Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Arpisydämen lohtu: Alkunäytös

02.12.2016 19:51
Alkunäytös

Naaraan käpälän askeleet löivät maata, kevyen lumen pöllytessä ilmassa naaraan perässä. Kylmyys ei ollut niellyt vielä valtaansa metsää, mutta jokaisen kissan palattuaan partiosta, näiden turkit olivat lumesta märkinä. Vesi ei ollut vielä edes jäässä, eikä karvat turkissa pörhistyneet kylmistä tuulenpyörteistä. Tuuliklaanin tuttu haju katosi naaraan taakse, tuon seuratessa päällikkönsä hajuvanaa.

Oranssimusta naaras pysähtyi nopeasti joen varteen, kun huomasi yläjuoksulla seisovan kissa kaksikon. Naaraan sydän jyskytti rinnassa ja tämä puri hammasta, vaikka tassut huusivat jo armoa nopean juoksun seurauksena, mutta vielä ei ollut aikaa levähtää. Naaras alkoi pinkoa yläjuoksua kohti ja lumi pöllysi tämän tassujen alla, kun kuningatar liukui kahden kissan taakse hengästyneenä.
’’Puumatähti, älä vie häntä minulta’’, naaras naukaisi epätoivoisena ja Puumatähti katsahti varapäällikkönsä ja lapansa ylitse kuningattareen vihaisena. ’’Hän on vain pieni pentu’’, kuningatar intti, viitaten sanansa punertavaan pentuunsa, joka roikkui Puumatähden hampaissa. Tämän varapäällikkö hymähti ja huiskautti häntäänsä, astuen kuningatarta kohti.
’’Pentu tai ei, sinä tiedät klaanimme säännön. Yhtäkään punertavaturkkista pentua ei hyväksytä tänne’’, varapäällikkö ärähti ja kuningatar astui taaksepäin korvat luimistettuina, yrittäen änkyttää vastarintaa varapäällikölle. ’’Etenkin, kun saimme kuulla, että Veritähti on pentujesi isä, Sitruskukka. Saisit olla Puumatähdelle kiitollinen, että saat pitää loput pentunne ja vain heidän isänsä näköinen sisarus tapetaan’’, varapäällikkö sähähti ja heilautti häntäänsä pennun ja Puumatähden suuntaan.
Sitruskukan silmiä kirveli ja hän pudisteli päätään, yrittäen työntyä varapäällikön ohitse. Puumatähti päästi varoittavan murahduksen ja Sitruskukka katsoi tätä kyynelehtivien silmiensä kanssa, mutta ei kyennyt sanomaan mitään. Kuningatar tiesi, että hän oli toiminut väärin rakkaudenhuumassaan, mutta ei halunnut menettää tätä pientä nyyttiä, joka inisi päällikön hampaissa.
’’Olen aina kuunnellut teitä, Puumatähti. Sumuhammas, pyydän astu sivuun, haluan ottaa pentuni. Antakaa minun viedä hänet takaisin ja kasvattaa hänestä täydellinen Tuuliklaanilainen. Ei ole hänen vikansa, että minä olen tehnyt huonoja valintoja, antakaa hänet minulle.. Antakaa hänelle mahdollisuus.. Puumatähti? Sumuhammas? Älkää syyttäkö häntä minun valinnoistani..’’, Sitruskukka naukaisi, mutta varapäällikkö, Sumuhammas pörhisti turkkiaan ja astui nyt kokonaan naaraiden väliin joen yläjuoksulla.
’’Sinä et ole tässä asiassa mikään poikkeus, jokainen kaltaisesi on uhrautunut samalla tavalla, mutta he ovat myöntäneet virheensä ja antaneet Puumatähden hoitaa asian. Tälle pennulle sinunkin on nyt käännettävä selkäsi, sillä ei ole tulevaisuutta, sen on kuoltava’’, Sumuhammas ärisi, mutta Puumatähti heilautti häntäänsä, viitaten toista vaikenemaan.
’’Ei, ei sen ole kuoltava, Sumuhammas’’, päällikkö naukaisi pentu suussaan ja Sitruskukka kohotti päätään itkuisena. ’’Sen on näytettävä taitonsa, jos se kykenee selviämään joesta elossa, sillä on vielä toivoa huomisesta ja voimme uskoa, että se pystyy luottamaan itseensä, jotta se voi vielä tehdä metsästä paremman paikan. Kuitenkin kolli pentu ja punertava turkki, jos annamme pennun olla täällä, voimme muistaa hänet vain turhana, heikkona ja Veritähden poikana’’, Puumatähti naukaisi tyynen rauhallisena ja Sitruskukka työnsi Sumuhampaan kumoon, loikaten Puumatähteä kohti.
Päällikkö ei empinyt kauempaa, hän paiskasi hyytävän kylmään koskeen pienen ja inisevän pennun, joka oli vasta saanut maistiaisen emon lämmöstä, sekä rakkaudesta. Sitruskukka kiljaisi ja yritti hypätä perään, mutta suurikokoinen puumarakenteinen harmaa valkea naaras paiskasi kuningattaren takaisin vierelleen. Sumuhammas jäykisti lapansa ja loikkasi Sitruskukan päälle, tämän huutaessa päällikköä pelastamaan oman pentunsa. Pelastamaan hänen pienen esikoisensa, hänen kauniin pentunsa, mutta Puumatähti seisoi vain Sumuhampaan vieressä ja hymähti.
