Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Masi

18.12.2016 02:12
Tarinan nimi: Tuskahuudon kyyneleet
Alkunäytös:

Karhea kieli puhdisti jokaista pörröistä kilpikonnakuvioista pentua, jotka makasivat aivan kiinni mustaturkkisessa emossaan. Lämmin kehräys ja maidon tuoksu täyttivät pentutarhan. Pennut kierivät ja inisivät säälittävän kuuloisina, kun samassa yksi utelias silmäpari aukesi emon vierellä.
’’Kuinka täällä voidaan?’’, kuului kohtelias kollin ääni ja emon pää kääntyi heti Tuuliklaanin varapäällikön suuntaan, kun toinen asteli pesään, maistellen lämmintä ilmaa. Tuuliklaanin varapäällikkö, Sumuhammas puski lempeästi siskoaan Raivokynttä, joka oli juuri synnyttänyt esikoisensa ja ensimmäisen pesueensa.
’’Hyvin, nämä ovat seitsemän aurinkohuipun ikäisiä’’, naaras naukaisi ja nuolaisi karhealla kielellään kilpikonnakuvioista pientä kollia, joka räpytteli oransseja silmiään uteliaina muiden sisarusten nukkuessa ympärillä.
’’Niin, olen siis pysynyt laskuissa.. Olen vain niin helpottunut puolestasi, ettei yksikään pennuista ole punertavia’’, kolli naukaisi levottomana ja Raivokynsi kurtisti kulmiaan. Hän katseli hiljaisena kauempana pentutarhassa makaavaa kuningatarta, joka roikotti päätään surullisena tassujensa päällä itkien. Tämä kuningatar oli Sitrustähti, jonka yksi pennuista oli ollut punertavaturkkinen. Tuuliklaanin päällikkö, Puumatähti oli raivoissaan Veritähdelle, Varjoklaanin päällikölle, Raivokynnen veljelle, ja nyt hän halusi hävittää jokaisen punertavaturkkisen pennun. Poikkeuksia ei tehty. Jokainen pentu, joka oli Veritähden tavoin punertavaturkkinen, tulisi Puumatähden mukaan hukuttaa tai paiskata kylmään virtaavaan jokeen.
Raivokynttä puistatti ajatus, ja hän katseli huolestuneena omia pentujaan, vaikka jokainen heistä olikin kilpikonnakuvioisia, eikä heillä tulisi olemaan mitään vastaavaa ongelmaa. Raivokynsi vilkaisi nyt nuorempaan veljeensä, joka tervehti nuolaisemalla Raivokynnen esikoista, joka oli juuri avannut silmänsä.
’’Oletko alkanut miettiä näille nimiä? Onhan se hyvä, että kaikki tietävät, millä nimillä kutsuvat sinun rääpäleitäsi’’, Sumuhammas naurahti ja Raivokynsi räppäsi tätä oikealla etukäpälällä kuonolle huvittuneena.
’’Haluan, että tämä pienin, minun esikoiseni, on Myrskypentu. Kasvettuaan soturiksi, hänen nimekseen tulisi Myrskylintu, kuvastuttamaan hänen olemustaan ja samalla hänen salaperäisyyttään. Tämä naaras, jolla on todella kaunis, osittain valkoinen turkki olkoon Laventelipentu, Laventelipuro soturi-iässään. Kaunis kissa, tarvitsee kauniin nimen. Tämä vankempi kolli, mutta kaikista nuorin on Kotkapentu, soturinimeltään Kotkankynsi. Vahvalla kissalla vahva nimi. Sekä toisiksi vanhin tyttäreni olkoon Jääpentu, Jääpolku. Hänen asenteensa on todella kylmä, mutta hän kulkee salaperäistä ja omaa polkuaan’’, Raivokynsi esitteli jokaisen, mutta huomasi, että Sumuhampaan katse pysyi tiukasti vain Jääpennussa. Pennut naukaisivat äänekkäästi ja unisina, mutta ne alkoivat heräillä ja räpytellä vielä osittain sokeita silmiään.
’’Kauniita nimiä, jokaista kuvaa vallan mainiosti jokainen nimi’’, Sumuhammas hymyili siskolleen, joka nyökkäsi kevyesti. Pian utelias naukaisu kuului pentutarhaan oviaukolta, ja Tuuliklaanin päällikkö Puumatähti työnsi päänsä sisään. Hän nyökähti kunnioittavasti hyvälle ystävälleen Raivokynnelle ja katseli pentuja, hänenkin katseensa jääden pitkäksi aikaa Jääpentuun. Raivokynsi tunsi sisällään hermostuneisuutta, mutta ei päästänyt tunteitaan näkyviksi, vaan piti kohteliaan hymyn kasvoillaan.
