuolemansa ja he pääsivät jotenkin hänen päähänsä silloin, kun hänestä tuli päällikkö.. Ennen kuin liityit Lumouksenklaaniin, olimme vaikeassa paikassa. Sairauden päästyä joukkomme Aamutähti ei tehnyt asialle mitään, hän ei auttanut lainkaan omia klaanilaisiaan. Hän olisi antanut heidän kuolla. Hän hyökkäsi Aaveenvarjonkin kimppuun. Satuin kuulemaan silloin, että Aamutähti ei kuulemma muistanut tehneensä mitään sellaista ja Aaveenvarjo kysyi Tuhkapennusta ja Hiiripennusta silloin.. He sekoittivat hänen päänsä täysin ja hän on uhka kaikille ympärillään oleville", Tomukuu selitti Veriruusulle. Tummaturkkinen kolli hätkähti, kun Veriruusu kysyi Sudenulvonnasta, Pikkuaskeleesta ja Aurinkokatseesta.
"Se oli yhteinen ideamme.. Minun ja Sudenulvonnan. Halusimme päästä Aurinkokatseesta eroon ja kukaan muu ei tuntunut samaa tahtovan.. Sudenulvonta valitsi valitettavasti tarvittavaksi uhriksi itsensä ja Pikkuaskeleen.. En uskonut, että hän olisi tajuttomana niin kauan. Aurinkokatse oli uhka klaanillemme niin kuin Aamutähtikin!" Tomukuu maukaisi uskoen täysin omiin sanoihinsa. "Tämä on totuus! Olisin lopulta kertonut asiasta sinulle, mutta aika ei ollut oikea... Olen pahoillani siitä, mutta tästä lähtien kertoisin sinulle vain ja ainoastaan totuuden. Anna minun olla vain kanssasi ja teen niin kuin toivot!"

Nimi: heli-fairy

16.04.2017 21:23
SÄDEKATSE kuunteli hiljakseen silmät vielä suljettuina Usvatassua. Hän hetken ajan vain ajatteli mitä oikeasti oli tapahtunut, kunnes sitten avasi silmänsä taas kohti Usvatassua.
"En minäkään ole varma. Luulisin, että joko Veritähti kyllästyi siihen ämmään tai sitten ajatteli, että hänestä tulisi vielä kilpailija" hän naurahti. "Se näky kyllä oli aivan mahtava" tuo mutisi jotain puoliksi itsekseen, samalla muistellen. Tumma leirinsiluetti peitti alleen ehkä salaiset katselijat, kuten pennun. Ei hän seurannut kuin hiljaa yksinään pesän reunalta, mutta näki hän sen, miten suuri punainen kolli saapui leiriin ja noin vain repi sen sydämen rinnasta. Kylmän väreet kulkivat taas tuon turkin alla, mutta naaras naurahti hiljaa itsekseen. Soturitar jopa melkein säikähti, kun oli ajatuksiinsa niin uppoutunut, että Usvatassun huuto tuli aivan puun takaa.
"Kirouksensydän?" tuo älähti hämmentyneenä katsoen hetken oppilasta, joka samantien näköjään myös hiljeni. Toinen kohensi hieman ryhtiään ja katseli hetken metsää. Oppilaan uudet sanat saivat toisen ajatukset takaisin kääntäen myös tuon pään toista kohden. Sädekatseen kasvot eivät olleet lämpimät, mutteivat ne töykeän kylmätkään. Neutraalit, jos niin pystyi sanomaan. Tuo kuunteli hetken Usvatassua, kunnes sitten hieman nyökäytti päätään.
"Niin ajattelin.. En vain tiedä miten hän suhtautuu minuun enään. Tyrmääkö hän koko >hei< yrityksenkin vai sanooko hän jotain vastaan vain sihahtaen" tuo naukaisi ja katsoi takaisin oppilaaseen hieman hymyillen.
"Tai sitten pistän hänet joka partioon kanssani niin hän kyllästyy lopulta olemaan vihainen ja sanoo jotain" tuo naurahti ja heilautti häntäänsä oksalla. Hymy kuitenkin hyytyi, kun hän siirsi katseensa leiriin. Miten Pakkasnauru oikeasti hänet otti vastaan?
"Meidän varmaan pitäisi mennä takaisin, jos joku meitä kaipaa, ellei sinulla ollut vielä mitään? Mieli hyvin hetken vielä keskustelisin kanssasi, jos sinulla vain on jotain mielenpäällä" tuo naukaisi ja nosti nyt aidomman hymyn huulilleen kohti oppilasta.