’’Olkoon tämä kiitos siitä, kuinka petit uskollisuutesi klaanillesi. Pentu kuolee, jos sitä ei ole tarkoitettu tähän maailmaan, mutta tänne se ei tule jäämään’’, päällikkö murahti ja aloitti askelmansa alas yläjuoksulta, matkatakseen takaisin nummelle leiriin. Sitruskukka päästi korvia huumaavaan ulvaisun taivaalle ja siristäen silmiään kohdisti katseensa taivaaseen. Sumuhammas päästi naaraan irti ja sähähti tälle.
’’Älä itke yhden pentusi takia, vaan palaa takaisin pentutarhaalle. Sinulla on siellä useita pieniä miukuvia räkäkuonoja, jotka kaipaavat emoaan, enemmän kuin tuo, joka näyttää Veritähdeltä’’, Sumuhammas sihahti ja käänsi Sitruskukalle selkänsä.
’’Miksi puhut veljestäsi noin, Sumuhammas? Eikö se merkitse sinulle mitään?’’, naaras miukaisi kyyneleet silmissään, mutta katseli itkuisena veteen.
’’Haluan vain, että sinä et olisi valinnut koskaan häntä ja palaat pentutarhaan, kehotan sinua olemaan järkevä, Sitruskukka’’, Sumuhammas totesi ja lähti seuraamaan juoksuaskelin Puumatähteä, joka oli edistynyt jo metsään putoukselta. Sitruskukka tähyili vettä itkien ja kauhaisten kovaa virtaavaa koskea itkuisena.
’’Minä tiedän, että selviät pikkuinen. Minä tiedän sen, et voi jättää emoasi näin’’, hän kuiskasi ja kohotti itkuiset kasvonsa jälleen taivaalle. ’’Tähtiklaani, suojelkaa poikaani, antakaa hänet hyviin tassuihin ja hänelle mahdollisuus. Hän ei voi olla niin paha kuin isänsä, antakaa minulle anteeksi, älkää tuomitko häntä vääristä valinnoistani’’, naaras miukui hiljaa ja katseli avuttomana vettä. Hän pelkäsi vettä, enemmän kuin Puumatähteä, enemmän kuin tulta. Hän ei pystynyt loikkaamaan veteen, hän ei vain kyennyt, hän pelkäsi, että vesi kaappaisi hänet mukaansa minä hetkenä hyvänsä, jos hän ei peruuttaisi uomasta.
--
Hopeanharmaa kolli johti partiota huiskauttaen häntäänsä hymyillen, tämän turkkia viistivät mustat raidat ja tämän häntä oli arvokkaana pystyssä. Kollin ominaistuoksu oli todella vahva ja tämä heilautti häntäänsä merkiksi pysähtyä. Kissat alkoivat hajaantua ja lämmin aurinko lämmitti heidän jokaisen turkkia kannustavasti aamun saalistamiselle.
’’Viiltotähti, tulisitko tänne katsomaan?’’, joen törmästä kuului Saukkohännän ääni, vasta nimitetyn Jokiklaanin varapäällikön, joka kutsui hopeanharmaata kollia. Päällikkö katsahti tuon suuntaan ja askelsi tätä kohti uteliaana, kun muut partiolaiset häärivät ympäriinsä tutkien ja etsien jotakin pyydystettävää joesta tai kaislikoista.
’’Se ei pahemmin liiku’’, Saukkohäntä naukaisi ja Viiltotähti istuutui tuon vierelle, huomaten rantavedessä, kahden kiven välissä pienen punertavasävyisen pennun. Kolli nuuhkaisi Saukkohännän viereltä pentua, joka oli ajautunut pitkän matkan Jokiklaanin rantavesille. Saukkohäntä katsoi epävarmana päällikköään, joka nosti pennun kuivalle maalle ja nuoli tätä.
’’Se haisee Tuuliklaanilta.. Ettei olisi Puumatähti taas karkoittanut Veritähden näköisen pennun, heittämällä tämän kosken nielemäksi?’’, Saukkohäntä huokaisi ja Viiltotähti nyökähti hiljaa naaraalle. Päällikkö oli hyvin vaitonainen omista asioistaan, mutta vähemmän halusi puhua muiden klaanien asioista ja tavoista. Pentu vingahti hänen vierellään ja kolli nuoli karhealla kielellään tuon veristä kylkeä, painaen tuota yskimään vettä keuhkoistaan. Viiltotähti ummisti silmänsä, kiroten mielessään Puumatähteä. Miten kukaan saattoi olla niin julma, pennulle? Pentu vingahti avuttomana uudelleen, pitäen silmät ummessa ja Viiltotähti katseli tuota hetken sanattomana, silmät lempeästi tuikkien.
’’Saukkohäntä, ota sinä partion johto, minä hoidan hänet’’, Viiltotähti totesi ja nappasi pentua niskanahasta ja lähti askeltamaan kohti leiriä. Saukkohäntä katseli hämmästyneenä ja pettyneenä päällikön perään. Kaksikko oli jo kauan olleet ystäviä ja Viiltotähti tiesi, että Saukkohäntä toivoi häneltä enemmän, mutta hänen vihamiehensä ja rakkautensa oli joku aivan muu kuin hänen hyvä ystävänsä Saukkohäntä.