’’Olinkin kuulevinani heidän nimensä, tämäkö on Laventelipentu ja tämä Jääpentu? Minun on hyvä painaa jokaisen nimi tiukasti mieleeni, jotta osaan nimittää heidät klaanin edessä’’, Puumatähti hykersi, mutta Raivokynttä puistatti ajatus. Miksi Sumuhammas ja Puumatähti tulivat hänen luokseen vasta nyt, vaikka pennut olivat aikoja sitten syntyneet? Sitruskukka alkoi välittömästi Puumatähden tultua keräämään pentujaan ryhmäksi ja opastamaan näitä ulos pentutarhasta, ulos leikkimään Villipentu loikkien innokkaana muiden sisarustensa mukana. Sitruskukka oli edelleen varapäällikölle, sekä päällikölleen käärmeissään, mutta Raivokynsi nyökkäsi tälle kohteliaasti, hän ymmärsi tätä erittäin hyvin, mutta samalla hän ymmärsi katkeran veljensä, sekä hyvän ystävänsä vihan veljeään kohtaan. Oli silti ollut näiltä väärin toimia… Kuten he toimivat, he kuitenkin olettivat toimivansa oikein.
’’Eikö sinun pitäisi viedä välillä pentujasi Sitruskukan tavoin ulkoilemaan? Hehän ovat vain nähneet pentutarhaan ja sinut, eikö olisi hyvä alkaa tutustuttamaan heitä ulkoilmaan, sekä muihin kissoihin klaanissamme?’’, Puumatähti ehdotti, mutta Raivokynttä arvelutti. Hän katsahti pentutarhaan suuaukolle, luimistaen toista korvaansa empien. Ulkona neljän pennun vahtiminen olisi työlästä, etenkin kun kaksi pennuista oli todella arkoja ja kaksi muuta taas valmiita juoksentelemaan ympäri leiriä.
’’Jooko? Voimmehan me mennä?’’, vihreät silmät omaava tummasävyinen naaras, Jääpentu nimeltään uikutti innokkaalla ja sointuvalla äänellään. Pian Raivokynnen innokas esikoinenkin alkoi naukua ja huiskia hännällään yhtyen nuoremman siskonsa nau’untaan.
’’Kyllähän te.. Kai voitte’’, Raivokynsi hymyili nelikolleen, jotka loikkivat riemuissaan toisiaan ympäri ja häntä arvoasteikolla ylemmällä olevat Tuuliklaanilaiset poistuivat pesästä, siirtyen aukiolle ja siitä saaliskasalle valitsemaan ruokaa. Raivokynsi askelsi nopein askelin pentujensa perässä, varoen kaikkea ja pitäen jokaista liikkuvaa silmällä pentujensa takia. Heille ei saisi käydä mitään, hän ei antaisi sitä koskaan itselleen anteeksi, jos heille kävisi jotakin. ’’Pysykää minua lähellä’’, Raivokynsi yritti muistuttaa, mutta sai huokaista kyllästyneenä, kun neljä häntä paria katosivat aukiolle ja nelikko alkoi telmiä keskenään. Naaras istuutui Sitruskukan vierelle huokaisten uudelleen ja Sitruskukka naurahti.
--
Kotkapentu loikki aukion poikki muiden mukana kierähtäen siskonsa, Jääpennun alta , kun tämä loikkasi häntä kohti innoissaan. ’’Saan sinut vielä kaninjätös!’’, naaras hihkaisi ja syöksyi uudelleen nuorinta sisarustaan kohti, mutta samassa valkeampi naaras töykkäsi siskonsa nurin. Laventelipentu kieri maassa siskonsa kanssa naukaisten riemuissaan, mutta vahvempi sisko heitti hänet pian nurin ja painoi maata vasten vihaisesti muristen.
Myrskypentu istui kauempana muista ja suki rinnustaan, tuhahtaen tyrmistyneenä. Kuinka ylimieliseltä tuo Kotkapennun mielestä näyttikään, jos joku pitäisi heitä lapsellisina ja itseään päällikön tasolla, oli tuo itsekeskeinen kaninjätös. Kotkapentu pörhisti turkkiaan, huomatessaan uteliaan naaraan askeltavan hänen veljensä luokse. Kotkapentu kurtisti kulmiaan, kun Sitruskukan tytär, Yöpentu nyökkäsi kohteliaasti Myrskypennulle ja istuutui tämän viereen puhuen tämän kanssa. Kotkapentu ei kuitenkaan erottanut mistä he puhuivat, eikä hän ehtinyt pohtia asiaa, kun häntä suurempikokoinen