Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Muiden hahmojen lomakkeet (Varapäälliköt, kuningatar, klaaninvanhin, oppilas, soturi, erakko, luopio, heimokissa, kotikisu, tee arvon mukaan oikea hakemus!)

 

Nimi: (Pentu, oppilas, soturi/kuningatar, varapäällikkö, päällikkö nimet)

Skp: (Naaras vai kolli)

Ikä : ( Ilmoita kuina, ei vuosina)

Arvo:  ( Soturi, varapäällikkö, kuningatar)

Klaani: (Klaani)

Taidot: Pisteytys 0-5
Voima  
Kestävyys  
Nopeus  
Uiminen  
Saalistaminen  
Kiipeily  
Tasapaino  
Opettaminen  
Sosiaalisettaidot  
Emonvaisto Vain kuningattarille!
Johtaminen Vain varapäälliköille!


Mestari: (Kuka oli kissasi mestari)

Oppilaat: (Kenen mestarina kissasi on ollut)



• Luonnetta : (Kuvaile kissasi luonnetta kuudella rivillä, kerro, onko kissasi hyvä vai paha. Millainen sen käyttäytyminen on muita kissoja kohtaan? (Helpottaa tarinan kirjoituksissa) Mainitse niin negatiivisia, kuin positiivisiakin puolia kissastasi, ja muista, ettei kissasi voi olla aivan täydellinen! Kissasi voi vaikuttaa siltä, mutta sillä pitää olla heikko kohtansa, kuten kaikilla muillakin. Muista mainita kuningattarilla, minkälainen emo kissasi on pennuilleen muun luonteen lisäksi. Muista mainita varapäälliköllä, miten hoitaa tehtävänsä, minkälainen suhde päällikköön?).

• Ulkonäkö : (Kuvaile kissasi ulkonäkö kuudella rivillä, kerro, minkä värinen se on, mikä on korvien väri, nenänpään väri, silmien väri, tassujen väri, hännän väri. Muista mainita turkin pituus, onko se isonkokoinen vai pieni kisuli, onko sillä arpia turkissa, tai jotakin muuta erikoista?)



• Menneisyys: ( Syntyikö klaanissa, mitä kissasi elämässä on tapahtunut tähän hetkeen mennessä) + Kuningattaren lomakkeen tehdessäsi kerro kumppanista (kuten: missä kissat tapasivat, saivatko pentuja yhdessä, millainen heidän suhteensa on).

• Perhe: (Vanhemmat, sisarukset, serkut, isovanhemmat, lapset, kumppani, kenet vain haluatkin mainita):



• Muuta: •(Ilmoita tähän kohtaan, jos tahdot itsellesi tietyn oppilaan, tietyn kissan kumppaniksi, tietyn mestariksesi, tai kissastasi parantajaoppilasta, parantajaa, päällikköä, varapäällikköä, tai voit myös ilmoittaa tässä kohdassa, onko kissasi vaihtamassa klaania, tai onko hän ensin erakkona ja vaihtaa toiseen klaaniin.)

(Kuningattarilla muista mainita, jos kumppanisi kanssa on tapahtunut jotain, jonka seurauksena kissasi on ainoa vanhempi/huoltaja pennuilleen (kuten: kumppani lähti ja vanhemmat päättivät kummalle pennut jäivät)).

(Varapäälliköllä muista mainita, minkälaisia tavoitteita hänellä on klaanin suhteen ja miten/mihin hän yrittää tulevaisuudessa johtaa klaania).

• Theme song: (Pelkkä kappaleen esittäjä ja nimi riittävät, ei ole pakollinen kohta)

• Roolija:

• Pötkö: • Kissasi nimi • Ikä • Lyhyt ulkonäkö kuvaus • Roolijan nimi •

Kuningattarille : • Kissasi nimi • Ikä • Lyhyt ulkonäkö kuvaus • Roolijan nimi • Kumppanin nimi • Pennut •

 




Nimi: (Pentu, oppilas, soturi, varapäällikkö, päällikkönimi)

Skp: (Naaras vai kolli)

Ikä : ( Ilmoita kuina, ei vuosina)

Arvo:  (Oppilas)

Klaani: (Klaani)

Taidot: Pisteytys 0-3
Voima  
Kestävyys  
Nopeus  
Uiminen  
Saalistaminen  
Kiipeily  
Tasapaino  
Opettaminen  
Sosiaalisettaidot  


Mestari: (Kuka oli kissasi mestari)



 

• Luonnetta :  (Kuvaile kissasi luonnetta kuudella rivillä, kerro, onko kissasi hyvä vai paha. Millainen sen käyttäytyminen on muita kissoja kohtaan? (Helpottaa tarinan kirjoituksissa) Mainitse niin negatiivisia, kuin positiivisiakin puolia kissastasi, ja muista, ettei kissasi voi olla aivan täydellinen! Kissasi voi vaikuttaa siltä, mutta sillä pitää olla heikko kohtansa, kuten kaikilla muillakin).

• Ulkonäkö : (Kuvaile kissasi ulkonäkö kuudella rivillä, kerro, minkä värinen se on, mikä on korvien väri, nenänpään väri, silmien väri, tassujen väri, hännän väri. Muista mainita turkin pituus, onko se isonkokoinen vai pieni kisuli, onko sillä arpia turkissa, tai jotakin muuta erikoista? Jos oppilaalla on vanhemmat elossa, mainitse, miten ulkonäöllisesti muistuttaa näitä).



• Menneisyys: ( Syntyikö klaanissa, mitä kissasi elämässä on tapahtunut tähän hetkeen mennessä) , jos kissasi on klaanisyntyinen, voit mainita sen perhe-kohdassa.

• Perhe: (Vanhemmat, sisarukset, serkut, isovanhemmat, lapset, kumppani, kenet vain haluatkin mainita):



• Muuta: • Muuta (Ilmoita tähän kohtaan, jos tahdot itsellesi tietyn kissan kumppaniksi, tietyn mestariksesi, tai kissastasi parantajaoppilasta, parantajaa, päällikköä, varapäällikköä, tai voit myös ilmoittaa tässä kohdassa, onko kissasi vaihtamassa klaania, tai onko hän ensin erakkona ja vaihtaa toiseen klaaniin. Jos oppilaan taidot ovat yli 3, kerro tässä kohtaa miksi ja miten, kuten missä oppilas on oppinut taitoa ja miten on muita ikäisiään edistyneempi. )

• Theme song: (Pelkkä kappaleen esittäjä ja nimi riittävät, ei ole pakollinen kohta)

• Roolija:

• Pötkö:  Kissasi nimi • Ikä • Lyhyt ulkonäkö kuvaus • Roolijan nimi •




Nimi: (Pentu, oppilas, soturi, varapäällikkö, päällikkönimi)

Skp: (Naaras vai kolli)

Ikä : ( Ilmoita kuina, ei vuosina)

Arvo:  ( klaaninvanhin)

Klaani:

Miksi joutui klaaninvanhimpiin: ( Klaaninvanhin, voi olla myös oppilasikäinen, mutta on joutunut jostakin syystä jättämään soturiuransa/oppilasarvonsa)

Taidot: Pisteytys 0-5
Voima  
Kestävyys  
Nopeus  
Uiminen  
Saalistaminen  
Kiipeily  
Tasapaino  
Opettaminen  
Sosiaalisettaidot  
Vastustuskyky (kärsiikö helposti sairauksista)


Mestari: (Kuka oli kissasi mestari)

Oppilaat: (Kenen mestarina kissasi on ollut)



 

• Luonnetta :  (Kuvaile kissasi luonnetta kuudella rivillä, kerro, onko kissasi hyvä vai paha. Millainen sen käyttäytyminen on muita kissoja kohtaan? (Helpottaa tarinan kirjoituksissa. Mainitse niin negatiivisia, kuin positiivisiakin puolia kissastasi, ja muista, ettei kissasi voi olla aivan täydellinen! Kissasi voi vaikuttaa siltä, mutta sillä pitää olla heikko kohtansa, kuten kaikilla muillakin).

• Ulkonäkö : (Kuvaile kissasi ulkonäkö kuudella rivillä, kerro, minkä värinen se on, mikä on korvien väri, nenänpään väri, silmien väri, tassujen väri, hännän väri. Muista mainita turkin pituus, onko se isonkokoinen vai pieni kisuli, onko sillä arpia turkissa, tai jotakin muuta erikoista? Mitä vanhuuden merkkejä havaittavissa ulkonäössä)



• Menneisyys: ( Syntyikö klaanissa, mitä kissasi elämässä on tapahtunut tähän hetkeen mennessä)

• Perhe: (Vanhemmat, sisarukset, serkut, isovanhemmat, lapset, kumppani, kenet vain haluatkin mainita):



• Muuta: • (Onko kissasi vaihtamassa klaania, kohokohtia hänen elämästään voit myös kertoa.)

• Theme song: (Pelkkä kappaleen esittäjä ja nimi riittävät, ei ole pakollinen kohta)

• Roolija:

• Pötkö:  Kissasi nimi • Ikä • Lyhyt ulkonäkö kuvaus • Roolijan nimi • Vanhimpiin siirtyisen syy •




Nimi: Erakko/Luopio/Kotikisu

Skp: (Naaras vai kolli)

Ikä : ( Ilmoita kuina, ei vuosina)

Klaani: ( kotikisu, erakko vai luopio)

Taidot: Pisteytys 0-5
Voima  
Kestävyys  
Nopeus  
Uiminen  
Saalistaminen  
Kiipeily  
Tasapaino  
Sosiaalisettaidot  

 

• Luonnetta :  (Kuvaile kissasi luonnetta kuudella rivillä, kerro, onko kissasi hyvä vai paha. Millainen sen käyttäytyminen on muita kissoja kohtaan? (Helpottaa tarinan kirjoituksissa) Mainitse niin negatiivisia, kuin positiivisiakin puolia kissastasi, ja muista, ettei kissasi voi olla aivan täydellinen! Kissasi voi vaikuttaa siltä, mutta sillä pitää olla heikko kohtansa, kuten kaikilla muillakin.

• Ulkonäkö : (Kuvaile kissasi ulkonäkö kuudella rivillä, kerro, minkä värinen se on, mikä on korvien väri, nenänpään väri, silmien väri, tassujen väri, hännän väri. Muista mainita turkin pituus, onko se isonkokoinen vai pieni kisuli, onko sillä arpia turkissa, tai jotakin muuta erikoista?)

 



• Menneisyys: ( Syntyikö klaanissa/missä kasvoi, mitä kissasi elämässä on tapahtunut tähän hetkeen mennessä)

• Perhe: (Vanhemmat, sisarukset, serkut, isovanhemmat, lapset, kumppani, kenet vain haluatkin mainita)



• Muuta • (onko hän ensin erakkona ja vaihtaa toiseen klaaniin, minkä mukaan hänet nimettiin.)

• Theme song: (Pelkkä kappaleen esittäjä ja nimi riittävät, ei ole pakollinen kohta)

• Roolija:

• Pötkö:  Kissasi nimi • Ikä • Lyhyt ulkonäkö kuvaus • Roolijan nimi •

Vieraskirja  1  2  > [ Kirjoita ]

Nimi: EE

19.02.2018 17:12
Nimi: Tammenpentu, Tammentassu, Tammenlehti

Skp: Naaras

Ikä : 8 kuuta

Arvo: Oppilas

Klaani: Salamaklaani

Taidot: Pisteytys 0-3
Voima 2
Kestävyys 2
Nopeus 1
Uiminen 0
Saalistaminen 2
Kiipeily 3
Tasapaino 2
Opettaminen 1
Sosiaalisettaidot 2

Mestari: Hopeataivas



• Luonnetta : Tammenlehti on hyvin kiivas kissa ja se saattaa hankaloittaa ystävystymistä muihin. Hyvinä päivinä naaraan voi saada mukaan leikkeihin ja muihin pieniin aktiviteetteihin, mutta se onkin harvoin. Yleensä Tammenlehti on herätessään mukavampi ja helpommin lähestyttävä, koska hän ei ole kerännyt huonotuulisuutta itselleen. Yleensä tiuskii muille kissoille tarpeettomasti ja esittää, ettei välitä muiden tunteista. Oikeasti Tammenlehti on hyvin kiltti ja lempeä, mutta se alkaa näkyä hänessä vasta pitkän tuntemisen jälkeen. Esimerkiksi siskolleen naaras on hyvin lempeä ja rakastava. Tammenlehti on kasvattanut itselleen suojakuoren, jonka hän luulee tarvitsevansa, jotta pärjäisi. Ei päästä tunteitaan näkymään kuin harvoille, joten kun hänelle tulee tunteenpurkaus hän joko sulloo sen sisälleen tai päästää sen valloilleen. Hän ei osaa hallita tunteenpurkausta, jos hän sen valloilleen päästää ja rauhoittumisessa saattaa kestää kauan. Tammenlehti ei anna anteeksi helposti ja luottamuksen uudelleensyntymisessä voi kestää kauan ja joskus luottamus ei ikinä palaudu ennalleen. Naaras pitää päätöksistään ja mielipiteistään kiinni, eikä anna minkään hetkauttaa niitä. Vain syvä rakkaus saisi hänen mielensä vaihtumaan ja sitä naaras ei etsi, vaikka saattaa sen silti löytää. Tammenlehti on hyvin keskittynyt tekemiinsä asioihin ja saattaa ärsyyntyä häiriöstä. Naaras on myös hyvin tietoinen siitä, että hänen täytyy jonain päivänä saada pentuja, eikä tiedä, onko se hyvä vai huono asia. Tammenlehti on äärimmäisen uskollinen klaanilleen ja uskoo vahvasti Tähtiklaaniin. Hän ei pettäisi klaaniaan ikinä ja toivoo, että hänen klaaninsa menestyy hyvin.

• Ulkonäkö : Tammenlehdellä on pitkä ja paksu karvapeite. Turkin väri on vaaleanharmaa ja karvojen tyvissä on hieman tummanharmaata. Naaraan vatsa on valkoinen, kuten hänen häntänsä pää. Tammenlehdellä on myös valkoiset sukat jokaisessa jalassa. Hänen jalkansa ovat pitkät ja jäntevät. Naaraan käpälät ovat suuret ja niissä on harmaat polkuanturat, jotka ovat kestävät. Tammenlehti on muutenkin suurikokoinen, kuten kaikki Salamaklaanin kissat. Tammenlehden kuono on pitkä ja valkoinen. Kuonon päässä on harmaa nenä. Harmaaturkkisen naaraan häntä on keskipitkä. Tammenlehden korvat ovat vähän normaalia suuremmat, joka tekee naaraalle hyvän kuulon. Naaraan silmät ovat kauniin siniset. Silmät ovat muodoltaan vähän kaltevat, joka tuo naaraan kasvoihin teräväpiirteisyyttä. Harmaaturkin viikset ovat lyhyet.

• Menneisyys: Normaali menneisyys, suunnilleen samanlainen kuin muilla Salamaklaanin samanikäisillä oppilailla

• Perhe: emo: Hopeataivas isä: Lovisielu sisko: Havuviima veljet: Myrskyhalla ja Haukkavarjo

• Muuta: Perhe on Tammenlehdelle erityisen rakas ja hän voisi sanoa siskoaan ainoaksi hyväksi ystäväksi

• Theme song: -

• Roolija: EE

• Pötkö: Tammentassu(-lehti)•8 kuuta•suurikokoinen, pitkäkarvainen harmaa naaras•EE•

Vastaus:

Hyväksytty, kipitän lisäämään ^^

- MASI YP -

Nimi: Mymmeli

14.02.2018 19:52
Nimi: Havupentu, Havutassu, Havuviima, Havuviima, Havutähti

Skp: naaras

Ikä: 8 kuuta

Arvo: oppilas

Klaani: Salamaklaani

Taidot:
Voima: 2.5/5
Kestävyys: 3/5
Nopeus: 3/5
Uiminen: 0/5
Saalistaminen: 2/5
Kiipeily: 2/5
Tasapaino: 3/5
Opettaminen: 3/5
Sosiaaalisettaidot: 3/5


Luonnetta: Havuviima on pääosin iloinen naaras, mutta hänellä on myös huonoja päiviä, jolloin hän tiuskii jokaiselle vastaantulevalle kissalle. Hän näkee maailman jakautuneen selvästi hyvään ja pahaan. Naaras vie asiansa todella pitkälle saadakseen tahtonsa läpi, sillä on itsepäinen. Havuviima on uskollinen ja myötätuntoinen ystävä, joka on hyvin luotettava. Hän on kuitenkin kipakka ja suuttuu helposti. Havuviima ei ole kovin kärsivällinen, mutta pystyy keskittymään todella tarkasti, jos on asiasta kiinnostunut. Hän on uskollinen klanilleen viimeiseen asti, eikä pystyisi milloinkaan pettämään klaaniaan. Naaras oppii mielellään uutta ja kuuntelee tarkasti, kun hänen mestarinsa puhuu. Perhe on Havuviimalle hyvin tärkeä. Hän ei voisi kuvitellakaan vihaavansa jotain perheenjäsentään riidoista huolimatta. Naaras tekee kaikkensa noudattaakseen soturilakia, eikä hyväksy sen rikkomista kuin hätätilanteessa. Havuviima on sinnikäs, eikä luovuta helpolla. Hän saattaa olla hiukan pomotteleva, muttei haluaisi päälliköksi, sillä siinä olisi hänelle omasta mielestään liikaa vastuuta.

Ulkonäkö: Havuviimalla on vaaleanharmaa, paksu ja pitkä turkki, jossa on suuri kermanvärinen laikku toisen kyljen kohdalla. Hänen kasvoissaan on samaten kermanvärinen laikku kuonon kohdalla. Naaraan häntä on tuuhea ja keskipitkä. Ruumiinrakenteeltaan naaras on suurikokoinen ja vahva. Hänellä on jäntevien jalkojen päässä leveät tassut, joissa on valkoiset ja pienet, mutta häijyn terävät kynnet, jotka hän myös pitää terävinä. Silmät ovat hiukan vinot ja taivaansiniset. Havuviimalla on suuret korvat, jotka ovat vaaleanharmaat ja joiden sisus on vaaleanpunainen. Naaraan viikset ovat lyhyet. Hänen kuononsa on musta ja normaalin kokoinen. Havuviima omaa mustat ja kestävät polkuanturat, jotka eivät kipeydy lähes mitenkään.


Menneisyys: Normaali menneisyys, suunnilleen samanlainen kuin muillakin Salamaklaanin samanikäisillä oppilailla

Perhe: Isä Lovijuova, äiti Hopeataivas ja sisko Tammenlehti ovat Havuviimalle erittäin tärkeitä.