KURKISYDÄN katseli pentuja ja kehräsi samaa tahtia Aamunkajon kanssa. Ne todella olivat.. Aamunkajokin, täydensi vain kokoelmaa. Tai perhettä, jos sen niin voisi todeta. Naaras heilautti häntää samalla katsoessaan pienten karvapallojen tuhinaa. Pieni valkean musta laikkuinen kolli kiinnitti tuon huomion, kuten nähtävästi Aamunkajonkin. Hän katsahti tähän soturiin ja väräytti viiksiään.
"Minusta yksinkertainen on liian tylsä. Pidän Sirpalepennusta" hän naukaisi ja hymyili lisää. Miten ihania, he kaikki. Naaras huokaisi iloisesti ja katsahti viimeiseen naaraaseen. Se oli ennemmin valkea kuin kermainen, sillä oli turkissaan pieniä laikkuja, naama näytti ehkä hieman samalta kuin Pilvipennun, hieman ehkä likaisen harmaan raitainen. Miten sitä nyt kukin kuvaili.
"En sinusta tiedä, mutta minusta hänestä voisi tulla sen, mmmh, Kylmätassu aivan, hänen seuraajansa. Hän näyttää oikein lempeältä ja kykenevältä.. En häntä tulevaisuudessa toki voi pakottaa. Mutta miten olisi Salvianpentu. Soiva ja, no, siihen aiheeseen sopiva" tuo naurahti hiljaa ja katsahti Aamunkajoon. Näin jokainen sai suloisen nimen.. Hän näki jo miten heistä kasvoi kunnon kissoja...


SATIINISYDÄN kömpi pystyyn ravistaen samantien turkkinsa, lennättäen myös pisaroita kollin päälle. Tassuja kylmäsi ja naaras iloisena loikki vedestä pois rannalle. Hiirenkorvan aurinko todella lämmitti jo. Hän naurahti tuon kommentille partioista ja alkoi nuolla hieman rintaansa. Koko turkki tuntui raskaalta, mutta hän vain ravisti sen uudestaan, näyttäen pöllöltä. Tuo tuhahti itselleen, sitten katsoen kohti Valkeakuisketta. Naaras nyökäytti tuolle hymyillen päätään ja loikki tämän perässä kalliolle jättäen vesivanaa jälkeensä. Tämä tuhahti itselleen ja istuutui lämpimään auringonläikkään kalliolle. Se todella oli jo lämmin.
"Jos vain viitsit, olisi turkki edes hyvä olla siisti, kuin märkä ja sekaisin" hän naurahti hiljaa ja katsoi violetilla katseellaan kohti toista.