pentu pamautti hänet kumoon ja heittäytyi tämän päälle. Tämän turkkia viistivät mustat raidat ja tämän pohjaväri oli sävyltään oranssi, ja tämän kiiltävät siniset silmät tuikkivat uteliaina. Kotkapentu tunsi itsensä pieneksi ja säälittäväksi isomman vastustajan edessä ja yritti painaa takajalkansa tämän vatsaan ja potkaista tämän itsestään irti, mutta lihaksikas vanhempi pentu ei hievahtanutkaan. Kotkapentu luimisti korviaan ja puri hampaansa yhteen ärsytyksestä, mutta oranssisävyinen pentu naurahti ja siirtyi pois tämän päältä.
Kotkapentu saattoi tunnistaa tämän nopeasti Sitruskukan vanhimmaksi pennuksi, Villipennuksi ja Kotkapentu otti askeleen taaksepäin hermostuneena. Hän saattoi muistaa, kuinka Raivokynsi oli varoitellut heitä Sitruskukan pennuista, sillä näiden isä olisi Varjoklaanin päällikkö, Veritähti. Kotkapentu otti pelokkaan askeleen taaksepäin, mutta tämä pentu istuutui alas ja hymyili tälle iloisesti. Kotkapentu pysähtyi ja istuutui itsekin alas, nuolaisten kylkeään puhtaaksi Tuuliklaanin aukion tomuista.
Kolli saattoi huomata, että vain yksi kolli oli jäänyt puhumaan hänen siskolleen, Jääpennulle ja tämä oli Savupentu. Hänen leveät lapansa ja suurikokoisuutensa oli uskomatonta, kun itsepintainen Jääpentu yritti sarkastisella äänellään puhua tälle, mutta Savupennun tiikerikuvioista ja suuresta koosta huolimatta, tämä oli todella rauhallinen ja kohtelias. Kotkapentu mittaili Villipennun veljeä mietteliäänä siitä, saisiko Jääpentu tätä mitenkään ärsyyntyneeksi. Tämän katse käväisi omassa ujommassa, mutta kauniissa siskossaan, Laventelipennussa, jonka ympärillä parveilivat Tiikeripentu, Tiikerinpentu ja Tuonelanpentu. Kolme tiikerikuvioista kollia ihastelivat vaaleammat turkit hehkuvina auringonvalossa hänen siskoaan, Laventelipentua, joka räpäytti iloisena silmiään kolmikolle saadessaan paljon huomiota.
Villipentu hymyili kohteliaasti Kotkapennulle, mikä aiheutti vastenmielisyyden tunteen vankimman kollin sisällä, mutta toisaalta jokin kiinnosti häntä tässä toisessa nuorukaisessa. Oranssin pohjavärin omaava pentu, mustilla tiikerikuvioisilla raidoilla tapitti tätä kilpikonnakuvioista oranssi silmäistä pentua ja hymyili tälle edelleen.
’’Haluatko leikkiä jotakin? Haluaisin olla ystäväsi’’, Villipentu naukaisi innoissaan ja Kotkapentu räpytteli hetken silmiään hämmästyneenä ja vilkaisi taakseen, katsellen muita sisaruksiaan ja sitten kaksikon emoja, jotka katselivat heitä hymyillen. Kotkapentu käänsi katseensa takaisin Villipentuun, otti vaanimisasennon ja pörhisteli turkkiaan.
Hän hyökkäsi isomman pennun kimppuun ja kaksikko kieppui tomuisessa maassa, päästäen kamppailun ääniä, kunnes Kotkapentu huomasi jälleen olevan Villipennun otteessa ja tämä painoi hänet maata vasten.
’’Kyllä minä sinut vielä voitan, ystäväni’’, Kotkapentu mumisi ja sylki tomua suustaan, Villipennun nauraessa ja päästäessään toisen otteestaan. Kotkapentu kiepsahti nopeasti selälleen ja potkaisi toista leukaan, Villipennun tömähtäen takamukselleen kauemmaksi Kotkapennusta. ’’Mutta älä anna minun koskaan enää voittaa tyhmyytesi takia. Haluan olla ystäväsi, Villipentu’’, nuori kilpikonnakuvioinen pentu naukaisi ja kohotti päätään vastaten toisen hymyyn.
’’Ainakin tulet olemaan minulle läheinen kilpailija, Kotkapentu’’, Villipentu naukaisi ja puski toista kohteliaasti, katsoen viistoon alaspäin Kotkapentuun kohdaten tämän hymyilevän katseen omilla sinisillä silmillään.

 

 

©2017 Soturin sydän - suntuubi.com