Muuta: -

Roolija: Mymmeli

Pötkö: •Havutassu (-viima)•8 kuuta•Suurikokoinen vaaleanharmaa naaras kermanvärisellä laikulla kyljessä ja kuonon ympärillä•Mymmeli•

Vastaus:

Lisätty, kuten myös muut alempana olevat hakemukset ^^

- MASI YP -

Nimi: Chabine

13.02.2018 04:34

Perhossinetti
Nimi: Pehospentu, Perhostassu, Perhossinetti
Skp: Naaras
Ikä : 29 kuuta
Arvo: klaaninvanhin (mahdollinen po?)
Klaani: Myrkkyklaani

Taidot:
Pisteytys 0-5
Voima: 1
Kestävyys: 1
Nopeus: 3
Uiminen: 2
Saalistaminen : 2
Kiipeily: 1
Tasapaino: 2
Opettaminen: 5
Sosiaalisettaidot: 4

Mestari: Kirskikankukka
Oppilaat: Kanervamarja

• Luonnetta : Perhossinetti on ennen mitään muuta, hyvin ylpeä naaras, ollen kykenemätön myöntämään omia virheitään, ja tulistuen jos joku huomauttaa niistä senkin jälkeen, kun naaras itse kokee asian jo loppuun käsiteltynä. Hän voi olla pitkävihainen, näpäytellen pistäviä huomautuksia ja sähisten inhosta toisen lähettyvillä, alentumatta koskaan kuitenkaan fyysiseen väkivaltaan, sen riidellessä hänen parantaja-arvojensa kanssa (syy miksi Perhossinetti ei sokeutumisensa jälkeen halunnut edes yrittää soturin-uraa ) . Ylpeyden takia Perhossinetin on hyvin vaikea pyytää apua asioissa joissa hän aidosti tarvitsee apua, pitäen sen alentavana ja tuntien avun pyytämisen laskevan hänen arvoaan muiden silmissä, joka johtaa helposti hänen ylikuormittavan itsensä työllä, jota hän ei millään maailman ihmeellä kykene tekemään itse, mutta itsepäisyydessään kieltäytyy jyrkästi myöntämään asiaa. Kyseinen piirre myös sekoitetaan usein työnarkomaniaan, josta ei ole kyse, naaraan aidosti halutessa vaihtaa välillä vain vapaalle ja pitää hauskaa. Ollessaan levolla, hän ei anna itsensä vaivata päätään muulla kuin omien tarpeittensa täyttämisellä, ja nyt, kun naaras ei enään toimi parantajana, hän on huomannut, että vaikka hän kaipaakin tiettyjä asioita parantajana olosta, on huojentavaa välillä olla itsekäs. Toinen piirre, joka on naaraassa hyvin vahva, on kunnianhimo, hänen ahdistuessa ajatuksesta, että joku päivä hän vain katoaa ja unohtuu muiden mielestä. Siksi Perhossinetti haluaa vakiinnuttaa paikkanas maailman historiassa, joka valitettavasti johti naaraan sokeentumiseen. Vaikka hän on tapahtuneesta hyvin katkera, ja piilotetulla tavalla masentunut, hän ei suostu vastoinkäymisten painaa häntä pohjaan asti, pitäen kiinni pentuaikojen aikaisesta lempeydestä, joka alunperin sai hänet haluamaan parantajaksi. Joskus valoisa mieli kuitenkin osoittautuu vaikeaksi, Perhossinetin kierrätellessä omia virheitään päässään kerta toisensa jälkeen, jotka juontavat itsensä ennen kaikkea naaraan riittämättömyyden tunteesta, ja syvästä itsekritiikistä. Vaikka Perhossinetti on omalla tavallaan hyvä peittelemään aikeitaan, voivat taitavammat huomata rakoja hänen esityksessään, huomaten helposti milloin naaraan lempeys on täysin tekaistua ja milloin hän on tulistunut toiseen, ollen tuolloin varsinkin huono peittelemään tunteitaan -ja sanojaan- äkkipikaisuudestaan johtuen. Äkkipikaisuus onkin Perhossinetin huonoin piirre, sen nostaessa rumaa päätään ylös joka kerta kun hän kuulee jotakin josta ei pidä, kommentin jonka hän joko tulkitsi, tai oltiin alunperin sanottu väärin, hänen taitojensa kyseenalaistaminen, hänen oppilaansa tai perheensä kyseenalaistaminen tai suora kiusaus, tai johtajahahmojen kyseenalaistaminen, hänen pitäessä kunnioitusta ylempiä kohtaan tärkeänä klaanin moraalin ja klaanin keskeisen yhteisteon ja ymmärryksen kannalta. Ja vaikka Perhossinetti saattaakin vaikuttaa joskus vain äkkipikaiselta tyhjäpäältä, hän on naaras, joka on kavunnut asemaansa kovan työnteon ansiosta, kasvaen hyvin neuvokkaaksi kissaksi itsensä ansiosta, ja voiden paikata haavan umpeen käytännössä katsoen ilmalla.

Mestarina, silloin kun naaras vielä toimi mestarina, Perhossinetti on jopa turhankin kärsivällinen, hänen ollessa kyvytön kurittamaan ketään itseään nuorempaa, tai ketään, jonka tehtävänä on oppia häneltä. Hän voi kuluttaa tunteja vain auttaakseen oppilastaan hiomaan yksinkertaisimman asian täydelliseksi, vaikkei tämä tarvitsisikaan kyseistä taitoa tulevaisuudessa. Hänen lempeytensä oppilaiden kanssa voi olla näille jopa turhauttavaa, jos he kokevat tarvitsevansa kritiikkiä kasvaakseen kissoina ja tullakseen täydelliseksi työssään. Hän on hyvin kannustava, ja aidosti lempeä kärsivällisyydessään, antaen oppilailleen monia mahdollisuuksia ja puhuen näiden kanssa heidän ongelmistaan, henkilökohtaisista tai vain heidän työntekonsa parantamista työstäviä vinkkejä. Vaikka hän vaatiikin tiettyä kunnioitusta, hän ei koskaan kohtelisi oppilastaan ”orjana”, antaen näille myös vapaa-aikaa, jos he sitä kaipaavat. Tästä huolimatta naaraalla on myös rajansa, ja jos joku päättää ottaa hänen luonteestaan kaiken hyödyn irti, voi nopeasti huomatta olevansa tippunut naaraan hyviltä listoilta.
Parantajana hän ei ole lähellekkään yhtä kärsivällinen potilaidensa kanssa, tuntien, että soturi-ikäisen kissan ei pitäisi ulvoa kuin kuoleva koira tassuun tarttuneen piikin takia, ja ärsyyntyessään hän saattaa näpäytellä, esitellen kaikille veitsenterävää kieltään. Toinen vaihtoehto on naaraan muuttuvan vaarallisen ystävälliseksi, hunajainen naukuna peitellen myrkyllisiä sanoja. Tästä huolimatta Perhossinetti ei antanut henkilökohtaisten ongelmien tai ärsyyntymisen vaikuttaa työhönsä, hoitaen kaikkia tasavertaisesti, vaikka mielihalu toisen fyysiselle kiusaamiselle olisikin kova. Kuten kaikessa muussakin, Perhossinetti on mukaillut itsestään Lempeän ja hymyileväisen parantajan esikuvan, mennen yrttejä, kasveja ja marjoja etsimään rauhoittuakseen klaanin stressistä ja mahdollisesta draamasta. Hän oli kunnianhimoinen parantajanakin, asia josta hän ei voi täysin syyttää nuoruuden hölmöyttä, tietäen edelleen olevansa samanlainen, ja vaikka hänellä onkin kitkerä maku suussa oman kunnianhimonsa kirjaimelisesti sokeutettua hänet, hän ei syytä siitä ketään muuta kuin itseään. Kuten jo mainittu, Perhossinetti on hyvin neuvokas naaras, joka on tottunut vähään, ja hän käyttikin kyseisiä taitoja aktiivisesti parantajana ollessaan.
Suhteissaan naaras on varovainen, ja koska hän ei ole koskaan ollut missään romanttisessa, kyseiseen suhteeseen häntä johdattelevat voivat pettyä karkeasti, Perhossinetin ollen kiinnostunut enemmän kasveista ja taivaasta, joita hän ei voi enään nähdä. Hän ei ole koskaan tuntenut syyllisyyttä flirtistä, vaikka on aina tajunnut sen toisen turhaksi johdatteluksi, mahdollisesti jopa hyväksykäytöksi, ja ennen sokeutumistaan, naaras myös käytti häikäilemättömästi ulkonäköään hyväksi, ollen aina ollut tietoinen olevansa kaunis naaras. Hänelle kumpikin toiminto on lähinnä vain askel lähemmäs toivottua tulosta, jotain joka auttaa häntä saavuttamaan jotain mitä hän haluaa, eikä koe tätä pahana, varsinkaan kun hän ei jätä käytöksellään kehenkään fyysisiä merkkejä. Jos toinen ei hae mitään romanttista, vain on aidosti kiinnostunut naaraan ystävyydestä, se voi olla hankalaa, Perhossinetin ollessa muuttunut vain epäluuloisemmaksi maailmasta sokeuduttuaan, ja sekoittaen yrittämisen yleensä vain sääliin. Hän ei ylpeydestään suostu mihinkään, jota hän pitää hiukankaan almuina, ja saattaa jopa loukkaantua, jos joku vähänkin vihjailee -kuten tarjoamalla kylkeään kävelyapuna-, ettei naaras ole kykenevä toimimaan itse. Tämä kyseinen piirre on myös hänessä hyvin ristiriitainen, Perhossinetin aidosti haluten apua tietyissä asioissa, mutta ollen haluton näyttämään heikolta klaanin edessä, jotka ennen kääntyivät hänen puoleensa, hän tietää, ettei tule koskaan itse kysymään apua asioissa joita haluaa oppia uudelleen. Jos hän kuitenkin luottaa tuttavuuteen, tai jopa ystävään – sana joka on vaikea ansaita Perhossinetin kanssa- hän on paljon suostuvaisempi ja avoimempi kyseisten henkilöiden kanssa, antaen näiden nähdä lempeän, mutta hiukan itsepäisen ulkokuoren mukana myös millainen Perhossinetti on välillä sisältä; hiukan rikkinäinen, ylpeä ja epävarma, häveten riittämättömyyttään ja suruaan. Tuntiessaan kissoja läheisesti he huomaavat eron myös hänen aidossa, hiukan nälvivästä kiusoittelussaan, joka eroaa häikäilemättömyydellään hänen normaalista, talviauringon lailla hymyilevästä ,poliittisesta kiusoittelusta, jonka voi helposti sotkea flirttiin. Kaikesta esityksistään ja välttelemisestään huolimatta Perhossinetti on hyvin avoin omalla, kummallisella tavallaan, kunhan oppii vain tulkitsemaan häntä oikein.

• Ulkonäkö  erhossinetti on hieman normaalikissaa suurempi naaras, jonka siro rakenne voi saada hänet näyttämään todellisuutta pienemmältä, tuuheasta turkista huolimatta. Turkki on karvoiltukseltaan pitkä, ja saarielämisen karuista olosuhteistakin huolimatta hyvin sileä kosketuksessa. Valkoinen väritys antaa hyvin suojaa kovilla pakkastalvilla, mutta voi kesäisin, siitä huolimatta , että turkki muuttuu muutamaa astetta tummemmaksi, olla hyvin tuskainen, varsinkin helteessä. Sokeuduttuaan naaraan turkissa saattaa löytyä myös irtonaisia lehtiä, oksia ja takiaisia, joita hän ei aina huomaa, ennen kuin joku huomauttaa niistä. Kuten mainitty, parantajana toimiessaan naaras toimi eri myrkkyjen kanssa, yrittäen keksiä uutta, tehokkaampaa formulaa ja päätyi käyttämään tyräkkiä kokeiluissaan. Kasvi kuitenkin joutui hänen verenkiertoonsa ja silmiin, jonka toimesta naaraan ennen pähkinänruskeat silmät muuttuivat maidonvalkeaksi, silmiä ympäröivä iho arpeutuen pahasti tavalla, joka tekee uuden turkin kasvun alueelle mahdottomaksi. Perhossinetillä on vaaleanpunertava kuono, ja arvistaan huolimatta sirot kasvonpiirteet saattaa joku edelleen nähdä kauniina. Kasvoja lukuunottamatta Perhossinetillä ei ole arpia muualla kehossa.

• Menneisyys: Perhossinetti syntyi ja kasvoi myrkkyklaanissa, emon menehtyessä sairauteen, jota ei tunnettu. Perhossinetti ei koskaan tuntenut isäänsä, joka oli klaanin ulkopuolinen luopio, ja sai aluksi tämän takia klaanin epäluulon niskaansa. Lapsuutensa hän kasvoi pitkälti sisaruksiensa, Lehtivalon, Ruosteunikon ja Jasmiinisarven kanssa, joista Lehtivalo lähti klaanin ulkopuolelle, Ruosteunikko kuoli sodassa, ja Jasmiinisarvi on naaraalle, kuten koko klaanille suuri kysymysmerkki, monen olettaen naaraan kuolleen sodassa ja joukkohaudattu huomaamatta. Perhossinetti ei halua uskoa tätä, ja toivoo Jasmiininsarven vain perustaneen perheen klaanin ulkopuolella.
Oppilasiästä Perhossinetti sai aloittaa parantajan koulutuksen, johon hän oli päättänyt tähdätä ollessaan tarpeeksi vanha ymmärtämään, että tauti oli vienyt häneltä ja hänen sisaruksiltaan emon. Kirsikankukan, silloisen parantajan viimein astuttua syrjään ja kuollen myöhemmin vanhuuteen, Perhossinetti sai hyvin nuorella iällä Parantajan paikan, päättäen kunnianhimossaan yrittää kehitää uutta, vahvempaa myrkkyä, jota oltiin alettu taas työstämään päällikön käskystä. Valitettavasti kokeilu meni vikaan, ja maksoi naaraalle että näön, parantajan paikkansa , sekä itsekunnioituksensa ja suuren osan ylpeyttään. Hän kuitenkin jatkoi, sokeanakin, Kanervamarjan opettamista, kunnes parantaja ei enään tarvinnut Perhossinetin oppeja.
Maattuaan nyt monta kuuta vanhustenpesässä masennuksen kanssa, Perhossinetti on saanut tarpeekseensa, ja on päättänyt taas liittyä klaanitoimintaan, vaikeuksista huolimatta.
• Perhe: Emo, Aurinkoniitty, Isä Uniaava, sekä sisarukset, Lehtivalo, Ruosteunikko ja Jasmiinisarvi

• Muuta:
• Haluaisi jatkaa parantajana, mutta sokeudestaan johtuen tietää sen hankalaksi, ellei mahdottomaksi (jos pääsee parantajaoppilaaksi, teen Perhossinetille siihen sopivan lomakkeen)
•Vaikka ei toimi enään parantajana, ei ole kiinnostunut kumppanista
•Ennen sokeutumista Perhossinetin silmät olivat pähkinänruskeat
•Tunsi hyvin Käärmeensiluetin (Yöklaanin parantajan) ennen kollin kuolemaa. Hän tuntee myös Haamuaskeleen, joka toimii varjoklaanin parantajana, Koitomun, joka on Ruskaklaanin parantaja, sekä Laventelilumouksen, joka toimi ennen Tuuliklaanin parantajana, mutta katosi sodan aikana eikä jatkanut entisessä työssään. Hän tunsi myös Lumenkukinnon, joka oli jokiklaanin parantaja (kuoli samoihin aikoihin kuin Käärmeensiluetti ) .
•Perhossinetti oli hyvä uimari, mutta sokeutensa takia ei tunne oloaan enään mukavaksi vesistön lähellä
•Haluaisi osallistua klaanikokoontumiseen ainakin vielä kerran elämänsä aikana
•Pitää lehdistä ja niiden rahisevasta äänestä
•Perhossinetin lempipuu on koivu. Hän pitää niiden väristä ja tuoksusta.
•Kuuli joskus tarinoita vaeltelevalta erakolta taivaisiin asti kasvavista puista (mammuttipetäjä ) ja pitkän aikaa hänen unelmansa oli nähdä joku päivä sellainen puu.
•Perhossinetti ei pelkää suurempia petoeläimiä, kuten ketut, mäyrät, koirat, yms. mutta ei ole typerä niiden suhteen. Hän on kiinnostunut muista eläimistä ja heidän käyttäytymisestään, mutta tietää niiden aiheuttaman vahingon suuruuden, ollen hoitanut itsen monia petoeläinten aiheuttamia haavoja. Tästä huolimatta Perhossinetti ei luota kaksijalkoihin.
•Sokeuduttuaan Perhossinetistä on tullut tosi tarkka tekstuureista. Hän mm. pitää ruohon tunnusta, mutta ei voi sietää kuivaa heinää.
• Vaikka hän koulutti Kanervamarjaa ja aidosti pitää Myrkkyklaanin parantajasta, hän ei voi olla tuntematta katkeruutta miettiessään, että jos ei olisi koskaan sokeutunut, paikka saattaisi yhä olla hänen.
•Sisarukset olivat aina Perhossinetille hyvin rakkaita, ja hän ikävöi heistä jokauista, toivoen joskus näkevänsä Lehtivalon ja Jasmiinisarven uudelleen. Kun kukaan muu ei nää, hän itkee Ruosteunikon menetystä, ollen aina ollut läheisin kollin kanssa.

• Theme song: Red - Gone
• Roolija: Chabine
• Pötkö: Perhossinetti • 29 kuuta •Valkea tuuheaturkkinen naaras valkeilla silmilä • Chabine •

Nimi: Varjo

06.02.2018 18:53
Nimi: Puolukkapentu, Puolukkatassu, Puolukkalintu
Skp: Naaras
Ikä: 18 kuuta
Arvo: Soturi
Klaani: Yöklaani

Voima 3/5
Kestävyys 3/5
Nopeus 4/5
Uiminen 1/5
Saalistaminen 5/5
Kiipeily ja tasapaino 4/5
Opettaminen 3/5
Sosiaalliset taidot 3/5

Mestari: Purevakylmyys
Oppilaat: Pihkatassu

Luonne: Puolukkalintu on päällimmiltään mukava ja jokseenkin ystävällinen naaras, jolla on kuitenkin paha tapa sulkeutua omiin oloihinsa tai omiin ajatuksiinsa. Hän ei ole kovinkaan puhelias, mutta ei välttelekään ketään, vaikka pitääkin omat lauseensa mahdollisimman lyhyinä ja ytimekkäinä jättäen turhan puhelun ohitse. Häneltä löytyy rohkeutta sekä määrätietoa tehdä asioita, välillä omankin mielensä mukaan, mutta päällimmiltään kyllä hiukan alentuvan tapainen totellessa samalla muita. Ei hän turhaa jaksa riitaa haastaa, jonka takia jättääkin asian sikseen myöntyen ehkäpä muiden silmissä, mutta vaikka mielipiteet ovatkin soturittarella jyrkät ja jokseenkin julmaankin taittuvat jättää hän ne vain ajatuksiinsa poistuen paikalta sulavasti. Ei hän turhaa jaksa kenenkään kanssa riidellä, mutta yllytyksen mukana suuttuessaan naaras on todella suorapuheinen ja kylmä ketä tahansa kohtaan.
Puolukkalintu on rauhallinen naaras, joka ei annan liikkeistään tai ilmeistään huomata hänen tunteitaan. Ei hän mikään lempein ja lämpimin soturi ole, mutta yrittää silti ymmärtää ennen suoraa tuomintaa. Hän arvostaa rehellisyyttä sekä luottamusta muissa, jotka itsekkin ajattelee kulkevan sisällään, vaikka tietenkin rakkaiden takia tekisi mitä tahansa. Harvasanaisuuden takia voi kuitenkin olla vaikea tutustua Puolukkalintuun, ja on hänellä kuitenkin jonkinlainen järki, ettei välttämättä paljasta itsestään muuta kuin itsestäänselvyydet, vaikka tulee hänellä samalla kuunneltua muiden asiat tarkasti, jospa siitä olisi hänelle myöhemmin vielä jotain hyötyä.

Ulkonäkö: Puolukkalintu on aika normaalin rajoille yltävä naaras, vaikka voikin pituudessaan jäädä hiukan muita lyhyemmäksi. Hänen kehonsa rakenne on aika solakan tuntuinen hitusen normaalia pidemmillä jaloilla, jotka ovat ennen auttaneet naarasta nopeudessaan. Hänellä on todella pehmeä sekä keskipitkä valkea turkki, jossa joissain osissa voi löytyä kellertävän oransseja suurempia laikkuja. Naaraan puolet kasvoista ovat kellertävän oranssit, kuten myöskin kyljestä selkään, hännänpää sekä toinen etutassuista. Hiukan muita pidempien jalkojensa lisäksi hänellä on myöskin leveät lavat, vaikka muuten onkin sulavalinjainen sekä hoikka. Häntä on tuuhea, mutta yllättävän lyhyt hänen kehoonsa verrattuna.
Puolukkalinnulla on pyöreät kasvot, joita koristavat kauniin vaaleanpunainen nenänpää sekä punertavan violetit siniset, jotka näyttävät kirkkaassa valossa violeteilta, mutta hiukan pimeässä melkeimpä punaisilta. Hänen korvansa ovat suuret sekä terävät, kuten myöskin kynnet ja vahvat leukaluut.

Menneisyys: Puolukkalintu syntyi yöklaanissa yöklaanilaiseksi, vaikka ei itsekkään usko itseään täysin puhdasveriseksi, koska ei tiedä isästään. Uskoo toisen kuitenkin olevan jonkinlainen erakko, johon hänen emonsa Ruusukuono oli ihastunut ja vahingossa saanut pentuja toisen kanssa, tai ainakin niin Puolukkalintu itse ajattelee. Hänen pentuaikansa tuntui menevän normaalisti leikkien muiden sisarusten kanssa, toivoen soturiksi pääsyä ja unelmoimisessa. Ei naaras itse ikinä ajatellut isäänsä niin kauaa, että oli kysynytkään sitä emoltaan vaan loi mielessään omia teorioita toisen olinpaikasta ja tapahtuneesta.