VIHERLOIMU nyökäten lähti seuraamaan Toivontähteä kohti tuon pesää. Hän vilkaisi leiriä ja uskoi, ettei häntä heti tarvittaisi. Vihersilmä ensin totutteli pimeään, sitten suunnisti hänelle ehkä tarjotulle pedille ja laskeutui makuulle, katsoen sitten Toivontähteen. Pesän tuoma lämpö ja Toivontähden tuoksu saivat hieman nuoremman kollin ajatukset aivan pyörälle. Hän kuitenkin höristi korviaan ja kuunteli Toivontähteä, kuin pentu kuuntelisi klaanivanhimman sotatarinoita. Viherloimu ei olettanut, että Toivontähti olisi elänyt mitenkään kovin ihmeellisen elämän, mutta tarinan alkukin jo muutti heti tuon luulot. Kolli otti mukavan asennon asettaen tassunsa eteen ja heilautti häntänsä vielä lähelleen, katsellen kuitenkin Toivontähteä. Tarina sai aina välillä tuon ajatukset kulkemaan sinne ja tänne. Heidän, hänen ja sisarustensa, menneisyys ei ollut kuin orpoilua ja toisten tukemista.. Soturi kuitenkin kuunteli avaralla mielellä ja painoi suurimman osan asioista päähänsä. Kolli hieman pelästyi, kun huomasi miten tarinan kulku sai toisen herkistymään. Vaikka pesässä oli hieman pimeää, hän näki tutun naaraan hahmon vierellään, ja tuon kyyneleet joita valui pitkin tämän poskea. Hän nenällään lempeästi pyyhki yhden pisaran pois, mutta pysyi vaiti. Tarina sai hänet hiljaiseksi, eikä hänellä ollut mitään mitä sanoa. Kauheaa, mutta se olisi pilannut koko jutun. Vihersilmä yritti saada Toivontähden katsetta kiinni, mutta naaras oli niin murheissaan, ettei hän pakottanut. Tämä hermostui itsekin hieman, kun ei tiennyt yhtään mitä tehdä. Kolli yritti lohduttaa toista lämmöllään ja painoi nenänsä kiinni tuon poskelle. Kun naaras lopetti tarinansa kolli halusi sanoa jotain. Ei hän voisi niin tyhmä olla, että jättäisi sanomatta mitään.
"Vaikka elämä tuokin eteen vaikka mitä, mitä pitää antaa anteeksi, ensimmäinen asia mitä silti pitäisi antaa anteeksi, on antaa anteeksi itselleen. Et sinä jaksa kovin pitkälle tuskasi, anteeksi surusi kanssa, jos et anna itsellesi anteeksi. Päästät suuren taakan irti, kun vain annat itsellesi mahdollisuuden" kolli naukui hiljaa ja irrotti nenänsä katsoen toista. "Eivätkä ne pennut ole vikasi.. Kaikki kissat eivät voi saada pentuja.. Ei sitä toisaalta voi koskaan tietää, miten Tähtiklaani antaa ensi kerralla armoa.." takellellen kolli naukui ja siirteli katsettaan pesässä. Sanoiko hän nyt oikein? Uskoi hän, että tietenkään ei. Hän saisi kynnet jäljet takapuoleensa varmasti aivan pian juostessaan ulos.. Tuo huokaisi ja katsoi kulmiensa alta Toivontähteä.
"Tekisin kaikkeni, jotta sinä saisit vielä tyttären, jonka nimi tulisi olemaan Tarutaivas.." hän naukui vielä tumman hiljaisella äänellä toiselle, lopettaen sitten, ennenkuin sanoisi liikaa.

Lukekaas nämä tarinankirjoitus ja roolipelaus ohjeet, ja tarinat kirjoitetaan myös tänne!

 

 

♦ Kun kirjoitatte tarinoita, muistakaa lukea toisen kissan hakemukset, jotta osaatte kertoa paremmin, minkälainen toinen hamo on, minkälaiseen tapaan hän vastaa, sähiseekö hän joka toisella lausauksellaan vai onko hän iloinen hymyilevä kisuli. Voitte myös kuvailla häntä täten paremmin, kun tiedätte, miltä kissa näyttää, miten hän katsoo sinun kissaasi jne. Jos tarinoissanne tulee tilanteita, joissa paha kissa onkin ykskaks täydellisyyden perikuva, kiltti, pehmotassu, tarinoita ei hyväksytä. Ne poistetaan tai skipataan silloin yli! ♦

 

♦ Roolipelatessanne, ette voi kertoa, miten toisen kissa vastaa oman kissanne kysymykseen, mutta tarinoissa voitte! ♦

 

♦ Kun kirjoitatte, puheet ''näiden väliin'' tai - viivan jälkeen. Kun kissanne ajattelevat *ajatus näiden* tai >>näiden väliin<<. ♦

 

♦ Muistakaa ottaa oikeinkirjoitus huomioon, mutta muistakaa pitää hauskaa ja hyvä ilmapiiri yllä! ♦

 

♦ Jos sinulle tulee toiselle roolijalle jotakin kysyttävää laittakaa asianne //näiden väliin//, mutta joss tahdotte sopia jotakin nopeasti, avatkaa sivusta chatti tai kirjoittakaa vieraskirjaan. ♦

©2017 Soturin sydän - suntuubi.com