Kollin askeleet kaartuivat leiriin, kun harmaa raidallinen naaras pysähtyi harmaan vihreät silmät tuikkien. Viiltotähti viittoi parantaja kissaa seuraamaan itseään päällikönpesään, jossa hän asetti miukuvan pennun pedilleen. Pentu kiehnäsi lämpimiä lehtiä, sekä sammaleita vasten, mutta päästi kovaäänisen miukaisun jälleen.
’’Onko väärin kysyä sinulta, mistä sinä pennun olet saanut itsellesi? Niitä kun kollit eivät yleensä pamauttele ulos’’, Kyynhammas näytti päällikölleen kieltä, mutta Viiltotähti hymyili tälle kevyesti vain. Kyynhampaan saamatta vastausta, parantaja kissa asteli lähemmäs pentua, alkoi pestä toisen veristä kylkeä ja paikata toisen haavoja.
’’Tiedätkö kuka sen emo on?’’, Kyynhammas kysyi yllättäen päälliköltä, kun pentu oli rauhoittunut, kun haavoihin ei enää särkenyt. ’’Tiedän, ettet tiedä, mutta tämä on veljesi pentu, pennussa on vielä lievä Sitruskukan ja Puumatähden pentu’’, naaras naukaisi hennosti ja kolli siristi silmiään, muttei sanonut mitään.
’’Sinun on hankittava pennulle emo, Viiltotähti. Et voi koskaan kasvattaa sitä yksin, se tarvitsee emon lämpöä, ravintoa ja hoitoa, on ihme, että se on selvinnyt pudotuksesta ja vedestä..’’, Kyynhammas sanoi hiljaa ja vilkaisi epävarmana päällikköön, jonka katse oli nyt tiukka.
’’Hän on minun poikani, Kyynhammas. Sinun ei tarvitse tietää hänen emoaan, lähde nyt pesästäni. Kiitos avusta’’, kolli korotti ääntään loppua kohden ja askelsi pennun eteen suojelevasti. Kyynhammas peruutti askeleen, sitten toisenkin ja luimisti korviaan.
’’Ymmärtäisit jo, että et voi ottaa itsellesi muiden pentuja.. Et voi korvata heille sitä, minkä Raivokynsi menetti sinulta. Olit hyvä isoveli ja siskosi tietää sen, rakastit häntä lämmöllä, ei ollut sinun vikasi, että-’’, Kyynhammas naukaisi ja Viiltotähti paljasti hitaasti kyntensä.
’’Ulos.. Nyt’’, hän sähähti ja parantaja nyökkäsi, keräten yrttinsä ja marjansa, peruuttaen nopeasti ulos pesästä. Viiltotähden kylkeä vasten paineli pieni pentu, joka naukaisi hiljaa, mutta Viiltotähden voimakkaat nuolaisut lohduttivat pentua ja tämä käpertyi päällikön lämpöön. Kolli laski päänsä tassuilleen ja kiersi uinuvan pennun ympärille häntänsä. Minä vihaan sinua Puumatähti, hän kuiskasi hiljaa mielessään, mutta samalla hän kiitti tätä, että tämä pieni oli hänen. Hänen poikansa.

 

 

©2017 Soturin sydän - suntuubi.com