Puolukkalintu pääsi nopeasti oppilaaksi ja sai mestarikseen Purevankylmyyden, joka kuitenkin menehtyi joissain olosuhteissa. Kaikista sisaruksistaan hän oli läheisin Kotkantassun kanssa, joka kuitenkin myöskin kuoli hämärän tuntuisissa olosuhteissa, jonka seurauksena naaraskin antoi itsensä muuntua jonkin verran, mutta ei ketään häntä niin nuorena edes tuntenut, joten muuntumista tuskin edes hahmottaa. Hänet ehdittiin nimittää ennen mestarinsa kuolemaa, joten on kiitollinen kaikesta osaamisestaan ja oppimistaan toiselle, vaikka ei häntä voi enää kiittää sanallisesti

Perhe: Naaraan emo on Ruusukuono, mutta ei tiedä isästään mitään oikeastaan. Sisaruksia hänen lisäksiin syntyi neljä; Leijonaturkki, Haukkasilmä, Ukkoskorva sekä Kotkantassu, joka kuitenkin on menehtynyt

Muuta: Puolukkalinnulle unelmat ja tulevaisuus tuntuvat olevan vielä jokseenkin hukassa eikä itsekkään tiedä, mitä haluaisi tai uskaltaisi toivoa. Hän voisi olla kiinnostunut jostain, ehkä tulevaisuudessa kumppanin saada, mutta ei pidä itseään hirveän pätevänä emona. Tietenkin rakastaa omaa emoaan Ruusukuonoa, mutta tuntuu olevan toiselle jokseenkin katkera, viettäen lapsuutensa ilman isää edes tietämättä ketä toinen on. Haluaisi ainakin muutaman hyvän ystävän tai olla edes paremmissa väleissä muiden sisarustensa kanssa. Joskus luulee ainakin tuntevansa kuolleen veljensä vierellään, mutta pitää sitä kyseistä tilaa sivuvaikutuksena sille, että menetti toisen niin nuorena ja oli silloin kollin kanssa todella hyvissä väleissä.
Ajan kuluessa naaraalle on ilmestynyt jonkinlainen pelko koirista, mutta taas pitää kettuja jollakin asteikolla mielenkiintoisina petoina, vaikka tietenkin tekisi mitä tahansa reviirinsä puolustamiseen.

Theme song: -
Rooliija: Varjo aka Wilma
• Puolukkalintu • 18 kuuta • Valkoinen keskikokoinen naaras, jolla on keltaisia laikkuja, naamassa ja violetit silmät • Wilma •

Nimi: Masi

03.02.2018 13:54
Tästä alaspäin kaikki hakemukset käyty läpi ja hyväksyttyjä, tai jos ei ole, on kirjattuna syy miksi ei. En jaksa vain erikseen käydä kirjoittamassa, että on hyväksytty

Nimi: Chabine

01.01.2018 23:02
Pöllönisku
Nimi: Pöllönpentu, Pöllöntassu, Pöllönisku
Skp: Kolli
Ikä : 21 Kuuta
Arvo: Soturi
Klaani: Ruskaklaani
Taidot:
Pisteytys 0-5
Voima
3
Kestävyys
3
Nopeus
3
Uiminen
 0
Saal istaminen
 3
Kiipeily
 4
Tasapaino
 4
Opettaminen
 2

Sosiaalisettaidot
 3

Mestari: Mäntysydän
Oppilaat: Jäävirta, Mustatassu

• Luonnetta : Pöllönisku on rauhallinen ja kärsivällinen, ujo kolli, joka voi ottaa kritiikin vastaan joko huonosti tai käyttää sitä kehittyäkseen, riippuen paljon toisen tavasta kritisoida. Hän on varovainen persoona, joka ei paljasta itsestään liikaa ennen kuin luottaa kyseiseen henkilöön, jossa voikin kestää kauan kollin luottamusongelmien takia. Tuhkavalan kohtelun takia Pöllönisku tuntee itsensä hyvin ei toivotuksi ja epäonnistuneeksi ja vialliseksi yksilöksi, ollen varma myös muiden näkevän itsessään saman asian kuin emo. Hän haluaa todistaa itsensä klaanille ja sen kissoille, siitä huolimatta, että omissa oloissaan pysyvä hento ja hiljainen kolli on monille klaanitovereilleen tuntematon. Hän murehtii liikaa asioista, kokien nukkumisen välillä vaikeana miettiessään niitä monia asioita, jotka on koskaan elämänsä aikana tehnyt tai sanonut väärin tai hölmösti. Hänen mielealansa voivat vaihtua nopeasti, hetkessä hän on rauhallinen ja onnellinen ja seuraavaksi hänestä on vaikea hengittää, koska Pöllönisku on varma kaikkien vihaavan häntä ja tuomitsevan hänen kaikkia liikkeitään, tai sitten hän yksinkertaisesti muistaa sen kerran, kun kutsui mestariaan vahingoksi ”mestari Männyksi,” ja miettii, kuinka pettynyt ja vihainen Mäntysydämen pitää edelleen olla muistaessaan tapahtuman. Pöllönisku tietää osan olevan hänen päässään, mutta se ei auta asiaan, että hän tuntee kissoja ainakin etääisesti luonteeltaan, ja etteivät he käyttäytyisi, kuten Pöllöniskun päänsisällä häntä pilkkaavat äänet, mutta koska hänelle se on todellista, ja tuntuu todelliseslta, hän ei osaa oikein parantaa itseään asiasta. Hän ei puhu juuri ongelmistaan, peläten vaivaten jotakuta niillä ja patoaa näin kaiken terveellisesti sisälleen, kunnes koko sotkusta tulee vain isompi ja mustempi möykky hänen vatsansa pohjalla. Pöllöniskun on myös välillä vaikea pukea ajatuksiaan sanoiksi, takellelen usein tarkoituksissaan ja aikomuksissaan ja pitäen itsestään enemmän aina kun päätyy vain poliittiseen hymyyn.
Pöllöniskulla on outo pelko, että hän on korvattavissa (suuri osa Tuhkavalan syytä ) ja kärsii insomniasta, ei vain virheidensä valvoittamana, mutta myös sen pelon takia, että herättyään hänellä ei ole enään elämäänsä, eikä kukaan tunnista häntä, tai on lukittuna omaan ruumiiseensa, jota joku toinen ohjailee. Tämä johtuu pitkälti hänen pakonomaisesta halustaan olla parempi, mutta peläten itsensä muuttamista.

• Ulkonäkö : Pöllönisku on pienikokoinen kolliksi, mutta huomattavasti suurempi kuin hänen lyhytjalkainen emonsa. Hänellä on laiha ruumiinrakenne, mutta Pöllönisku ei lihaksiensa kanssa ole missään nimessä siro, ja saattaa tästä syystä näyttää hieman kömpelöltä muiden silmissä. Tästä huolimatta (ja kenties yllättävän pitkän, raidallisen hännän ansiosta ) hän on hyvin etevä kiipeilijä, eikä ole tippunut puusta kuin kerran – sekin jään syytä. Hänellä on pidemmät kasvot, mutta ne eivät ole kapeat. Pinkki sydämen muotoinen kuono ja ovaalit syksynkeltaiset silmät kapeilla iriksillä, joita vihetävä sammal ympäröi, saavat tummanharmaaruskean karvoituksen näyttämään haaleammalta, kuin se oikeasti on, molempien piirteiden intessiivisen värityksen takia. Hänellä on pienenpieni valkea kohta kuononsa alapuolella, jossa on kuitenkin mustia pilkkuja. Pöllöniskun korvat oat pitkät ja kapeat, lisäten hiukan kömpelö olemusta entisestään. Tummanharmaasta ketkipitkästä turkista voi nähdä pieniä viiruja maantienruskeasta, ja tummemmasta setripuusta. Tietyssä valossa Pöllöniskun silmät saattavat myös näyttää sinertäviltä.

• Menneisyys: Pöllönisku syntyi ruskaklaanissa pian Tuhkavalalle tämän liityttyä klaaniin (ainoa syy miksi Tuhkavala liittyi alunperin oli turvallisempi synnytys. Ei pennun, vai oman turvallisuuden vuoksi ) . Hän on kasvanut koko ikänsä ruskaklaanin mukana, ja on emonsa tavoin hyvin kiintynyt mestariinsa, Mäntysydämeen. Hänelle tehtiin jo pienestä asti selväksi, että oli epähaluttu ja heikko ja mitä ikinä Tuhkavala keksikin pennustaan sanoa, mutta Pöllönisku kesti sen kaiken ja välittää yhä emostaan, vaikka Tuhkavala kieltäytyy itsepäisesti välittämään pojastaan. Pöllönisku tietää, että emo yritti tiineyden aikana syödä myrkyllisiä marjoja tappaakseen pennun sisälleen, josta johtuen Pöllönisku syntyi aikaisemmin pienempänä kuin tarkoitus, ja kärsii nyt ikuisesti hengitysvaikeuksista asian takia. Asia osoittautui kuitengin onnekkaaksi, sillä Tuhkavala olisi varmaankin kuollut komplikaatioihin synnytyksessä, ollen myös itse kitukasvuinen ja syntynyt maailmaan aikaisemmin kuin tarkoitus.
Tästäkin huolimatta Pöllönisku on jopa typerän lojaali emolleen, puolustaen tätä raivoisasti muiden kritiikiltä.

• Perhe: Emo Tuhkavala sekä Veli, Kotka. Hänellä on nimeämätön isä, josta Tuhkavala ei suostu puhumaan.
• Muuta:
• Ei ole tietoinen veljensä olemassaolosta
•Kutsui kerran mestariaan ”mestari männyksi”
• Rakastaa kuunnella tarinoita entiseltä ajalta, voi viettää tunteja vain kuunnellen tarinoita muiden menneestä
• Huvittavaa kyllä, Pöllöiskusta Pöllöt ovat kiinnostavia, mutta kun Tuhkavala nimesi pentunsa, siihen oli vain kaksi syytä: 1) Hänen vanhemman poikansa nimi on Kotka ja hän halusi jatkaa lintulinjassa 2) hän tietää Pöllön tarkoittavan typerää.
• Ei teidä emonsa menneisyyttä, eikä kysele siitä
• klaaniesta hän pelkää eniten myrkkyklaania, koska Koitomu selitti hänelle kerran eri myrkkyjen vaikutuksia. (Jäätähti ei auta asiaa )
• Haluaisi nähdä oikean karhun, mutta turvallisen välimatkan päästä ja vasta kun hänellä on ainakin kolme pakosuunnitelmaa päässään harjoiteltuna.
•ei ole koskaan tavannut kaksijalkaa
• Putosi kerran puusta pentuna. Tuhkavalasta tämä on yksi lukuisista syistä miksi Pöllöniskulla on ”lepakoita päässä”
•Voi ottaa kumppanin tulevaisuudessa
• Innostuu kaikesta pehmeästä
•Tykkää piiloutua asioiden alle (ja jäädä tahattomasti jumiin sen seurauksena, josta hän ei pidä niin paljoa )

• Theme song: Afraid – The neighbourhood
• Roolija: Chabine
• Pötkö: Pöllönisku • 21 kuuta • harmahtava kolli keltaisilla silmillä • Chabi •

Nimi: Chabine

01.01.2018 22:28
Auringonsirpale
Nimi: Auringonpentu, Auringontassu, Auringonsirpale
Skp: Kolli
Ikä : 36 Kuuta
Arvo: Soturi
Klaani: Tuuliklaani
Taidot:
Pisteytys 0-5
Voima
 3
Kestävyys
 3
Nopeus
 4
Uiminen
 0
S aalistaminen
 3
Kiipeily
 3
Tasapaino
 3
Opettaminen
  4
Sosiaalisettaidot
 4

Mestari: Sumuruusu
Oppilaat: Hämärätassu

• Luonnetta : Auringonsirpale on huumorintajun omaava, joskus jopa hiukan lepsenomainenkin kolli, jolla on tapana unohtaa omat huolensa muiden hyvinvoinnin ja muista huolehtimisen hyväksi. Hän peittää emonsa tavoin kaiken kivun ja itseinhon huumorin alle, ollen ottanut jossain vaiheessa itselleen epävirallisen tukipilarin työn, jota hän ei kadu, vaikka se onkin joskus kollille hyvin henkisesti raskasta. Hän peittää sen kuitenkin hymyllä ja huonolla vitsillä, kehräten muiden murheet pois heidän lavoiltaan ja ottaen ne vaivihkaa itselleen kannettavaksi. Auringonsirpale on hyvin lempeä kolli, joka leikkii pentujen kanssa ja huolehtii, että klaaninvanhimmilla on lämmin, ja että kaikki saavat syödäkseen. Hän ei pelkää tehdä itsestään tilanteen pelleä, jos se auttaa jotakuta, tai saa jonkun paremmalle mielelle, mutta tästä syystä hänet voidaan nähdä myös vastuuntunnottomana pilailijana, joka ei ota mitään tosissaan. Vaikka sen kuuleminen satuttaakin Auringonsirpaletta, hän huitaisee sen hännän heilatuksella sivuun ja hukuttaa itsensä työhön, haluten olla päällikkö-isälleen kunniaksi, eikä laiskan primadonnan stereotypia. Auringonsirpale ei pelkää esittää typeriä kysymyksiä, jos uskoo, että niihin tarvitaan vastaus, mutta tämä myös, voi saada monet näkemään hänet tyhjäpäisenä ja liiankin naiivina (kumpikin, jota kolli ei ole . )Ja vaikka Auringonsirpale ei olekkaan terävimmistä päästä, ja saattaa olla joskus tyhmänkin rohkea, hän ei missään nimessä ole typerä. Hän ei ymmärrä johtamisesta mitään, eikä strategoinnista tai politiikoista, mutta hänellä on oma kykynsä saada muut luottamaan itseensä ja saada muut rauhoittumaan pienillä eleillä, tarkoittaen, että kolli on tunneviisas. Hän on hyvin toiveikas ja rento persoona, joka ei anna minkään painaa itseään alas, vain päättää kohdata vaikeudet silmästä silmään ja puskien niiden läpi hymyillen, vaikka sisällä olisikin sirpaleita ja säröjä – se ei haittaa, sillä kuka on koskaan katsonut kenenkään sisustaa ? Hänellä on kiusoitteleva asenne, jonka voi helposti sekoittaa flirtiksi. Tosin jos hän huomaa sen saavan toisen kiusaantuneeksi, hän usein muuttuu sulavasta tahallaan niin huonoksi, ettei toinen voi kuin nauraa surkuhupaisille yrityksille.
Huumori onkin ollut kollille aina tärkeää, sillä se on kollille eräänlainen suojausmekanismi, jolla hän voi peittää syyllisyydentuntonsa veljensä kuolemasta ja piiloittaa sillä loukkaantuneen ja jopa vihaisen käytöksen. Hän rakastaa vitsien kertomista, vaikkeivät ne olisikaan erityisen hauskoja tai laukoen niitä epäsopivassa tilanteessa. Hänet voi myös helposti nähdä pikku häirikkönä, pilaillen muiden kustannuksella (yleensä pentujen iloksi ) ja rakastaen niiden ärsyttämistä, joista ei erityisemmin pidä, keksien vähintäänkin miellyttäviä kutsumanimiä näille. Myönnettäköön, ettei hän juuri mieti ennen kuin toimii, mutta Kolibriunelma on aina pistänyt poikansa käytöksen ylienergisyyden piikkiin, jossa Auringonsirpaleella on vaikeaa seurata pitkään keskustelua ilman että hänen ajatuksensa lentävät ja kaivaten jatkuvasti eri virikkeitä ollakseen kyllästymättä. Tästä huolimatta, kolli ei ole pahantahtoinen, jopa niitä kohtaan, joita ei pidä. Hän on hyvin rehellinen, joka tekee hänestä huonon valehtelijan, vaikka hän onkin perinyt emonsa draamanlahjat, välillä jopa pilkaten hyväntahtoisesti emonsa käytöstä.
Auringonsirpale on hyvin suojelushaluinen ja välittävä perhettään ja ystäviään kohtaan, vaikka hän onkin ystävällisissä termeissä melkein koko klaanin kanssa. Melkein. Hän nauttii perheenjäseniensä kanssa viettämästään ajasta, eikä koskaan koe sitä taakkana tai jonakin, mitä hänen pitää tehdä, ja vahtii mielellään muiden pentuja, jos nämä haluavat hetken vapaata .
Kaikesta huumoristaan huolimatta, Auringonsirpale osaa olla vakava, varsinkin jos tilanne on uhkaava tai joku on tosissaan suututtanut kollin. Hän ottaa soturinarvonsa hyvin vakavasti, ja vaikka hän pitää leikkisän asenteensa, hän ei suostu vetämään tätä yhtä asiaa suhteidensa olella vitsiksi.


• Ulkonäkö : Auringonsirpale on ulkonäöltään enemmän Kolibriunelmaa muisttuttava, mutta siinä missä emon turkki on kultainen hunajaisilla raidoilla, Auringonsirpaleen turkki on pehmeämpi kerma kultaisilla ja valkeilla raidoilla. Hän on suurikokoisempi kuin emonsa, mutta on silti vielä jotenkuten siron tuuliklaanilaisen luokkaa lihaksikkuudesta huolimatta. (Toisaalta Auringonsirpale on kasvanut Taskuruohon ohi, jota monet pitävät tuuliklaanilaiseksi suurikokoiseksi kissaksi, vaikka onkin siro ja jänteikäs ) . Hänellä on keskipitkä turkki, mutta se saattaa joskus vaikuttaa pidemmältä kuin on. Siinä missä kolli peri emonsa turkin, hän sai isänsä silmät, kapeat, mutta eivät siristelevät ja eriväriset, oikea sammaleenvihreä ja vasen taivaansininen. Auringonsirpaleella on kapeilla kasvoillaan samanlainen kuono kuin emolla, vaaleanpunertava, mutta tummien laikkujen täplittämä.

• Menneisyys: Auringonsirpale syntyi sisariensa, Yöntähden, Punaruoskan ja Valkealumpeen kanssa kesken taistelun Kolibriunelmalle ja Valkeatähdelle, joka tunnettiin vielä silloin Valkeamyrskynä. Hän kasvoi kolmen sisaruksensa kanssa aika merkityksetöntä lapsuutta, ollen läheinen kaikkien sisaruksiensa kanssa. Hän toimi usein rauhoittelijana näiden välissä, vihaten sisarusten keskeisiä kinoja. Kun uusi sota koitti, ja hänen perheenjäseniään kuoli, Auringonsirpaleen taakaksi jäi pitää perhe elossa ja koossa, emon ollessa masentunut ja kieltäytyen tuoasta, Valkealumpeen episodejen pahentuessa ja Punaruoskan etääntyessä perheestään tahattomasti. Se aika koetteli Auringonsirpaletta henkisesti, mutta päätti itsepäisesti puskea vaikeuksien läpi ja elää niin onnellisena kuin vain kykenisi.
Myöhemmin hän tapasi kokoontumisessa varjoklaanilaisen naaraan, Päivänsilmän tyttären Ruskalehden, jota alkoi salaa tapaamaan rajalla. Pian naaras alkoi odottamaan kaksikon pentuja ja muutti kumppaninsa perään tuuliklaaniin, jossa elelee nyt Auringonsirpaleen ja kaksikon pentujen kanssa (Tulipentu, Tuhkapentu ja Kuupentu )

• Perhe:
Isovanhemmat: Halla ja Lumi (Kolibriunelma, Biologiset) Karhunkynsi, Setrisydän (Kolibi, ottovanhemmat) Puumatähti, Viiltokynsi (Valkeatähti )
Emo Kolibriunelma ja isä, Valkeatähti
sisarukset, Valkealumme, Punaruoska, Yöntähti
Kumppani Ruskalehti ja heidän pentunsa, Tulipentu, Tuhkapentu ja Kuupentu
TÄDIT: Revontulitanssi, Savuraita, Punavirta, Tuhkatassu, Lumotassu, Tundrankuiske
SEDÄT: Punasilmä ja Ruoskatähti, Alppituuli
SERKUT: Laventelilumous, Siilenpiikki, Vuokkorukous ( Savuraita/Loimu )
Valkearaita, Tuhkaraita, Varpustähti, Jäätähti, (Punavirta / Punasilmä )
Mutakatse,Sulkatassu, Kohtalontassu,Kastanjaturkki, Tuulipentu, Uhrilahja (Punasilmä/Hyöhenputous )
Hallasävel, Kuolemanloimu ( Ruoskatähti/Valkopilkku) Kostosydän, Vihakatse (Ruoskatähti/Ristiarpi )

Punaruoskan ja Synkkämyrsky ja pennut, Hämärätassu ja Yötassu
Yöntähti, tämän kumppani Kanelinaamio ja pennut Aavetassu, Okatassu, Ratamotassu, Enkelitassu
Savuraidan ottopennut, Tulenvirta, Jäänpuro (kuollut ) ja Tiikerinkuiskaus
Tulenvirta ja kumppani, Lasihiekka ja pennut Mustapentu, Tulipentu, Nokipentu
Jäänpuro ja kumppani Matkijanärhi ja pentu, Salaisuudenpolku

• Muuta:
• Auringonsirpale ja Valkealumme ovat ainoat perheessään, jotka eivät ole olleet korkeassa asemassa. Valkeatähti on päällikkö, Punaruoska on ollut päällikkö, Yöntähti oli päällikkö ja Kolibriunelma on varapäällikkö.
• Hän on/oli läheinen kaikkien sisarustensa kannssa, mutta riidan jälkeen hän yleensä yritti rauhoittaa tai lohduttaa Punaruoskaa.
•Hän kunnioitti Yötähden viisautta, ja ihaili syvästi veljeään, olematta koskaan kateellinen
•Hän keksi sisarelleen kolme faktaa leikin, Valkealumpeen alkaessa saada kohtauksiaan. Tarkoituksena on kertoa kolme faktaa, jota Auringonsirpale ei tiedä, ja pakottamaan sillä tavalla Valkealumme ajattelemaan jotakin muuta kuin ahdistustaan.
•Liukastui kerran jäällä ja jäi jumiin puunrungon koloon

• Theme song: Our last night - Sunrise
• Roolija: Chabine
• Pötkö: Auringonsirpale • 36 kuuta • oranssiturkkinen kolli erivärisillä silmillä • Chabi •

Nimi: Chabine

01.01.2018 21:45
TASKURUOHO

Nimi: Sinipentu, Sinitassu/Mäyrätassu, Taskuruoho
Skp: Naaras
Ikä : 52 Kuuta
Arvo: Soturi
Klaani: Tuuliklaani
Taidot:
Pisteytys 0-5
Voima
3
Kestävyys
5
Nopeus
4
Uiminen
2
Saali staminen
5
Kiipeily
3
Tasapaino
4
Opettaminen
2
Sos iaalisettaidot
1

Mestari: Ketunkatse
Oppilaat: Myrskynraivo, Punaruoska

• Luonnetta : Kylmäkiskoiselta ja tylyltä vaikuttava Taskuruoho pitää itsensä turvassa hinnalla millä hyvänsä, tarkoitti se sitten olemalla ilman terveellistä, välittävää ystävyysuhdetta tai raastaen toisen nahan kallosta selkään taistelussa. Hän omaa hyvin terävän kielen ja vielä terävämmän mielen, ja ei ole hyvin taistelunhaluisenakaan mikään muukalainen raivoisalle kuritukselle ja tulisten väkivallan räjähdyksille, varsinkin niitä kohtaan, jotka eivät pysty vastaamaan hänen korkeita standardejaan johon kuuluu hänen vankka kiintymys "vahvimman eloonjääminen" filosofiaansa. Tämän takia hänellä ei myöskään riitä käsivällisyyttä heikkoutta tai tahdonvoiman puuttumista kohtaan, tietäen että molemmat ovat tiloja, joihin voi itse vaikuttaa, ja hautoo suurta vastenmielisyyttä saman arvoisten asioiden vaihtokaupan harjoittamisen ajattelutapaan, pitäen sitä helppoina almuina, joihin on aina ollut itse liian ylpeä lankeamaan, ja tarpeetonta kompromissia tukevana mielentilana . Siitä huolimatta, hän on erittäin tarkkaavainen ja tilanteisiin mukautuva, ollen kykenevä tuomitsemaan viileästi mikä toimintatapa johtaa eniten hyödyttävään tulokseen ja on kykenevä ajattelemaan ja toimimaan vaihtelevissa ja arvaamattomissa tilanteissa,
Hän on hyvin ristiriitainen persoona, jonka käytös riippuu hyvin paljon toisesta henkilöstä. Hän voi vaikuttaa monille hyvin itsekeskeiseltä, ja saattaa sitä joskus päällisin puolin myös olla, haluten paljon muilta ja katkeroituen helposti. Hän on kehittänyt itselleen kolmen virheen systeemmin, jossa henkilöllä on kolme mahdollisuutta hänen elämässään, kunnes heitä ei ole enään olemassa (tämäkin on vain hänen läheisilleen ) . Taskuruoho on pitkävihainen naaras, eikä koeta peittää vihaansa tai pettymystään, purkaen sen vihan kohteeseen joko fyysisesti tai sanallissesti, usein sekä että. Taskuruohon luonteen takia hänen kannattaa antaa olla ja riehua rauhassa, kunnes hän on rauhoittunut. Riitojen tai Taskuruohon temperamentin kommentoiminen heti räjähdysten jälkeen on kannattavaa silloin, kun haluaa menettää koko selkänahkansa. Äkkipikaisuutensa ja huonon temperamentin takia naarasta on myös vaikea lähestyä, Taskuruohon ollessa kivinen maski ilman merkkejä ärsyyntymisestä, ennen kuin vahinko on jo tehty (tämä johtuu osaksi siitä, että naaraan vasen puoli kasvoista on elotan, jolloin ilmeily on hyvin hankalaa ) Taskuruoho on karu naaras pelottavalla ja käskevällä olemuksella, ollen karkea klaanilaisilleen ja jopa ystävilleen, kylmän armoton vihollisilleen. Kyynisellä olemuksellaan ja sarkasmillaan naaras ei ainakaan tienaa yhtään säälipisteitä klaanielta, ei sillä, että hän suostuisi ottamaan niitä vastaan.
Mestarin roolissa Taskuruoho on asiallinen, komentaa alaisiaan rautaisella tahdonvoimalla. Hän kouluttaa kaikki oppilaansa taistelemaan jo oppilaina ilman hänen läsnäoloaan, eli vaikka hän kuolisi sodassa, hän olisi kouluttanut oppilaansa selviämään siitä kunnialla jopa nuorella iällä. Tämä myös saattaa saada hänet vaikuttamaan kylmältä toisia kohtaan, ja ne jotka eivät naarasta ja hänen opettamistapaansa tunne, voivat olla asian kanssa vaivautuneita. Hän on myös hyvin karu rangaistuksissaan, voiden rääkätä oppilaitaan niinkin pienestä, kuin piilotellen häneltä koko totuutta. Tästä huolimatta, hän on hyvin osaava johto tilanteissa, vaatien lojaalisuutta ja myös saaden sitä omistautumisestaan asemaansa ja vahvuuttaan taistelijana kohtaan. Hän ymmärtää omat rajansa ja ymmärtää tarvitsevansa toisia ihmisiä korvatakseen omat heikkoutensa ja tukemaan itseään. Hän on lojaali niille joita arvostaa, mutta ei typeryyteen asti. Hän on kykenevä uhraamaan omiaan sodassa, jos se tarkoittaa suuremman saavutuksen saavuttamista (kuten sodan voittaminen), vaikka hän onkin suojelevainen omiaan kohtaan. Hän ei tunne omatunnontuskia toisten tappamisesta, eikä mieti sitä enään jälkeenpäin. Hän myös tunnistaa omiensa kyvyt, ja pitää näiden mahdollista kuolemaa tarpeellisena onnistumisessa (sodassa, Taskuruoho ei useimpien mielipiteistä huolimatta ole Psyko- tai sosiopaatti . )
Yksi asia mitä hän vihaa enemmän kuin mitään muuta, on pelkurimaisuus, ja se sama inho voi kohdistua myös joihinkin hänen läheisiinsä, jotka ovat sodan aikana kärsineet hermoromahduksista, hänen ollen aina ymmärtänyt sodan koko painavuuden ja ollen ollut siihen aina valmiina ja koulutettuna. Hän ei myöskään voi sietää pettämistä, tai hylkäämistä, ollen kokenut kumpaakin tarpeeksi yhden elämän ajaksi.
Hänellä on tietty pieni kunnioitus parantajia (ja jossain määrin myös päälliköitä kohtaan, mutta ei nauti näiden seurasta, pitäen näiden arvomaailmaa ja sääntöjä turhana, ja vaikka hänet on kasvatettu klaanielämään ja uskomaan tähtiklaaniin ja pimeydenmetsään, hän ei suostu heidän ohjailtavaksi, ollen vahvasti sitä mieltä, että jokainen kulkee omaa polkuaan, ja se, joka syyttää virheistään jotakin sellaista kuin ”kohtalo” on lapsekas ja naivi henkilö, joka ei halua kohdata itseään. Itsensä hyväksyntä onkin naaraalle tärkeää, sillä hän on tottunut muiden katsovan häntä säälien ja pitäen naarasta huonmpana vammojensa takia. Hän on joutunut kuluttamaan luunsa puhki päästäkseen siihen missä on nyt, ja siksi hänelle on myös vaikea laskea ”kovan soturin” persoonaa muilta kissoilta näkymättömäksi. Vaikka Taskuruoho onkin jo aikalailla vakiinnuttanut paikkansa tuuliklaanissa hyvänä soturina, hän silti tuntee edelleen, että muista hänen pitäisi todistaa olevansa tarpeellinen.
Hän on hyvä muiden lukemisessa, rajallisista sosiaalisista lahjoistaan huolimatta, ja voi olla enemmän kuin usein laskelmoiva . Hän ei usko absoluuttisen pelon tuottamaan valtaan, vaan tietää, että kunnioitus ja älykkyys ovat yhtä tärkeitä hallitsemisessa. (vaikka naaraalla on erinomainen strategia pää, hän ei juuri välitä päällikön tai varapäällikön roolista, mutta taistelussa on mielissään, jos hän saa johtohommia ) . Hän on hyvin juonikas. Ja usein muut eivät ymmärrä hänen tekojensa tarkoitusperää, ennen kuin koko kuva on valmis, hänen miettiessä monia päätelmiä ja vaihtoehtoja samanaikaisesti. Tästä tekee myös helpompaa se, että Taskuruoho on ympäröinyt itsensä vain kissoilla, joihin tietää voivansa luottaa, ja jotka tietävät voivansa luottaa häneen. vaikka hän tietää sodan menetykset, ja että uhraukset ovat usein välttämättömiä hänen pyrkimyksiensä kannalta, hän ei koskaan unohda muiden painon tärkeyttä maailmassa ja ottaa jokaisen ystävänsä kuoleman raskaasti, vaikka ei koskaan jääkkään vuodattamaan näille kyyneleitä. Sen sijaan hän vaatii heille kunnon hautajaisia ja sitä kunnioitusta, jonka he ansaitsivat, oli synytperä mikä tahansa.
Hänellä on myös sympaattisempi puoli kylmän ulkokuorensa syövereissä, jonka löytäminen saisi varmaankin monet juoksemaan kiljuen karkuun, sen ollessa niin vääristynyt siitä kuvasta, jonka he ovat naaraasta päähänsä maalanneet.. Ja on petollisen välittävä ja epäitsekäs (vaikka hän ja kuka tahansa uskoisikin muuta ) yksilö, joka ottaa turhia riskejä silloin, kun on kyseessä niiden suojelu ja hyvinvointi, jotka ovat pistäneet luottamuksensa häneen. Hän ei koskaan satuttaisi pentua, ja halveksii ketään, joka kykenee sellaiseen, ja vaikka Taskuruohon välittäminen onkin pilkkaavia sanoja ja karuja murahteluja piinaavassa hiljaisuudessa, hän on omalla tavallaan hyvin äidillinen, vaikka ei myöntäisi sitä itselleen ja suolistaisi heti sen, joka kehtaisi ilmaista asian ääneen. Taskuruoholla on harva, jonka hän on ikkinä ottanut siipiensä alle suojaan, mutta kuolisi mielummin kuin antaisi minkään tapahtua näille, mulkoillen pahanilman lintuja yhdellä silmällään ja uhoten heitä antamaan hänelle jokin syy upottaa epätavallisen pitkät kynnet jonkun pahaonnisen kalloon kiinni.
Kaiken kaikkiaan naaras on arvaamaton agressiossaan ja kylmässä ja hiljaisessa laskelmoinnin sekaisessa juonittelussaan, jonka ilmeet eivät paljasta häntä ja joka ei suostu alentumaan kenellekkään tai millekkään. Hän ei pelkää pelon aiheuttamaa valtaa vain nauraa sille päin kasvoja ja saa sen epäröimään itseään kyynisen sarkasmin kanssa jäisen katseen liikkumatta valloittajasta.


• Ulkonäkö : Taskuruoho on muiden tuuliklaanilaisten tavoin sulavalinjainen ja omalla laihalla tavallaan myös hyvin lihaksikas naaras, joka pienikokoisuudestaan huolimatta erottuu hyvin koollaan muiden tuuliklaanilaisten joukosta. Hänellä on keskipitkä tummanruskea turkki melkein mustilla raidoilla, josta kaula, pieni osa vatsan alueelta, sekä oikea takatassu ovat valkoisia hännänpään kanssa. Näiden lisäksi myös osa naaraan kasvoista on väritykselään valkoista, kuten pieni osa poskia ja kuonossa silmien kohdalle kulkeva valkea juova. Taskuruohon kasvot ovat kapeat ja pitkät, mutta näyttävät hyvin toispuoleisilta vasemman puolen kasvoista ollen raadeltu ja poltettu melkein olemattomiin. Vasemmasta puolesta voi nähdä arpikudoksen peittämän korvantyngän jäänteet, tyhjillään ammottavan silmäkuopan sekä paljaaksi paljastetut terävät hampaat jäljellä olevien ihoriekaleiden takana. Naaraan ainoa silmä on kapea, muttei pieni, jä väritykseltään yllättävän kirkas hailakka jää, josta iristä ympäröivä osa on tummempi kuin loppu silmä. Silmä voi näyttää olevan syvemmällä päässä kuin oikeasti, sitä ympäröivän mustan värityksen takia. Taskuruoholla on lukuisia arpia ympäri kehoa, joista näkyvimmät ovat syvät viiden viillot lavassa ja selkärangassa. Tämän lisäksi näkyvissä ovat arpeutuneet jalat, joista yksikään ei ole tarpeeksi syvä vaikeuttamaan kulkemista, ja kaulan alue, joka on kasvojen kanssa apeutunein osa naaraasta. Hänellä on normaalia pidemmät kynnet, joista pitää hyvää huolta.

• Menneisyys: Taskuruoho syntyi Sinipentuna tuuliklaanilaiselle Sinilinnulle, ja kollille, Viekasjuovalle, joka polveutui isän puolelta erakoista, Fasaaniraidan ollen klaaniin liittynyt, tämän emon, Kristallin kuollessa. Hän on sisarensa, Kupariruusun, kanssa Sinilinnun ainoat pennut. Sinilintu kärsi emonsa, Merenlohdun tavoin pahoista harhoista ja paranoiasta, mutta toisin kuin naaraan lapsuudessa kuollut Merenlohtu, Sinilintu alkoi vakuuttua, että kaikki hänen rakastamansa henkilöt pikkuhiljaa korvattiin kopioilla, ja saattoi käyttäytyä tämän vuoksi hyvin agressiivisesti rakkaitaan kohtaan. Tämä paheni huomattavasti hänen isänsä, Ketunkatseen kuoltua, joka oli myös kova isku Taskuruoholle ja Kupariruusulle, Ketunkatseen ollessa sisaruksille turvapaikka emon ja Viekasjuovan ollessa toistensa kurkuissa kiinni. Kukaan ei koskaan saanut selvää Ketunkatseen kuolemasta, mutta hänet löydettiin kellumasta virrasta melkein jokiklaanin rajoilla (asia, joka ei onneksi ajanut kahta klaania sotaan) .
Ennen tätä Taskuruoho ja Kupariruusu joutuivat kuitenkin pitkälti kasvattamaan itsensä, Kupariruusun vanhempana sisarensa yrittäessä hoitaa samalla myös emoa ja isänsä tarpeita. Vaikka sisar yritti myös kaiken tämän keskellä huolehtia Taskuruohosta, tämä kasvoi pitkälti yksin ja unohdettuna, kasvaen jo nuoressa iässä sulkeutuneeksi ja jopa hieman tunnevammaiseksi naaraaksi. Tästä johtuen hän myös piti enemmän tuuliklaanin rajoista, kuin itse leiristä, ja rupesi myös vaeltelemaan rajojen ulkopuolelle tutun maiseman alkaessa kyllästyttää häntä. Yhdellä retkellään naaras tapasi Päivänsilmän, erakon, jota silloin vielä kutsuttiin Sunnyksi, ja Taskuruohon epäluulosta ja kylmästä asenteesta huolimatta kiintyi nopeasti kolliin, jota ei naaraan käytös näyttänyt haittaavaan. Kaksikko jatkoi toistensa tapaamista, Taskuruohon yllätykseksi, ja jossain vaiheessa naaras alkoi laskemaan suojamuurejaan kollin ympärillä. He jopa rupesivat puhumaan suunnitelmista karata yhdessä.
Tähän kuitenkin tuli tauko, kun naaras menetti oppilasiässä puolet kasvoistaan taistellessaan mäyrää vastaan. Ketunkatse, joka oli naaraan mestari kuolemaansa saakka, syytti asiasta itseään, ollen antanut Viekasjuovalle luvan kouluttaa Taskuruohoa sinä päivänä, kollin ollessa kuitenkin oppilaan isä. Viekasjuova oli kuitenkin päättänyt luistaa vastuusta tapaamaan vieraan klaanin naarasta. Taskuruoho oli onnistunut tappamaan mäyrän (pelkästä raivosta ja itsepäisyydestä ) , mutta uupuneena ei miettinyt tarpeeksi liikkeitään ja jäi mäyrän ruumiin alle vangiksi. Hän ei muista nukahtaneensa, mutta tietää sen todeksi heränneen myöhemmin lammikkossa omaa vertaan kuullessaan Ketunkatseen pienen etsintäpartion kanssa huhuilevan nimeään.
Parantajanpesällä naaras saa kuulla ollevansa pahassa kuumeessa, silmänsä puhjenneen, ja koko vasemman puolen kasvoistaan olevan pahassa kunnossa, parantajan ollessa epävarma mitä voi pelastaa riekaleisesta sotkusta. Hän jäi elämään korvantyngän , puhjenneen silmän ammottavan aukon (parantaja lopulta poisti silmän kokonaan, sen ollessa vain tiellä ja aiheuttaen päänvaivaa tulehtumisvaaralla. Taskuruoho ei välittänyt, tietäen itsensä jo puoliksi sokeaksi. ) ja puoliksi paljastettujen ylähampaiden, sekä puoliksi karvattoman ihon kanssa.
Sinilintu, joka syytti tapahtumasta Viekasjuovaa (oikeutetusti) päätti kohdata kollin ja keskustella asiasta, mutta kuullessaan Viekasjuovan syyn tyttärensä yksin jättämiselle, naaras raivostui entisestään, ja vaikka kaksikon riidat eivät olleet mitään uutta, tämä yltyi pahemmaksi, ja päätyi Viekasjuovan kuolemaan, jonka Kupariruusu, ja huonokuntoinen Taskuruoho auttoivat piilottamaan klaanilta. Myöhemmin Sinilintu kertoi Viekasjuovan lähteneen vieraan naaraan matkaan. Tästä kuitenkin seurasi Kupariruusun lähtö, joka ei enään kestänyt klaanielämän hulluutta ja muistoja, ja lähti kertomatta sanaakaan kenellekkään.
Siskon lähdöstä tuli ensimäinen kerta, kun naaras koki itsensä hylätyksi, vaikka olikin koko ikänsä elänyt varjoissa, mielenvikaisen emon ja välinpitämättömän isän kanssa. (Hän oli silti aina pitänyt heitä läsnä, ja Sinilinnulla oli parempia jaksoja, jolloin naaraan oikea luonne kaikkien ongelmien alla sai loistaa, ja paljasti välittävän ja vahvan naaraan, joka tekisi mitä tahansa rakkaimpiensa vuoksi. Tästä johtuen Sinilintu oli myös hyvin väkivaltainen rakkaimmilleen ja kaikille muille ympärilleen uskoessaan heidät korvatuiksi versioiksi, koska piti silloin itseään epäonnistuneena näiden suojelemisessa. )
Kaksi yötä myöhemmin ystävästään huolestunut Päivänsilmä saapui salaa klaaniin, ja järkyttyi Taskuruohon kuntoa. Naaras paljasti toiselle auttaneensa piilottamaan isänsä ruumiin (käskeneensä ensin tietenkin kollin häipyä omalla ihastuttavalla tavallaan) ja Päivänsilmä, joka ei keksinyt muuta kuin käpertyä naaraan viereen lohduttaakseen tätä, kysyi Taskuruoholta, haluisiko naaras seikkailuun. Jonkun ihmeen kautta Taskuruoho päätti vastata kyllä, ja kaksikko lähti ilman hyvästejä ennen muiden heräämistä. Naaras poti tästä pientä syyllisyyttä, mutta tiesi, että emolla oli edelleen Ketunkatse huolehtimassa tästä, eikä kolli antaisi kenenkään satuttaa tytärtään, ja estäisi tämän klaanista ajamisen, kaikkien tietävän sen varmasti tappavan Sinilinnun, joka ei harhoistaan johtuen aina ollut perillä todellisuudesta. Taskuruohon ollessa edelleen huonossa kunnossa hyökkäyksestä ja kasvojensa menettämisestä, he etenivät hyvin hitaasti, antaen naaraalle myös aikaa parantua kulkemisen ohella. Rauhallisissa hetkissä he myös tutustuivat toisiinsa paremmin, ja Päivänsilmä alkoi kertoa omasta perheestään järven äärellä, jotka olivat perustaneet pienen Erakkojen klaanin.
Kaikki sujui hyvin, kunnes heidän kimppuunsa hyökättiin, yksi kissa, joka kuitenkin onnistui yllättämään kaksi oppilasikäistä kissaa, joista toinen oli vielä huonossa kunnossa. Aluksi Päivänsilmä suojasi naarasta kehollaan ja pärjäsi hyvin taistelussa, mutta Taskuruoho huomasi Päivänsilmän väsyvän ja rupeavan tekemään virheitä, jonka vieras hyökkääjäkin huomasi, joten Taskuruoho päätti yhtyä taisteluun, yllättäen vieraan hyppäämällä tämän niskaan. Asiat menivät paremmin, mutta Päivänsilmä teki virheen, jolloin Taskuruoho päätti heittäytyä tulevan iskun eteen ja suojaavan näin kollia saamasta pahaa vahinkoa. Tämä johti myös naaraan tippuvan kielekkeeltä kuohuvaan jokeen. Päivänsilmä, joka oli saanut vieraan karkoitettua, seurasi hädissään maalta käsin naaraan menoa virrassa, ja vaikka naaras nieli enemmän vettä kuin on varmaankin terveellistä niin pienikokoiselle kissalle, hän päätyi uupuneena ja poissaolevana matalikolle, jonne Päivänsilmä kahlasi ja raahasi naaraan turvaan rannalle. Välikohtauksen takia kumpikin olivat liian väsyneitä (Taskuruoho myös liian haavoittunut ) jatkamaan matkaa, joten he leiriytyivät joen lähistölle, Päivänsilmän lämmittäessä ärtynyttä ja märkää naarasta yöltä.
Samana yönä Taskuruohon kuume paheni, ja ystävästään huolestunut Päivänsilmä yritti itsepäisesti pysyä valveilla suojellakseen ja auttaakseen naarasta, joka johti väistämättä väsymykseen. Uupuneena Päivänsilmä ei huomannut kolmen kissan joukkoa, joista yksi oli heidän aiemmin karkoittama kissa. Taskuruoho, joka oli liian huonossa kunnossa taistellakseen vastaan ja Päivänsilmä, joka oli liian uupunut, voitettiin nopeasti. He ottivat Päivänsilmän mukaansa, mutta jättivät Taskuruohon jälkeen, ollen varmoja naaraan kuolevan haavoihinsa ilman apua.
Itseppäinen Taskuruoho kuitenkin kieltäytyi kuolemasta, ja kuumeestaan huolimatta metsästi pienriistaa ja selviytyi, seuraten kuita vieraiden jälkiä ja huhuja löytääkseen ystävänsä.
Seuraavasta osasta elämäänsä naaras on luvannut kunnioituksesta Päivänsilmää kohtaan olla puhumatta, mutta asiaan liittyy murhia ja tulta, joka poltti monta aluetta naaran ihosta, kuten kasvot, jotka olivat jo aluksi kaameassa kunnossa ja muuttuivat tulen jälkeen sulaneen näköiseksi ja osittain myös rakkulaiseksi. Lisäksi häneltä paloi suuri osa kaulaa, sekä pienempiä alueita selästä ja etujaloista, jotka eivät kuitenkaan ole tarpeeksi pahoja vaikuttamaan liikkumiseen.
Samalla hän tapasi Zezen, jonka Päivänsilmä oli tavannut liikkuessaan vieraiden kissojen kanssa ja asettui tämän kanssa asumaan Päivänsilmän vanhempien erakkoklaaniin elämään hetkeksi. Zezestä tuli pian Päivänsilmän veljen, Felixin kumppani. Taskuruoho taas otettiin hyvin perheessä vastaan, Malian, Päivänsilmän emon, ollessa hyvin suojelunhaluinen rikkinäistä naarasta kohtaan, ja Bon, Päivänsilmän isän, tullessa Taskuruoholle kunnollinen isähahmo.
Tästä huolimatta naaraas ei tuntenut kuuluvansa erakkojen joukkoon ja päätti palata tuuliklaaniin, jonne Päivänsilmä seurasi naarasta kyselemättä. Klaanissa kaksikosta tulee vielä läheisempiä ja paremman arviointi kyvyn ignooraen, kiinnittää suuren osan itsestään Päivänsilmään, jopa niin tiiviisti, että oli harvinaista nähdä kaksikko erossa. Joskus heitä jopa erehdyttiin luulemaan pariksi, ja välillä kaksikko leikki mukana.
Kuita kului, Taskuruoho ehti soturiksi, kun Kupariruusu palasi, ja kertoi käyvänsä nyt nimellä Jojo. Omaavansa mykän kumppanin Kiven ja saaneen tälle pennun, Muratin. Pian hän kuitenkin paljastaa, ettei tullut takaisin Taskuruohon takia, vaan tuli hakemaan emonsa pois klaanista, sillä pelkäsi, että tämä muuten karkoitettaisiin klaanista. Taskuruoho, joka oli hoitanut emoaan aina Kupariruusun lähdettyä (lukuunottamatta seikkailuaan Päivänsilmän kanssa) tiesi vaihtoehdon parhaaksi mahdolliseksi emolleen, mutta se ei tehnyt asiasta helpompaa tai naaraasta vähemmän katkeraa ja vihaista. Viimeinen kerta kun Taskuruoho näki emonsa, hän ei tunnistanut naarasta ja lähti klaanista Kupariruusun kanssa. Samoihin aikoihin Ketunkatse alkoi etäisemmäksi, joka ei ollut kollille epätavallista, mutta satutti Taskuruohoa sillä hetkellä enemmän kuin mikään muu, kaivaten perheensä tukea ja lohtua. Näin hän kiinnitti itsensä vain enemmän ja enemmän Päivänsilmään, joka kuitenkin alkoi tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi klaanissa ison kokonsa ja erakkotaustansa takia. Tästä omalla tunnekylmällä tavallaan hämmentynyt ja pettynyt Taskuruoho alkaa jälleen Viettää aikaansa tuuliklaanin ulkopuolella, tavaten vanhemman kollin, Hämärän, johon alkaa kiinnostua. Kiinnostus kuitenkin osoittautuu virheeksi, naaraan joutuessa vain manipuloiduksi ja hyväksikäytetyksi, johtaen kolmen pennun kuolemaan (Asia, jota naaras ei koskaan anna itselleen anteeksi ). Katkera naaras tappoi Hämärän, raapien suolet kollin vatsasta ja ripustaen ne puuhun kollin muun ruumiin kanssa.
Taskuruoho, joka halusi keskustella asiasta jonkun kanssa (huono tapa, jonka oppi Päivänsilmältä: jakaminen ) , huomaa Päivänsilmän olevan poissaoleva ja Ketunkatseen kadonnut. Pari päivää myöhemmin Ketunkatse löydetään melkein jokiklaanin rajalta kellumasta. Vaikka kolli alkoikin ennen kuolemaansa unohdella enemmän asioita ja oli poissaoleva, Taskuruoho ei suostu tähänkään päivään uskomaan asiaa vahingoksi.
Ennen kun Taskuruoho ehtii kertoa asiasta Päivänsilmälle, tämä on ehtinyt vaihtamaan Kuutähden avulla klaania Varjoklaaniin, eikä naaras ole kyennyt antamaan kummallekkaan asiaa vielä täysin anteeksi, varsinkin, kun kumpikin olivat Taskuruoholle tärkeitä, ja tiesivät kaksi asiaa, joita naaras ei voi sietää ; hylkääminen ja pettäminen. Tästä syystä naaras myös hyökkää seuraavassa klaanikokoontumisessa Päivänsilmän kimppuun kollin yrittäessä selittää itsensä. Hän korjaili välejään Kuutähteen pakosta tämän ollessa tuuliklaanin päällikkö, mutta vaikka naaras olikin Taskuruoholle tärkeä, hän ei ehtinyt täysin paikkaamaan välejään ennen päällikön katoamista (Kuutähden oletettiin kuolleen, joka oli Taskuruoholle kova isku, koska nyt hän oli menettänyt viimeisenkin henkilön, josta on välittänyt, kaikki tavalla, johon hän ei itse voinut vaikuttaa tai ollut heti tiedossa. )
Nykyään hän korjailee välejään Päivänsilmään.

• Perhe: Isovanhemmat Ketunkatse (kuollut) ja Merenlohtu (kuollut) , Emo Sinilintu, isä Viekasjuova (Kuollut), sisar, Kupariruusu, tämän mykkä kumppani Kivi, sekä yhteinen pentu Muratti (kuollut) ja ottopennut, Oksa ja Laulu

• Muuta:
• Hän voisi olla hyvä opettaja, jos naaraalta löytyisi siihen kiinnostusta
• Taskuruoho suosii kynsiään ja pitää niistä epätavallisen hyvää huolta. Hän on ylpeä niiden pituudesta
• Eristäytyvän persoonallisuutensa ansiosta naaras viettää paljon aikaa leirin ulkopuolella. Tästä johtuen hän rupesi kuluttamaan paljon aikaa metsästäen, pystyen metsästämään nykyään miltei mitä tahansa riistaeläintä.
• Taskuruoho vihaa nimeään
• Taskuruoho sai pentunimensä, Sinipentu silmiensä takia
- jos asiat olisivat menneet toisin, naaras olisi nimetty Sinililjaksi
• Taskuruoho vihaa talvia, pakkasen saadessa arvet vihlomaan, Hän viettää silloin epätavallisen paljon aikaa parantajanpesässä, vaikka se saakin hänet vaivautuneeksi, hänen ollessa pakko päästää joku lähelle hänen ollessa haavoittumaisillaan.
• Taskuruoho on menettänyt miltei koko vasemman korvansa. Se ei ole huonontanut hänen kuuloaan perinteisessä merkityksessä, mutta osasyy yksinolemiseen johtuu myös siitä, ettei mikään suojele häntä enään ääniltä, naaraan kuullessa vasemmalla puolella kaiken voimakkaana meluna. Tästä johtuen Taskuruoho saa usein migreenejä päivän päätteeksi
• Hän on läheinen Savuraidan vanhimman tyttären, Laventelilumouksen kanssa, tämän ollessa ensinmäinen parantaja, jonka Taskuruoho antoi kunnolla hoitaa arpiaan, vaikka Savuraita itse vihaakin naarasta.
• Taskuruoho on luetellut varjoklaanilaisen Päivänsilmän yhdeksi neljästä hänelle tärkeimmästä kissasta, toisten ollessa hänen isoisänsä Ketunkatse, Äiti Sinilintu ja Sisar Kupariruusu.
-Ketunkatse on opettanut kaikkia elämänsä merkittäviä naaraita; Merenlohtua, jonka kanssa sai myöhemmin pentuja, tytärtään Sinilintua ja molempia pennunpentujaan, Kupariruusua ja Taskuruohoa
• Hän oli hyvin suojelushaluinen Kuutähteä kohtaan
• Ketunkatse opetti Taskuruohon uimaan, mutta koska ei itse ollut siinä järin hyvä, Taskuruoho ei ole kehittynyt taidossa erityisen hyväksi
• Kun Taskuruohon nimi vaihdettiin Sinitassusta Mäyrätassuksi, mäyrän hyökkäyksen jälkeen, silloinen päällikkö suunnitteli nimeävänsä Taskuruohon sotilasaikanaan Mäyränraadoksi.
• Taskuruohon perhe on yhä elossa, vaikka hän ei olekkaan nähnyt näitä moneen vuoteen.
• Pelkää niin paljon hylkäämistä että sulkee mielummin itsensä muilta kuin antaa kenenkään satuttaa itseään.
•Taskuruohon hajuaisti on heikentynyt kaiken hänen hengittämän savun takia
• Taskuruohon tulee olemaan todella vaikea saada pentuja kaiken ruumiillisen vahingon takia. Naaras ei ole tästä katkera – hän ei ole koskaan nähnyt itseään pentujen kanssa.
• Taskuruoho on vähäsanainen naaras, mutta osa siitä johtuu puhtaasti siitä, että paljo seurustelu ja sosialisuus saa hänet uupuneeksi ja ärtyneeksi kaulan, varsinkin kurkkualueen, ja kasvojen arpien ruvetessa polttamaan. Hänellä on myös rahisevampi, käheä ääni, kuin olisi normaalia. Tästä huolimatta hän ei kuulosta hengästyneeltä, tai klaaninvanhimmalta.
• Hän on ansainnut monia ”lempinimiä” ulkomuotonsa ja luonteensa takia, mutta kaksi pitkäikäisimpää ovat naamapuoli ja Jääkuningatar.

• Theme song: It's my life – Bon Jovi
• Roolija: Chabine
• Pötkö: Taskuruoho • 52 kuuta • valkoruskea naamapuoli naaras sinisellä silmällä• Chabi •

Nimi: Chabine

26.12.2017 08:49
Setrisydän
Nimi: Setripentu, Setritassu, Setrisydän

Skp: Naaras

Ikä : 72 kuuta

Arvo: Soturi

Klaani: Jokiklaani

Taidot:
Pisteytys 0-5
Voima: 2/5
Kestävyys: 2/5
Nopeus: 2/5
Uiminen: 4/5
Saalistaminen: 2/5
Kiipeily: 2/5
Tasapaino: 2/5
Opettaminen: 3/5
Sosiaalisettaidot: 5/5

Mestari: Kanervakulta
Oppilaat: Arpisilmä

• Luonnetta : Setrisydän on lempeä ja puhelias naaras, joka saattaa peräti hämmentää muita lämpimällä, äidillisellä käytöksellään, jopa vanhempia sotureita kohtaan. Hän on ikuinen optimisti, joka ei anna minkään painaa itseään alas, vaan jatkaa aina yrittämistä. Tästä johtuen hänelle on myös kehittynyt epäterveellinen tapa olla huomioimatta omaa surunsa tai tuskansa, sysäten sen jyräämällä syrjään ja lukiten sen syvälle sisälleen. (Huono tapa, jonka hän opetti kasvattityttärelleen, Kolibriunelmalle, ja tämä pojalleen, Auringonsirpaleelle ) . Hän ei ole koskaan juuri miettinyt tai murehtinut tulevaisuutta, eläen hetkessä ja keskittyen asioihin, joihin hän voi vaikuttaa ja olla läsnä. Hän pitää erittäin tärkeänä perhesuhteita ja korostaa niitä välillä jopa muiden pennuille, jos näkee jonkun käyttäytyvän huonosti omaa perhettään kohtaan. Hän ei juuri anna muiden mielipiteiden painaa itseään alas, ja vaikka hänellä ei ole pitkäaikaista tavoitetta, hän on hyvin innokas kipuamaan niihin pieniin tavoitteisiin, joita hänelä elämänsä aikana on ollut, suuria tai pienia, hankalasti tavoitettavia tai helposti toteutettavia. Hän on hyvin avaramielinen ja hellä, tuntien syyllisyyttä, jos ei kykene auttamaan jotakuta, mukaanlukien klaaniaan, joka on usein ilmaissut – ei Setrisydämelle suoraan, tietenkään – tuntien naaraan olevan vain kuollutta painoa. Hän on koko ikänsä saanut kuulla olevansa typerä, tai jollakin tavalla jälkeenjäänyt, mutta pitää itseään lähinnä vain erilaisena, vaikka ei olekkaan sokea sille totuudelle, että hän ei ole terävimmästä päästä. Monien vuosien pilkka on myös syy sille, miksei hän hyväksy kenenkään läheisistään kutsuvan toisia nimillä, edes leikkisästi.
Setrisydän ei ole erityisen tiukka säännöissään, mutta jotkut voivat erehtyä luulemaan naarasta jääräksi tämän ylisuojelevaisuuden vuoksi, jonka moni menetys on tuonut hänessä esiin. Hän ei pistä pahitteeksi, jos joku huomauttaa hänelle asiasta, mutta se tuskin saa naarasta lopettamaan käytöstään, ellei joku vartavasten mainitse, kuinka epämukavaksi se toisen saa.
Setrisydän on hyvin puhelias naaras, lentäen sosiaalisissa tilanteissa aiheesta toiseen sulavasti kuin niittyjen hentosiipiset perhoset. Vaikka hän puhuu paljon, se ei yleensä ole tyhjänpäiväistä, vaikka naaras saattaakin joskus tuntea halua täyttää hiljaisuutta äänellä. Muiden kanssa käymissä kanssakäymisissä naaras on aina pirteä ja kohtelias, joskus liiankin innokkaalta vaikuttava. Hän käyttää puheessaan paljon kutsuma- ja lempinimiä, tuoden esiin jälleen äidillisen puolensa, huolehtien yleensä heti aluksi muiden olevan kunnossa, heidän nukkuvan tarpeeksi, heidän saavan liikuntaa ja tarvittavaa ravintoa. Jos vastaus yhteenkään kysymykseen on ei, voi Setrisydämen pois saaminen kimpustasi olla tuskallinen monen kissan työ ja vakuutteluja, että tekee unohdetun asian pian.
Unohteluista naaras tietääkin kaiken, ollen usein hajamielinen useamman kuin yhden kissan puhuessa, ja unohtaen paljon asioita, joita hänen pitäisi muistaa. Silti hän saattaa tietää tai muistaa jotakin todella outua ja asiaan kuulumatonta, kuten kuinka monta kalaa päällikkö söi tällä viikolla tai mikä oli Taivaanlinnun emon sisaren nimi. Vaikka hän on hyvä sosiaalisissa tapahtumissa, hän antaa yleensä jonkun muun johtaa puhetta ryhmässä, mutta ei missään nimessä tyydy olemaan hiljaa.
Hän on huoleton persoona, joka elää elämää, kuten se on hänelle annettu, eikä tunne tarvetta kiirehtiä mihinkään.

• Ulkonäkö : Setrisydän on pienikokoinen naaras hyvin pörröisellä, pitkäkarvaisella turkilla, jota edes vesi ei saa kuriin, sillä ollen oma tahto ja sojottaen jokaiseen ilmansuuntaan. Se on pohjaväriltään valkoinen, mutta peittyy helposti eri ruskeiden sävyjen, mahlan, kanelin, suklaan ja kaarnan maailmaan. Hänellä on sekä pilkkuja, laikkuja, että raitoja, suurimpien pilkkujen majoittautuessa naaraan kasvoille, silmien ja kuonon kohdille. Setrisydämellä on pienet, suloiset kasvot ja tuikkivat pähkinänruskeat silmät, joiden kummankin karvoitus silmien alapuolelta on valkoinen, mutta vain vasemmalla puolella silmäkulmaan liittyy tummanruskea raita, kun taas vain oikea korva on valkoinen. Hänellä on pitkät vitivalkoiset viikset, ja ruskea kuono, jonka yläpuoli on silmiin asti menevä valkoinen viiru, johon joku on näyttänyt roiskivan pieniä ruskeita täpliä. Kuonon alapuoli taas on oikealta puolelta valkoinen vasemman tavoin, lukuunottamatta kahta suurempaa, toisiinsa liittynyttä laikkua, joista toinen on maitokahvin ja toinen suklaanvärinen. Monivärisyydestään huolimatta kaikki Setrisydämen käpälät ovat valkoisia. Hänellä ei ole näkyviä arpia.

• Menneisyys: Setrisydän syntyi jokiklaaniin naaraalle nimeltä Hallalintu ja kollille, Pedonpitäjä. Hallalintu, jolle oli fyysisesti hankala kantaa ja synnyttää pentuja, oli Setrisydämen synnyttyä jo masentunut monien muiden pentujen synnyttynä kuolleena ennen Setrisydäntä. Hänen isänsä, joka koki kumppaninsa viallisena, eli erillään pennustaan ja kumppanistaan, pettäen avoimesti Hallalilintua koko klaanin edessä. Pettyneenä ja vihaisena itselleen ja kumppaninsa käytökseen, Hallalinnulla ei ollut mitään muuta kuin Setrisydän, johon voisi purkaa katkeruutensa, joten naaras sai kuulla jo pentuna kuinka epätoivottu ja typerä hän muista oli. Tästä ja alituisesta riitelystä huolimatta Setrisydän ei halunnut ajatella pahaa kummastakaan vanhemmastaan, eikä tähän päivään mennessä ole suostunut sanomaan yhtäkään pahaa sanaa heistä, vaikka menneen mainitseminen saakin naaraan vaivautuneeksi. Myöhemmin Setrisydämen emo katosi pahan riidan jälkeen, ja vaikka mitään ei voitu todistaa, Pedonpitäjä karkoitettiin klaanista murhaajan leiman kanssa.
Oppilasikänsä loppupuolella hän tutustui kunnolla Karhunkynteen, joka oli Setrisydämen tavoin jokiklaani syntyinen, ja jo kerennyt soturiksi asti. Ei kestänyt kauaa, ennen kuin oli harvinaista nähdä kaksikko erossa, ja ollessaan 19 kuuta Setrisydän alkoi odottamaan ensinmäisiä pentujaan, mutta geneettisen vian takia , sekä vaikeiden olosuihteiden takia joka ikinen pennuista kuoli. Setrisydän, joka oli nähnyt miten hänen vanhemmilleen kävi, pelkäsi saman tapahtuvan hänelle ja Karhunkynnelle, mutta sen sijaan kolli oli hyvin tukeva jopa omassa surussaan, ja kertoi pysyvänsä kumppaninsa rinnalla, vaikka naaras paljastikin, että pentuja olisi vaikea saada. Myöhemmin samana talvena, kaksi päivää myöhemmin Karkunkynnen veli, Halla, saapui klaaniin kenenkään tietämättä kolme pentua mukanaan ja jätti ne jokiklaaniin, haluamatta hoitaa pentujaan kumppaninsa kuoltua.
Setrisydän ja Karhunkysi alkoivat kasvattaa pentuja ominaan, ja pian koko jokiklaani tunsi Kolibripennun, Revontulipennun ja Savupennun Setrisydämen ja Karhunkynnen pentuina.
Myöhemmin pentujen oppilasiässä, Kolibriunelma kertoo Setrisydämelle muuttavansa sisarensa kanssa tuuliklaaniin, koska Savuraita halusi olla lähempänä kumppaniaan. Setrisydän, joka sai itse pentuja nuorena, oli epäileväinen, koska Savuraita oli vielä oppilasikäinen, päätti kuitenkin tukea Kolibriunelman päätöstä. Hän ei ole nähnyt kumpaakaan sen jälkeen, vaikka kovasti haluaisi, mutta on kuullut uutisia molempien elämästä, ja on hyvin ylpeä kummastakin tyttärestään.
Yrityksistä huolimatta, joka ikinen Setrisydämen ja Karhunkynnen pentueesta kuoli ennen oppilasikää, ja vaikka se mursi kummankin sisältäpäin, Setrisydän nimesi jokaisen ja piti heille kaikille hautajaiset, surien heitä kuten kuului. Lopulta, syntyivät Tundrapentu ja Alppipentu neljän kuolleen sisaruksen kanssa, ja he odotuksista huolimatta elivät pidempään kuin yksikään muu biologinen pentu. Oppilasikäisinä kaksikko oli erottomattomat ja täynnä energiaa ja hetken Setrisydän sai hengähtää ja olla onnellinen. Sitä ei kuitenkaan kestänyt, sillä seuraavassa sodassa hän menetti sekä kumppaninsa, että tyttärensä Revontulitanssin, joka oli nopeassa ajassa kavunnut jokiklaanin varapäälliköksi. Hän vammautui pahasti, eli kolme päivää ja kuoli sen jälkeen ruumiin päättäessä, että se oli saanut tarpeeksi kivusta. Surullinen ja murtunut Setrisydän keskittyi orpoontuneisiin pentuihin ja hoiti heitä emon tavalla sotureiksi asti, ja kasvaen ylisuojelevaksi kahta pentuaan, Alppituulta ja Tundrankuisketta kohtaan. Myöhemmin hän sai helpotuksekseen kuulla sekä Savuraidan, että kolibriunelman olevan elossa, vaikka Savuraidan vanhin pentu, parantajana silloin toimiva Laventelilumous oli kateissa ja tämän oletettiin kuolleen.
Karhunkynnen jälkeen hän sai kolmen pennun pentueen, Mustepentu, Punapenu ja Hopeapentu, mutta kieltäytyy surullisen tuskallinen katse silmissään kertomaan näiden biologisesta isästä kenellekkään. Myöhemmin kaikki kollme pentua kuolivat ennen oppilasikäänsä.
Nykyään Setrisydän on ylpeä emo ja sotureihin palanut naaras, joka adoptoi kaksi orpoa pentua, Lumotassun ja Tuhkatassun, joihin koko perhe on hyvin kiintynyt.
• Perhe: Vanhemmat Hallalintu ja Pedonpitäjä
kumppani Karhunkynsi, sekä tämän veli, Halla ja Hallan kummpani Lumi
Ottopennut Kolibriunelma, Savuraita ja Revontulitanssi, Tuhkatassu ja Lumotassu
Omat pennut, Alppituuli ja Tundrankuiske sekä puna, muste ja hopeapentu, jotka kuolivat ennen opilasikää. Tämän lisäksi yli 12 kuolleena syntynyttä tai pari päivää elänyttä pentua
Kolibriunelman perhe, Valkeatähti ( kumppani ) , Punaruoska ja tämän pennut, Yötässu ja Hämärätassu, Auringonsirpale, Kumppani Ruskalehti, ja näiden pennut, Kuupentu, Tulipentu ja Tuhkapentu, Yöntähti ja tämän kumppani, Kanelinaamio, ja heidän pennut Aavetassu, Ratamotassu, Enkelitassu ja Okatassu, Sekä Valkealumme
Savuraidan perhe, epävirallinen kumppani Loimu (kuollut ), Pennut Laventelilumous, Vuokkorukous, Siilenpiikki, sekä ottopennut, Jäänvirta, Tiikerinkuiskaus ja Tulenvirta.
Tulenvirran kumppani Lasihiekka ja pennut, Tuli, Musta, ja Nokipentu
Jäänvirran kumppani Matkijanärhi ja pentu, Salaisuudenpolku
Tiikerinkuiskaus ja kumppani Tulenhenki ja pentu, Eedenpentu

• Muuta:
• Setrisydän ei aio hankkia uutta kumppania kunnioituksesta Karhunkynttä kohtaan
• Setrisydän on tietoinen, muiden pitävän häntä typeränä, mutta hän ei välitä siitä, pitäen itseään vain hukan erinlaisena
• Hän pitää eniten vesimyyrien mausta
• Vaikka naaras ei suoraan vihaa mitään tai ketään, hän ei odota aina innolla kesää paksun turkkinsa takia.
• Vaikka hänen kuudesta pentukatraestaan (mukaan lukematta ottopentuja) vain kaksi on selvinnyt aikuisikään, aina uusia pentuja saadessaan, Setrisydän ei mieti entisiä komplikaatioitaan vaan keskittyy hoivaamaan syntymättömiä pentuja ja kieltäytyy ajattelemasta kuoleman mahdollisuutta.
• Puna, Muste ja Hopeapentu olivat ainoat pennut, joita hän ei saanut Karhunkynnen kanssa, hän ei halua puhua siitä.
• Hän on hyvin ylpeä ottopennuistaan, jotka ovat kaikki eläneet hyvää elämää (Savuraita, joka on monen pennun emo ja otti ystävänsä pennut hoitaakseen, kuten Setrisydän itse teki Savusydämen ja tämän sisarien kohdalla, Kolibriunelma, joka on tuuliklaanin varapäällikkö, päällikön kumppani ja neljän pennun emo, joista kolmella on jo omia pentuja, sekä Revontulitanssi, joka oli oikuidenmukainen ja leikkisä jokiklaanin varapäällikkö ja kuoli klaaninsa puolesta )
• Hän toivoo, että elää näkemään pentujensa pennut
• Hän haluaisi kovasti matkata tuuliklaaniin tapaamaan tyttäriensä perheet
• Hän voi joskus yltyä kohtuuttoman ärtyneeksi harakoiden ääntelyyn
• Setrisydän pelkää majavia. Hänellä on myös outo pelko, että jää joskus puun alle ja kuolee sillä tavalla.
• Hän kuuli joskus puun korkuisista vesiseinämistä, jotka eivät lakkaa virtaamista ja haluaisi kovasti nähdä yhden
• Perhoset saavat naaraan heti onnelliseksi ja innostuneeksi ja kehrääväiseksi ja hän voi seurata niitä tunteja
• Syy miksei Setrisydän saa pentuja on geneettinen, jonka hän peri emoltaan, jolla oli sama ongelma. Setrisydän on Hallalinnun ainoa eloon jäänyt pentu.
• Vaikka yli puolet hänen pennuistaan syntyivät kuolleena, Setrisydän silti nimesi jokaisen
• Parantajat ovat sanoneet Setrisydämelle olevan vaarallista synnyttää enään yhtäkään pentua. Tästä huolimatta hän haluaisi vielä pentuja. Siksi kai naaras onkin nopea ottamaan siipiensä suojaan orpoja tai hylättyjä.
• Setrisydän kiintyy kaikkiin oppilaisiinsa ja haluaa pitää heihin yhteyttä heihin hiedän soturiksinimeämisen jälkeenkin.
• Jokiklaanilaiseksi Setrisydämmellä on yllättävän painava turkki, ja vaikka hän osaakin uida, hän on siinä hitaampi kuin usea muu.

• Theme song: Upside down – Paloma Faith
• Roolija: Chabine
• Pötkö:
Setrisydän • 72 kuuta • Pörröinen naaras kirjavalla turkilla ja suklaanruskeilla silmillä • Chabi •

Nimi: heli-fairy

25.12.2017 21:26
Nimi: Aurinkopentu, Aurinkotassu, Aurinkoviilto
Skp: Naaras
Ikä: 29 kuuta
Arvo: Kuningatar
Klaani: Varjoklaani
Taidot: Pisteytys 0-5
Voima 4
Kestävyys 4
Nopeus 5
Uiminen 1
Saalistaminen 3
Kiipeily 2
Tasapaino 4
Opettaminen 2
Sosiaalisettaidot 4
________________________________________
__________________________ ______________
Mestari: Ruoskatähti
Oppilaat: -
________________________________________
__________________________ ______________
• Luonnetta: Aurinkoviilto on hyvin kohtelias ja lempeä naaras. Hänellä on omat pahat puolensa ja hieman surullinen lapsuus, mikä korostaa tuon pahantuulisuutta. Ei hän usein helposti suutu, mutta suuttuessaan ottaa aivan kaiken tosissaan ja on pahemmalla päällä, kuin mäyrä sen herättäessä. Sisimmältään hyvin lempeä, kohtelias ja uskollinen. Puolustaa klaaniaan kynsin ja hampain ja haluaa pitää huolta lähimmistään, myös klaanista itsestään. Innokas ja reipas, hieman ehkä kylmähkö nipottelijoita kohtaan. Ei ole mitään parhainta johtajaluonnetta, mutta osaa sanoa sanansa tarkasti ja pistävästi. Keksii ovelia loukkauksia, jos tarpeen ja parantaa lempeän pehmeällä äänellään ja rakastavalla sydämellään. Muita klaanilaisia kohtaan kylmä ja varautunut. Osaa pitää hermonsa hetken kurissa, mutta käämi kuitenkin pikaisesti kärähtää.

• Ulkonäkö: Aurinkoviilto on hyvin sievä ja hento naaras. Hän ei ole mikään kaikista kookkain, mutta sitäkin vikkelämpi. Hänellä on siro pyöreähkö pää ja valppaat suurehkot korvat. Tämän tassut ovat hieman pienikokoiset, mutta omaavat terävät pitkät kynnet. Tuon häntä on sievä ja ruoskamainen. Muuten naaras on siis siro ja kaunis rakenteeltaan.
Tuon silmät ovat vihreähköt, mutta omaavat sinisen vivahteen aina oikeasta valosta katsottuna. Tuon nenä on siro, pinkihköön suuntaan värjäytynyt. Samoin tuon polkuanturat. Tämän silmiä koristaa tummat rajaukset ja samoin korvien ulkoreunoja. Tuolla on pieni arpi otsassa, vasemman korvan alapuolella oppilasajoiltaan.
Naaraan pohjaväri on vaalean kermainen. Tämän perustuuheaa turkkia koristaa tumman harmaat raidat pitkin kehoa. Otsassa ja poskissa näkyy selvät rajat, myös leuan alta tulee raita, joka kulkeutuu rintaan ja laskeutuu siitä vatsaan ja tassuihin. Jotkut raidat ovat vahvempia, jotkut heikompia, jotkut sirompi ja jotkut paksumpia. Tuon häntää koristaa sirot ohuet raidat, kun taas selässä kulkee hieman tummemmat ja suuremmat raidat. Korvannipukoihin asti nousee raidat, kuten silmäalusiakin koristaa yhdet. Tuon tassuissa on myös raitoja, aina kynsien alkuihin asti.
________________________________________
______________________ __________________
• Menneisyys: Aurinkoviilto syntyi Varjoklaaniin kahden sisarensa kanssa. Hän kasvoi vain isänsä hoivissa, kun emo koki kovan kohtalon ketun kynsissä juuri pentujen syntymän jälkeen. Heidän isä oli pitkään masentunut ja juuri ja juuri pystyi pitämään huolta pennuistaan. Kuitenkin klaani oli avulias. Lehtikadon aikaan kuitenkin naaraan kaksi sisarusta sairastuivat viheryskään ja pieninä heikkoina pentuina he kuolivat. Naaras oli murheen murtama, kuten isänsäkin. Kuun vaihteessa tuon isä jätti klaanin, tai vain katosi kuin karva tuuleen. Aurinkotassu jäi yksin ansaitsemaan soturikoulutustaan. Hänestä on nyt kasvanut vahva rakastava soturitar, joka haluaa kasvattaa pennuistaan klaaniin parhaat.
• Perhe: Kumppani Kostosydän ja pennut Haamuenkeli, Hallamyrsky ja Risasydän. Sisaret, emo ja isä kuolleet.
________________________________________
__________________ ______________________
• Muuta: • -
• Theme song: -
• Roolija: heli-fairy
• Pötkö: Aurinkoviilto • 29 kuuta • Vaalean pohjavärin omaava naaras, jolla mustanharmaita raitoja ja vihreänsiniset silmät • heli-fairy •


xx Jotenkin toivon, ettei tän lompsua jo ollut missään

Nimi: Chabine

23.12.2017 04:06
Kultapiisku
Nimi: Terra, Kultapiisku
Skp: Naaras
Ikä : 32 kuuta
Arvo: Soturi
Klaani: Myrkkyklaani

Taidot:
Pisteytys 0-5
Voima: 1/5
Kestävyys: 2/5
Nopeus: 3/5
Uiminen: 0/5
Saalistaminen: 3/5
Kiipeily: 3/5
Tasapaino: 4/5
Opettaminen: 3/5
Sosiaalisettaidot: 5/5

Mestari:
Oppilaat:

• Luonnetta : Kultapiisku on ystävällinen, mahdollisesti myös hiukan naiivi naaras, joka ei vielä tiedä omaa paikkaansa maailmassa. Hänellä on hyvä sydän, mutta saattaa ilmaista itsensä tai aikeensa väärin typerillä sanavalinnoilla tai väärinnymärretyillä teoilla. Varsinkin nyt, ollessaan uudessa klaanissa, hän ei aina välttämättä tajua tekevänsä jotain väärin, mutta Kultapiisku on avoin kritiikille ja ohjaamiselle. Päättäväisyytensä ja tarmokkuutensa takia naaras tekee kovasti työtä ymmärtääkseen kumppaninsa -ja nyt myös omaa- elämää ja tapoja, peläten myös olevansa taakka klaanille tai joutuvansa karkoitetuksi jonkin sortin häväistyksen takia. Tästä kaikesta huolimatta hän on hyvin elämänhaluinen ja pirteä naaras, joka ei anna minkään painaa itseään alas. Kultapiisku on hyvin utelias persoona, mutta ei kohteliaisuuden takia halua vaikuttaa tunkeilevalta ja usein vain päätyy toivomaan toisen huomaavan naaraan kiinnostuksen asiasta ja tyydyttävän tiedonhaluisuuden. Hän on usein omissa mietteissään, ja jää tuijottamaan pieniä luonnon ihmeitä, hyönteisiä, lehtiä tai vesipisaroita. Sosiaalisuudestaan huolimatta naaras saattaa olla hyvin ujo vieraita kohtaan, vaikkakin kohtelias ja lämmin, ja saattaa joskus paljastaa itsestään liikaa vieraille. Kultapiisku haluaa ajatella hyvää kaikista, ja on aina surullinen, jos hänen osotuksiinsa ei vastata (tämä saattaa olla naaraan oma vika, pistäen liikaa luottamusta ja toiveita ventovieraisiin ) ja voi olla joskus avuliaisuudessaan liian nopea, hukuttaen itsensä vahingossa työllä tai joutuen epämukavaan tilanteeseen, koska lupasi auttaa. Hän ei koskaan petä lupauksiaan, joka saattaa olla joskus hyvinkin stressaavaa
Kultapiisku on eloisa naaras ja haluaisi koko ajan nähdä tai tehdä jotain uutta, pitäen jokaista uutta päivää seikkailuna ja uutena mahdollisuutena. Hän kiintyy helposti ja nopeasti, mutta myös pysyvästi, ja välillä hän pelkääkin olevansa liian takertuva tai ärsyttävänsä kumppaniaan puheliaisuudellaan, hellyydenosoituksillaan, unelmillaan ja teoillaan. Ennen kuin tapasi Käärmesiulun, hän oli luvannut itselleen, ettei rakastuisi, tietäen itsensä liian luottavaiseksi ja peläten jopa pahoiksi yltyviä masennuskohtauksia naaras saa petyttyään tai jos hänen luottamuksensa rikotaan. Kollin tavattuaan Kultapiisku huomasi sen kuitenkin hyvin vaikeaksi ja kiintyi kolliin ja tämän ajatusmaailmaan nopeasti.

• Ulkonäkö : Kultapiisku on pitkän turkin omaava naaras syksynkirjavalla värityksellä. Hänen päävärinsä on oranssiin päin käyvä kulta, josta voi löytää vivahteita vaaleammasta hunajasta ja tummemmasta meripihkasta. Tummimmat raidat voivat käydä jopa suklaanruskeassa ja haileassa kahvissa. Kultapiiskulla on pienet kasvot, mutta vaaleanpunertava kuono voi tummine pilkkuineen vaikuttaa liian leveältä suloisiin kasvoihin. Kultapiiskun silmät ovat suuret ja pyöreät, saaden naaraan näyttämään hämmästyneeltä tai ihmettelevältä perusilmeensä kanssa. Ne ovat väritykseltään peridiootinvihreät, mutta niistä voi lyötää vivahteita vaaleammasta vaahteranlehdestä ja tummemmasta sammaleesta. Pupillien läheisyyssä silmät läikkyyntyvät eri ruskean sävyillä, saaden pupillit näyttämään hieman ”levinneiltä”. Kultapiiskulla on pilkulliset, vaaleanpunertavat anturat, eikä tällä ole näkyviä arpia.

• Menneisyys: Kultapiisku syntyi kotikisuna, joka erotettiin nopeasti emostaan Andrasta. Hän päätyi naiselle ( Mia ) ja tämän lapselle, Carolille, jolla oli ennestään jo enemmän vastuuta muista lemmikeistä kuin tyttö jaksoi tosiasiassa hoitaa, joka jätti usein jonkun lemmikeistä lainlyödyksi. Mian pitäessä eläinten hoitoa Carolin työnä, hän ei koskaan puuttunut siihen. Vuotta myöhemmin Mia kihlautui, ja taloon muutti ärsyyntynyt, kitkeränhajuinen ihmisolento, jonka lemmikkien ääntely ja oikut saivat vain entistä ärsyyntyneemmäksi, ja talo alkoikin käydä nopeasti äänekkäämmäksi kuin vain Carolin ja Mian nahistelu ja väittely. Siinä ajassa Terra huomasi Carolin itkevän paljon ja muuttuvan vain sulkeutuneemmaksi. Lemmikit jäivät vain enemmän ja enemmän hoitoa vaille.
Lopulta Carolin lähdettyä opiskelemaan, Mia päätti myydä tai lahjoittaa kaikki lemmikit pois, sillä niitä ei olisi enään kukaan hoitamassa. Terra päätyi vanhalle naiselle, joka oli yksinäinen miehensä kuoltua. Terra piti naisesta kovasti, mutta valitettavasti Samantha kuoli vasta viiden kuukauden kuluttua siitä, kun Terra päätyi tälle.
Hetken hänen tulevaisuutensa näytti epäselvältä, mutta vanhan naisen poika Jeremy, tunsi perheen, jonka jo melkeen aikuisiässä olevat lapset kaipaisivat piristystä. Terra eli heillä, kunnes eräänä talvena jäi kiinni lumen alaisiin oksistoihin, ja tapasi tulevan kumppaninsa, Käärmesielun. Myöhemmin Terra seurasi tätä klaanielämään ja elää nyt Myrskyklaanissa.

• Perhe: emo Andra, nimeämätön isä, sekä viisi nimeämätöntä sisarusta
Kumppani Käärmesielu

• Muuta:
•Oli aina hyvin nirso kotikisujen ruoan suhteen, mutta hänellä ei ole ollut ongelmia vapaan riistan kanssa.
•voi ottaa oppilaan
•kotikisu taustastaan huolimatta Kultapiiskulla on hankala suhde heihin, ollen epävarma mitä ajatella kyseisistä olennoista
•lempi riistaa ovat maun puolesta päästäiset
•Kultapiisku pitää kauniista ( mahdollisesti myös turhista ) asioista, kuten lasinsirpaleista, värillisistä pulloista, metalleista, höyhenistä, lehdistä, simpukoista ja kukista.
•Haluaisi oppia uimaan, vaikkei pidäkkään vedestä.
•Rakastaa auringonnousuja

• Theme song: The day before I met you – Jessica Mauboy
• Roolija: Chabine
• Pötkö: Kultapiisku • 32 kuuta •pitkäkarvainen kultainen naaras vihreillä silmillä• Chabi •

Nimi: heli-fairy

18.12.2017 16:21
Nimi: Hohdonpentu, Hohdontassu, Hohdonkaiku
Skp: Naaras
Ikä: 7 kuuta
Arvo: Oppilas
Klaani: Jokiklaani
Taidot: Pisteytys 0-5
Voima 2
Kestävyys 1
Nopeus 1
Uiminen 2
Saalistaminen 3
Kiipeily 1
Tasapaino 2
Opettaminen 1
Sosiaalisettaidot 3
________________________________________
__________________________ ______________
Mestari: Kivihäntä
Oppilaat: -
________________________________________
__________________________ ______________

• Luonnetta: Hohdonpentu on hyvin hilpeä, ainakin pentuna. Hänellä ei ole mitään kovin suuria käytöstapoja ja naaras tapaa aina välillä käyttäytyä lakien ja sääntöjen ulkopuolella. Hän kyllä ymmärtää ja on uskollinen soturilaille, mutta välillä tuntee olonsa hieman liian vangituksi ja säätää hieman sääntöjä oman maun mukaan. Kuitenkin sydämeltään hilpeä ja iloinen, ei usein kovinkaan kärttyinen tai surullinen. Totta kai todellisen tilanteen tullen naaras kupsahtaa surulliseksi, surullisena ollessaan naaras mahtaa käyttäytyä koko luonteensa takaa kaikista vihamielisimmin. Hän on aggressiivinen ja purkaa suruaan vihana ja fyysisesti. Mahtaa aiheuttaa enemmän vieraille kissoille myös tällaista ensireaktiota. Muuten aina iloinen ja innokas, rohkeutta kasvaa pennun kasvaessa. Puolustava omiaan ja rakkaitaan kohtaan.

• Ulkonäkö: Hohdontassu on hyvin pieni ja sileä turkkinen naaras. Hänellä on hopean harmaan hohtoinen, hieman valkeakin turkki. Tuon kasvot ovat hieman pyöreät ja tassut hieman suurehkot. Tällä on vaalean kirkkaan sinisenturkoosit silmät. Hän ei ole mikään kovin suuri, mutta omaa pitkähkön hännän, jolla läpsiä muita huvikseen.
Naaraan turkki on hyvin vedenkestävä, sileä ja samettinen. Tämän pääväri on harmahtava, mutta tuolla on vaaleita alueita ja tummempia harmaita raitoja siellä sun täällä. Tämän kasvot ovat puoliksi valkeat, tuon nenänvarsi ja posket, suupielet, ovat valkean karvan peitossa. Muuten kasvot ovat vaalean harmaat, otsassa hieman tummempia harmahtavia raitoja. Korvat ovat pyöreähköt ja tarkat. Tämän nenänpää on mustahkon sävyinen, polkuanturat vaaleammat, hieman harmahtavat.
Tuon keho on muuten siro, paitsi tassut hieman normaalia suuremmat. Ei se häiritse tämän juoksemista ympäriinsä, parantavat vain naaraan uintitaitoa ja on sisaruksistaan paras uimari. Tuon turkki on muualta kehoa vaalean harmaa. Tassut ovat hieman vaaleamman harmaat ja hännässä on tummempia harmahtavia raitoja. Hänellä on yleensä hyvin lempeä hymy kasvoillaan ja silmät säihkyvät iloa ja rakkautta.
________________________________________
_________________ _______________________
• Menneisyys: Synnynnäinen Jokiklaanilainen ja on uskollinen omalle klaanilleen. Ovat viettäneet leppoisat pennunpäivät sisariensa kanssa. Kerran kolmikon juostessa hieman leirin ulkopuolella, kyseinen naaras tupsahti kaatumaan pienempään jokeen ja sai ensimmäiset askeleensa uinninopintoihin. Tähtiklaani oli hänen matkassaan silloin. Sai pahemman paleltuman hännänpäähäänsä, jonka takia hännänpää ei liiku yhtä normaalisti kuin muilla.
• Perhe: Emo Tulenhenki ja isä Tiikerinkuiskaus. Sisarukset Täplätuuli ja Eedensielu. Muita sisaruksia Jäänpuro ja Tulenvirta, siskopuoli Siilenpiikki. Serkuksia muun muassa Viekastähti, Vaahteratuuli ja Sinisydän.
________________________________________
_________________ _______________________
• Muuta: Tavoittelee itselleen perhettä vanhempana. Haluaa toimia kuin parantaja, muttei ole kiinnostunutkaan yrteistä. Hilpeää luonnettaan haluaa jakaa muillekin ja luoda omasta klaanistaan iloisen ja hymyilevän.
• Theme song: -
• Roolija: heli-fairy
• Pötkö: Hohdontassu(-kaiku) • 7 kuuta • Vaalean harmaa kirkas sinisilmäinen naaras • heli-fairy •

Nimi: Täpläpentu, Täplätassu, Täplätuuli
Skp: Kolli
Ikä: 7 kuuta
Arvo: Oppilas
Klaani: Jokiklaani
Taidot: Pisteytys 0-5
Voima 2
Kestävyys 2
Nopeus 1
Uiminen 1
Saalistaminen 1
Kiipeily 2
Tasapaino 2
Opettaminen 1
Sosiaalisettaidot 2
________________________________________
__________________________ ______________
Mestari: Nokkoslehti
Oppilaat: -
________________________________________
__________________________ ______________
• Luonnetta: Täplätuuli on sisaruksista hiljaisin. Hän mieluummin pitää suunsa kiinni ja katselee sivusta, hieman ehkä kommentoiden asiaa, jos kollin mielipidettä kysytään. Hilpeä ja lempeä luonteeltaan, muttei sitä aina pääse näyttämään. Hyvin ujo uusien kissojen kanssa, joten hänestä on ensi alkuun hieman hankala saada ystävää. Tuolla ei ole kovin usein aggressiivisia puolia, kuitenkin kauan kantaessaan suurta vihaa tai kateellisuutta, saattaa se purkautua kollista ulos kuin saippuakupla poksahtaa. Sisimmältään hyvin lempeä ja leikkimielinen, ujo kuitenkin varsinkin uusien kissojen seurassa. Seikkailunhaluinen ja usein uteliaskin, mutta ujo puoli ajaa kollia usein vain istumaan rauhassa muualle ja olla urkkimatta toisten asioita.

• Ulkonäkö: Täplätuuli on Eedensielua pienempi, mutta Hohdonkaikua suurempi. Hänellä on vaalean harmaa pohjaväri ja tuon turkkia koristaa tummemmat mustat täplät ja raidat. Hänellä on hieman vaaleampi vatsapuoli, kuin mitä selkämys. Kollin korvat ovat hieman pyöreähköt samoin kuin tuon naama. Muuten kolli on hyvin siro rakenteinen ja omaa kiiltävän lyhyen turkin.
Hänellä on mustia raitoja otsassa, jotka jatkuvat alas niskaa hieman hälveten. Hänellä on horisontaalisia ohuita ja haaleita raitoja ja täpliä selässä aina jalkoihin ja häntään asti. Hänellä on hännänpäässä suurempi musta laikku ja muutama mustempi raita, raidat ovat paksuja ja musta on tummempaa kuin muu musta raidoitus kollin turkissa. Hänellä on vahvat jalat sekä tummahkon pinkki nenä sekä polkuanturat. Kollilla on tumman siniset silmät ja silmien ympärillä mustaa karvoitusta.
________________________________________
___________________________ _____________
• Menneisyys: -
• Perhe: Emo Tulenhenki ja isä Tiikerinkuiskaus. Sisarukset Hohdonkaiku ja Eedensielu. Muita sisaruksia Jäänpuro ja Tulenvirta, siskopuoli Siilenpiikki. Serkuksia muun muassa Viekastähti, Vaahteratuuli ja Sinisydän.
________________________________________
_________________ _______________________
• Muuta: Hän on hyvin huolehtivainen sisaristaan ja jos joskus löytää itselleen sopivan naaraan jostain takaa hän, että huolehtii tuosta elämänsä uhalla. Kollin kiintyessä johonkuhun hän pitää tuosta huolta kuin nälkäinen kissa hiirestään. Hän huolehtii ja rakastaa koko sydämellään, sydämen murtuessa kollia ei saa enää takaisin samanlaiseksi kuin hän oli.
• Theme song: -
• Roolija: heli-fairy
• Pötkö: Täplätassu(-tuuli) • 7 kuuta • Vaalean pohjavärin omaava, harmaa pilkullinen ja raitainen siro kolli • heli-fairy •

Nimi: Eedenpentu, Eedentassu, Eedensielu
Skp: Naaras
Ikä: 7 kuuta
Arvo: Oppilas
Klaani: Jokiklaani
Taidot: Pisteytys 0-5
Voima 4
Kestävyys 2
Nopeus 2
Uiminen 1
Saalistaminen 1
Kiipeily 1
Tasapaino 2
Opettaminen 1
Sosiaalisettaidot 2
________________________________________
__________________________ ______________
Mestari: Tulikuu
Oppilaat: -
________________________________________
__________________________ ______________
• Luonnetta: Eedensielu on hyvin hiljainen ja pohtiva naaras. Hänellä on omat periaatteensa elämiseen ja kunnioittaa sisimmässään kaikkia itseään suurempi arvoisia kissoja. Hän on ehkä hieman kylmä päältäpäin eikä aina anna lempeämmän puolensa näkyä, edes sisarilleen tai vanhemmilleen. Kylmähkö hieman itsenäiseksi kasvanut naaras. Hänellä on tahdonvoimaa ja uskollisuutta niille antaa kenelle haluaa. Pyrkii pysymään itsenäinen eikä jaa lempeitä tai ystävällisiä tunteitaan kelle tahansa. Jos naaraan tuttavaksi haluaa, tuon luottamus pitää saada ja täytyy olla sanansa mittainen kissa. Hän arvostelee kaikkia kissoja aina enemmän kuin niin edes ehtii ajattelemaan. Hyvin harkitseva ja vahva tahtoinen.
Naarasta todella ärsyttäessä pääsee näkemään tuon kylmän aggressiivisen puolen. Vihaa ja katkeruutta häneltä löytyy, hänellä olisi jakaa tappoiskuja koko metsän tuoresaaliille. Hän varastoi vihaansa jonka emo ja isä hänelle tuotti, kunnes saa siihen oikean tavan sen purkaa. Ei pidä asemasta jossa joutuu olemaan. Kokee, että eriklaanissa oleva isä tuottaa hänelle petturuutta ja erilaisuutta enemmän kuin oikeasti. Kuitenkin vihaiseksi muuttuessaan tuo sätivä palolanka jatkaa vain matkaansa loputtomiin, kunnes naaras pääsee omiin oloihinsa hillitsemään itsensä. Taisteluissa hän ei anna periksi. Ei anna periksi, ennen kuin suuremman tahon käsky sanoo päästää irti tai lähteä. Ei ole luovuttaja. Ei ole periksi antaja. Kylmä ja vahva tahtoinen, rohkeutta omaava hieman katkera naaras.

• Ulkonäkö: Eedensielu omaa tummemman harmaan turkin, josta hohtaa oikeassa valossa hieman sinistä sävyä. Hänellä on näkyviä tummempia raitoja ja täpliä pitkin vahvaa rotevaa kehoaan.
Naaraalla on paksuhko, mutta lyhyt, kiiltävä jokiklaanilaisen turkki. Tuolla on roteva suurehko keho ja paksu häntä. Tuon kasvot ovat sirot. Hänellä on kirkahkon siniset viirusilmät mustien rajauksien takana. Siro tummahko harmaa nenä, kuten myös korvat niin polkuanturatkin. Mustia raitoja kulkee ylös naaraan otsaa kohti niskaa. Hänen leukansa sekä pieni osa kaulaa on vaaleampaa harmaata kuin muu turkki. Viikset tummahkot.
Rotevassa kehossa naaraalla on tummia horisontaalisia raitoja sekä pilkkuja. Tuon paksu häntä omaa samaa raidoitusta, sekä vahvat pitkähköt jalatkin. Hänen tassunsa omaavat hieman samaa vaaleampaa harmaata, mitä leuassa ja kaulassa. Muuten naaras on tumman hieman sinertävän karvan peitossa. Iän myötä hänen kehossaan on myös näkyviä arpia esim. olkapäässä sekä jaloissa.
________________________________________
__________________ ______________________
• Menneisyys: Eedensielu vietti pentu- sekä oppilasaikansa Jokiklaanissa. Kasvoi emonsa ja siskojensa seurassa rauhassa opetellen parhaaksi soturiksi, jona itsenään puoliksi näki. Hän oppi isästään pala palalta enemmän sekä hänen tahtonsa lähteä etsimään isää kasvoi koko ajan. Hän ei tuntenut oloaan kokonaan kodiksi, kun niinkin tärkeä osa, kuin perheen isä, puuttui hänen elämästään. Vihan kasvettua ja soturinimen saatuaan Eedensielu purkaa koko ikänsä kasvaneen katkeruuden emolleen, jonka jälkeen karkaa siskojensa näköpiiristä kohti Tuuliklaani ja isäänsä. Hän toivoo pääsevänsä isänsä hoiviin ja tapaavansa kollin, josta oli kuullut ja tapaavan sen suuren soturin, joksi tätä luuli.
• Perhe: Emo Tulenhenki ja isä Tiikerinkuiskaus. Sisarukset Täplätuuli ja Hohdonkaiku. Muita sisaruksia Jäänpuro ja Tulenvirta, siskopuoli Siilenpiikki. Serkuksia muun muassa Viekastähti, Vaahteratuuli ja Sinisydän.
________________________________________
_________________ _______________________
• Muuta: Eedensielu saa soturinimensä synnyin klaanissaan, mutta alkaa sitten enemmän kyseenalaistamaan itseään, perhettään ja taustojaan. Halusi kasvaa suureksi soturiksi vanhempiensa silmien alla, mutta kokee, että isä voisi hänestä olla enemmän kiinnostunut. Rakastaa perhettään ja sisaruksiaan, mutta kokee kuuluvansa väärään klaaniin.
• Theme song: Street fight – Adam jensen
• Roolija: heli-fairy
• Pötkö: Eedentassu(-sielu) • 7 kuuta • Tumman harmaa, musta raitainen vaalea sinisilmäinen roteva naaras • heli-fairy •

Nimi: Chabine

03.12.2017 11:48
Nimi: Sunny, Päiväntassu, Päivänsilmä, (Päiväntähti)
Skp: Kolli
Ikä : 45 Kuuta
Arvo: Varapäällikkö
Klaani: Varjoklaani
Taidot:
Pisteytys 0-5
Voima
5
Kestävyys
5
Nopeus
2
Uiminen
0
Saali staminen
4
Kiipeily
2
Tasapaino
3
Opettaminen
3
Sos iaalisettaidot
4

Mestari: Sumuruusu
Oppilaat: Nokihiutale, Veriliekki, Valkokynsi, Karkaustassu

• Luonnetta : Päivänsilmä on hyvänluonteinen ja positiivismissa vakaasti pitäytyvä kolli, jolla on suurempi sydän kun on tervettä. Aikuisikänsä tuomasta viisaudesta huolimatta kolli kieltäytyy olemasta mitään muuta kuin rehellinen ja auttavainen, mutta hän ei pidä itseään naiivina sen takia, tietäen hyvin, kuinka helppo sellaista kissaa on käyttää hyväksi ja ollen tietoisesti päättänyt silti pitää luonteestaan kiinni. Päivänsilmälle tavat ovat tärkeitä, ei ole väliä kuinka suuttunut kolli on, hän yrittää kaikin keinon pitää poliittisuudestaan kiinni, mutta hänellä on myös hetkiä, jolloin kolli vain yksinkertaisesti räjähtää, ja silloin on parempi kuunnella, ellei halua ensinmäisen luokan lippua suoraan seuraavaa mäntyä päin. Hän ei koe omia ongelmiaan yhtä tärkeänä kuin muiden, työntäen ne aina sivulle ja yrittäen kantaa koko maailman taakkoja lavoillaan. Päivänsilmä ei lempeydestään huolimatta koskaan kaunistele asioita, vain kertoo kuin ne ovat, ja miten asian voisi hänen mielestään korjata, jos joku hänen mielipidettään kysyy. Hän on tottunut muiden hälinään ja draamaan ympärillään, joten on oppinut joko sulkemaan sen pois tai pyöritellen sille kehräten silmiään. Hän rakastaa muiden neuvomista, tai pikemminkin tarpeellisuuden tunnetta, jossa hänellä on jokin tarkoitus, pitäen itseään usein vähempiarvoisena kuin muita ympärillään, näkien vikoja itsessään aina kun näkee kuvajaisensa lampien tyynistä pinnoista. Hän ei juuri koskaan ole tyytyväinen itseensä tai omaan suoritukseensa, ollen varma myös muiden näkevan hänet samanlaisena: Arvottomana, kummallisena ja vastenmielisenä olentona. Hän ei kuitenkaan suostu itsesääliin, eikä suostu kertomaan ongelmistaan ja kamppailuistaan minä-kuvansa kanssa muille. Hän on hyvn perheellinen kissa, ja on vahingossa -tahallaan- adoptoinut kokonaisen klaanin pentuja omien ollessa nyt poissa.
Tästä kaikesta huolimatta hän ei ole hyvinkään avoin kissa, vaikka moni uskookin tuntevansa kollin läpikotaisin. Hän ei puhu itsestään, ongelmistaan, menneestään tai suhteistaan, välttäen kysymyksen lempeällä hymyllä ja kohteliaalla kysymyksellä toisen elämästä. (Kukaan ei koskaan uskoisi sitä todeksi, mutta kolli on erittäin hyvä valehtelija, vaikka inhoaakin kyseistä piirrettä itsessään)
Päivänsilmällä on hyvä huumorintaju, ja joskus kissat yllättyvät lempeän jättiläisen syvä-äänistä kiusoittelua. Hän ei tapaa sotkeutua muiden asioihin

• Ulkonäkö : Päivänsilmä on hyvin suurikokoinen kollikissa, joka ei aina itsekkään tajua omaa voimaansa. Tästä johtuen kolli saattaa usein kyyristellä, tai tekeytyä pienemmäksi kuin on, ettei säikyttäisi muita, tosin heikoin tuloksin. Hänellä on pitkä harmaa turkki, joista kaula, osa tassuista ja vatsa, sekä kuonon ympärystä on osittain valkoinen. Myös mantelin muotoisten kultaoranssejen silmiä koristavat sekä mustat juovat, että valkoinen ympärystä. Hänellä on voimakkaat piirteet, kuonon ollessa massiivisempi kuin normaalin kissan, vaikka hengittävä osa kuonosta onkin kapeampi ”v” kirjainta muistuttava. Päivänsilmällä on tummempia raitoja turkissaan, joista tummemmat voivat mennä jopa mustaksi, vaaleammat tummemman harmaiksi kuin turkin muu väritys. Hänellä on Viisi näkyvää arpea, joista kolme on Taskuruohon aiheuttamia (näistä kolli on sekä ylpeä, että haikea). Ensinmäinen kulkee viistossa vasemman silmän alta kuonon päälle ja sieltä oikean silmän alta silmän päälle. (Kolli oli onnekas, ettei menettänyt näköään.) Toinen on vasemmassa lavassa kulkeva pitkä kolmen kynnen viilto, kolmas on kaulan alueella, joka kulkee hiukan leuka-alueelle, neljäs ja viides kulkevat selässä ja oikeassa takajalassa. Hänellä on myös revennyt molemmista korvista palasia, oikeasta yksi lohko ja vasemmasta kolme. Päivänsilmän kuono alueella, valkoisessa ympärystössä, kulkee mustia juovia, joista raidalliset, pitkät viikset tulevat.

• Menneisyys: Päivänsilmä syntyi Sunnyna pienessä erakkoklaanissa Malialle ja Bolle veljensä Felixin kanssa. He asuivat vesistön lähellä, mutta tästä huolimatta Päivänsilmä ei koskaan oppinut uimaan. Hänen aikansa meni aika lailla emonsa auttamiseen, Bon myöhemmin halvaannuttua ja ollen kykenemätön käyttämään takajalkojaan enään.
Uteliaana pentuna Päivänsilmä vaelteli usein, eikä Malialla ollut siihen juuri sanottavaa (hän pitää uteliaisuutta terveen pennun merkkinä ja tapasi yhdellä retkellään Taskuruohon (silloin vielä oppilas, tunnettu Sinipentuna), joka antisosiaalisen persoonansa takia piti enemmän metsän rauhasta, kuin klaanin hälinästä. Kummankin yllätykseksi (pääasiassa Taskuruohon) kaksikosta tuli hyvinkin läheisiä (pääasiassa Päivänsilmän periksiantamattomuuden ja ylipositiivisen persoonan ansiosta. Tai takia, riippuu kummalta kysyy), Taskuruohon kertoessa jopa omasta vaikeasta tilanteestaan kollille (isän väkivaltaisuus, hyväksikäyttö, sekava ja hauras emo ..)
Kaksikko jopa suunnitteli yhdessä karkaamista, molempien ollen seikkailunhaluisia ja pitäen toistensa seurasta, mutta ennen kuin suunnitelma ehdittiin toteuttaa, Taskuruoho katosi moneksi kuuksi. Huolestunut Päivänsilmä (joka uskoi vakaasti tehneensä jotain väärin) hiipi pimeällä tuuliklaaniin tapaamaan naarasta ja järkyttyi löytäessään tämän kuumeisena ja puolet kasvoista kadonneena. Taskuruoho, joka häpesi ulkomuotoaan, kokien itsensä viallisena, käski Päivänsilmän häipyä, omalla ihastuttavalla tavallaan, mutta kolli jäi ja asettui naaraan viereen makaamaan lohduttaakseen ja lämmittääkseen tätä riskeistä huolimatta.
Taskuruoho, ollen liian väsynyt peittääkseen kiitollisuuttaan, liikkuuntuneisuuttaan ja ahdistustaan, kertoi isänsä kuolleen, ja auttaneen emoaan piilottamaan ruumiin. Päivänsilmä vastasi siihen kysymällä haluisiko naaras sekkailuun, ja – Taskuruoho, joka oli jostain kumman syystä tarpeeksi houruissa vastatakseen kyllä tälle dorkalle- nyökkäsi. Kaksikko lähti aikaisin ennen auringonnousua sanomatta hyvästejä kenellekkään. Taskuruohon ollessa edelleen huonossa kunnossa ja Päivänsilmän ollessa vielä -kakara- oppilas, he etenivät hitaasti, antaen naaraalle aikaa parantua.
Kaikki sujuu hyvin, kunnes heidän kimppunsa hyökätään, vain yksi kissa, jonka he onnistuvat karkoittamaan, mutta Taskuruohon heikko kunto (ei se että naaras heitti itsensä Päivänsilmän eteen estääkseen iskun osumasta kolliin.. Tai se että naaras tippui sen takia kiellekkeeltä ja melkein hukkui.) esti heitä liikkumasta enempää sinä iltana ja he leiriytyvät joen lähistölle, Päivänsilmän lämmittäessä vähintäänkin ärtynyttä ja litimärkää naarasta yöltä.
Samana yönä Taskuruohon kuume paheni, ja ystävästään huolestunut Päivänsilmä yritti itsepäisesti pysyä valveilla suojellakseen ja auttaakseen naarasta, joka johti väistämättä väsymykseen. Uupuneena Päivänsilmä ei huomannut kolmen kissan joukkoa, joista yksi oli heidän aiemmin karkoittama kissa. Taskuruoho, joka oli liian huonossa kunnossa taistellakseen vastaan ja Päivänsilmä, joka oli liian uupunut, voitettiin nopeasti. He ottivat Päivänsilmän mukaansa, mutta jättivät Taskuruohon jälkeen, ollen varmoja naaraan kuolevan haavoihinsa ilman apua.
Päivänsilmä ei puhu seuraavasta osiosta elämästään, muuta kuin että oli aina pimeää ja ajautunut syystä tai toisesta huonoon seuraan ja tapasi Zezen. He sopivat naaraan kanssa yhteisymmärryksessä, etteivät puhuisi tästä kenellekkään (molemmat rikkoivat sääntöä, Zeze Felixin kohdalla ja Päivänsilmä Taskuruohon) Kolli ei tiedä miten, eikä koskaan kysynyt, mutta Taskuruoho oli jäljittänyt heitä, ja kuiden yhteissunnittelun jälkeen Päivänsilmä otti Zezen mukaansa kotiin Taskuruohon avustuksella (he kaikki kieltäytyvät puhumasta kyseisestä suunnitelmasta)
Vähemmän epämääräinen osa kollin elämää alkoi heti kotiin päästyä, jonne sekä Taskuruoho, että Zeze asettuivat. Kuiden päästä Taskuruoho kuitenkin päätti palata tuuliklaaniin perheensä luo, ja Päivänsilmä seurasi naarasta ilman kyselyjä. Siitä lähtien kaksikko oli hyvin tiivis, ja oli harvinaista nähdä toinen ilman toista. Kukaan ei oikein koskaan ymmärtän täysin heidän välistä suhdettaan, ja monet erehtyivät luulemaan kaksikkoa soturiaikoina pariksi.
Tästä kaikesta huolimatta kolli ei ollut täysin onnellinen, tuntien itsensä kömpelöksi ja oudoksi pienten sujavaliikkeisten kissojen joukossa, ja vaihtoi Kuutähden avustuksella klaania: Asia, josta Taskuruoho ei voinut antaa kummallekaan anteeksi.
Varjoklaanissa Päivänsilmä sai ensinmäisen kumppaninsa, Aamukasteen, ja koki myös ensinmäisen taistelunsa, jossa hänen oma voimansa järkytti häntä itseään. Kolli oli aina tiennyt olevansa kummallisen suurikokoinen, mutta ei ollut miettinyt sitä ennen tuuliklaaniin liittymistä. Taistelussa hän tajusi sen vasta ensinmäisen kerran: kuinka helposti hän kykeni satuttamaan toisia vain pelkän kokonsa takia.
Monia kuita Aamukasteen kuoleman jälkeen Päivänsilmä tapasi Yönkyyhkyn, jonnka kanssa sai kaksi pentua, Enkelisumun, joka menehtyi sodassa, sekä Ruskalehden, joka vaihtoi ironisesti klaania tuuliklaaniin kumppaninsa perään.
Nykyään Päivänsilmä toimii Varjoklaanin varapäällikkönä ja paikkailee välejään Taskuruohoon.


• Perhe: Emo Malia, tai tuttavallisemmin ”Ma” ja Isä, Bo, sekä nuorempi veli Felix ja tämän kumppani, Zeze.
Tällä on ollut kaksi kumppania, mutta on saanut vain Yönkyyhkyn kanssa pentuja, Enkeliusvan ja Ruskalehden, joka myöhemmin muutti tuuliklaaniin kummpaninsa, Auringonsirpaleen (Valkeatähden ja Kolibriunelman sukua) luokse. Ruskalehti on saanut kolme pentua, Kuupentu, Tulipentu ja Tuhkapentu.
Päivänsilmä laskee myös Taskuruohon perheeseensä, vaikkeivät olekkaan sukua, tai kumppaneita. Ei ole haitaksi, että Malia ja Bo molemmat ovat hyväksyneet Taskuruohon epäviralliseksi tyttärekseen.

• Muuta:
• Päivänsilmä on syntyperältään erakko, mutta kertoo vain tuuliklaanilaistaustastaan
• Hän on suuren kokonsa ansiosta ansainuut liikanimen ”Iso” (Iso Päivänsilmä , vaikka se ei olekkaan aina enään niin suuressa käytössä kuin kollin nuoruudessa.
• Haluaisi nähdä perheensä uudelleen ja tutustuttaa nykyisen perheensä vanhemmilleen, vaikka ei ole varma onko Bo yhä elossa. (isän kuolema on yksi kollin pelkoja, varsinkin kun hän ei ole itse paikalla)
• Lempiateria on kala, vaikkei voi sietää ruotoja, tai uimista (painava turkki).
• Hyvin läheinen tuuliklaanilaisen Taskuruohon kanssa. Muiksi läheisiksi ystävikseen hän laskee Ruoskatähden ja Tähtisumun.
• Hän on rodultaan sekarotuinen Maine coon.

• Theme song: Fairytale gone bad -Sunrise avenue
• Roolija: Chabine
• Pötkö:
Päivänsilmä • 45 kuuta • suurikokoinen valkoharmaaa raidallinen kolli oranseilla silmillä • Chabi •

Nimi: Varjo

03.12.2017 03:16
Nimi: Varispentu, Varistassu, Varisjalka, Varistähti

Skp: Kolli

Ikä: 30 kuuta

Arvo: Varapäällikkö

Klaani: Yöklaani

Taidot
Voima 3/5
Kestävyys 3/5
Nopeus 4/5
Uiminen 3/5
Saalistaminen 4/5
Kiipeily 2/5
Tasapaino 4/5
Opettaminen 4/5
Sosiaallisettaidot 4/5

Mestari: Enkelitähti
Oppilaat ?)

Luonne: Varisjalka on rauhallinen, mukava ja hiukan kohteliaan tuntuinen kolli. Hän auttaa ketä tahansa tarvittaessa tehden mitä tahansa varsinkin klaaninsa puolesta. Hän on rohkea tarvittaessa, mutta pitää silti järkensä edelle eikä lähde ihan kaikkeen mukaan. Harvoin on ankara, mutta ei häneltä löydy ystävällisyyttäkään tai mitään suurta lämpöä jokaista kohtaan. Vain harvoille näyttää enemmän kuin neutraalin kuorensa. Varisjalka on aina varautunut, mutta ei näytä varovaisuutta kenellekkään, mutta silti osaa tarvittaessa odottaa mitä tahansa. On itse lojaali ja luotettava, mutta tietää ettei sitä voi jokaiselta odottaa takaisin. Ei Varisjalka oli sinisilmäin eikä mitenkään ilkeä, mutta ei hän koko ajan ole jokaiselle puhumassa. Vaihtaa kyllä kuulumisia, ja seuran sattuessaan kohdalle keskustelee asiallisesti, mutta viihtyy silti ihan hyvin yksinkin ja tarvitsee välillä aikaa hetken yksin keskittyen omiin ajatuksiinsa.
Varisjalka suhtautuu jokaiseen rauhallisesti ja mukavan tuntuisena eikä jaksa erityisemmin pitkiä kiistoja. Sopii omat asiansa mahdollisimman nopeasti ja antaa anteeksi, mutta ei unohda siltikään kaikkea, koska ei tulevaisuudessa halua toistaa samoja virheitä uudelleen. Suuttuu sekä loukkaantuu muutenkin todella harvoin eikä hetkahda mistään pienestä haukkumisesta tai syyttelystä.

Ulkonäkö: Varisjalka on keskikokoinen täysin harmaa kolli, jonka turkki on lyhyeen sekä keskipitkän jossain väli maastossa. Kollilla on aika solakka sekä hoikan puoleinen kehonrakenne, mutta silti leveät lavat. Jalat ovat pitkät, jotka tekevät kollista oikeastaan vain nopeammat. Jalkojen lisäksi häntä on myöskin yllättävän pitkä.
Varisjalalla on pyöreä pää sekä aika pienet korvat kokonsa nähden. Nenänpää on vaaleanpunainen ja silmät ovat suuret, pyöreät sekä väritykseltään täysin mustat, joka saa kollin näyttämään jokseenkin pelottavaltakin joidenkin pentujen mielestä. Arpia löytyy muutamia selän sekä kylkien alueilta, mutta ei mitään hirveän suurta, johon kiinnitettäisiin huomiota.

Menneisyys: Varisjalka on kasvanut koko elämänsä ilman emoa, mutta heidän isänsä on vain enemmän kuin tarpeen ollut mukana pentuna. Varisjalka syntyi tietääkseen erakko naaraalle, mutta heidän isänsä oli aina halunnut pentuja klaaniin, joten otti Varisjalan sekä hänen veljensä Setriviiksen klaaniin kasvattaakseen heistä kunnollisia sotureita. Kyllä Varisjalka olisi halunnut emon, mutta ei kaivannut sitä läheskään niin paljoa kuin hänen veljensä. Kolli pärjäsi oikein hyvin pelkällä isällä, kunnes tämäkin kissa kuoli kaksikon ollessa oppilaita. Sen jälkeen molemmat sulkeutuivat ja keskittyivät aikalailla vain koulutukseen jättäen muun maailman ulkopuolelle.

Varisjalka sai pian soturinimensä ja senkin jälkeen harjoitteli aika paljon itsenäisesti sekä yritti koko ajan tehdä jotain. Ei hän yrittänyt kehenkään tehdä mitään vaikutusta vaan enemmänkin pitää omat ajatuksensa muualla kuin isänsä kuolemassa. Kuitenkin kun Varisjalka alkoi kiinnostua Sumunkuiskauksesta ajatukset vaihtuivat kuolleesta läheisestä tulevaan kumppaniinsa, ja vielä pentuihin niiden syntyessä. Varisjalka oli pitkään aikaan aidosti onnellinen ja toipui yhdestä menetyksestä, mutta murtui uudestaan kumppaninsa kuoltua. Nyt Varisjalan on kuitenkin pakko jaksaa eteenpäin pentujensa takia ja selviytyä, vaikka rakastaakin vielä kuollutta kumppaniaan.

Perhe: Emosta ei tietoa, isä kuollut. Veli Setriviiksi elossa. Kumppani Sumunkuiskaus kuollut, mutta neljä pentua elossa; Tomupentu, Okapentu, Pihkapentu ja Salviapentu

Muuta: -

Roolija: Varjo aka Wilma

Pötkö: Varisjalka • 30 kuuta • harmaa kolli, mustilla silmillä • Wilma •

Nimi: Chabine

03.12.2017 00:17
Nimi: Kolibripentu, Kolibritassu, Kolibriunelma, (Kolibritähti)
Skp: Naaras
Ikä : 51 kuuta
Arvo: Varapäällikkö
Klaani: Tuuliklaani
Taidot:
Pisteytys 0-5
Voima: 2/5
Kestävyys: 3/5
Nopeus: 4/5
Uiminen: 4/5
Saalistaminen: 3/5
Kiipeily: 2/5
Tasapaino: 3/5
Opettaminen: 3/5
Sosiaalisettaidot: 5/5

Mestari: Karhunkynsi, Jänisviiksi (tuuliklaanissa)
Oppilaat: Hämärätassu

• Luonnetta : Kolibriunelma on eloisa, sarkasmin puolella käyvä, värikäsluonteinen naaras, jolla on vahvat mielipiteet ja arvot. Hän voi vaikuttaa monille jopa hyvin itsekeskeiseltä ja lapsenomaiselta kissalta, mutta naaraalla on vain oma tapansa ilmaista asiat, kuten surun käsitteleminen, jossa hän usein hautaa itsensä hymyillen työhön ja muiden ”asioihin puuttumiseen”, jota hän itse pitää lähinnä auttamisena. Kolibriunelma ei pidättele mielipiteitään tai ajatuksiaan, ellei tilanne oli erittäin räjähdysherkkä (ja silloinkin vain jos se ei jotenkin kostaudu hänen perheelleen), eikä suostu pelkäämään ketään joka koettaa hallita pelolla tai uhkailulla tilannetta. Jos joku on onnistunut suututtamaan naaraan hän ei säästele sanojaan tai mieti toisen osapuolen tunteita, antaen tämän tietää tismalleen kuinka suuttunut kyseiseen henkilöön on. Hän ei aina jää paikalleen miettimään toisen osapuolen kantaa tai näkökulmaa, joka voi kostautua hänelle myöhemmin. Tästä huolimatta Kolibiunelma on hyvin välittävä ja avulias naaras, jolla on enemmän lempeyttä jakaa kuin monilla muilla on kyky vastaanottaa elämänsä aikana. Hän on äidillinen persoona, joka sisältää niin emon tiukkuuden, kuin kyvyn lohduttaa ja pistää muut oman onnensa edelle. Hän suojelee raivokkaasti rakkaimpiaan, ja on joskus liiankin nopea puolustamaan näitä, aiheittaen turhaa draamaa (naaraalla on oma kykynsä aloittaa draamakohtaus vaikka keskellä valtamerta, jos tilanne sitä vaatii. Ne eivät yleensä tosin ole vakavia, eikä hän tarkoita niillä pahaa). Kolibriunelma haluaa aidosti muille hyvää, mutta hänen perheensä tulee aina olemaan etusijalla.
Hän ei aina ymmärrä omia tunteitaan, tuntien paljon samaan aikaan ja joskus liian vahvasti, mutta on itsepäisyydessään päättänyt vakaasti, ettei suostu antaa sen vaikuttaa kehenkään hänen ympärillään. (Joka on todistautunut olevan aiemmin ajateltua vaikeampaa.) Hänellä on oma kiusoitteleva tapansa puhutella muita, joita kaikki eivät aina välttämättä arvosta, mutta naaras ei anna sen haitata itseään. Hän haluaa todistaa muille, ettei ole vain naurun aihe, sillä se että hän yrittää keventää tilannetta pienellä varovaisella huumorilla, ei tee hänestä vitsiä. Kolibriunelma ei anna menneiden murheiden painaa itseään alas päin, vain katsoo vakaasti tulevaisuuteen, keskittyen kuitenkin nykyhetkeen. Hän haluaa luottaa pentuihinsa ja heidän valintoihinsa, mutta välillä hänestä on vaikeaa olla neuvomatta heitä ja ohjaamaan heitä tielle, jota itse pitää parhaana (hän on kuitenkin päättänyt antaa pentujensa elää omaa elämäänsä ja käsitellä virheitä heidän kanssaan, jos sellaisia tulee tehtyä. Hän uskoo vapaaseen kasvatukseen ja on ylpeä jokaisesta pennustaan.)

• Ulkonäkö : Kolibriunelma on kaunis, solakka rakenteinen naaras keskikokoisella ruumiinrakenteella ja pitkällä hännällä. Naaraan kultainen turkki on lyhyt ja sileäkarvainen, jossa on valuvan hunajan värisiä raitoja ja juovia. Hänen vatsansa ja tassunsa, sekä suuri osa kuonosta ja oikean silmän alusta ovat valkoisia, kuten myös pieni osa raidallisesta hännästä. Naaraalla on sydämenmallinen vaaleanpunertava kuono, jossa on tummempia, melkein mustia laikkuja ja pisteitä, joka leviää hiukan kuonon ulkopuolelle, kuten poskille, vaikka onkin huomaamaton ellei etsimällä etsi kyseistä piirrettä. Kolibriunelman kaunein piirre, on suuret kirkkaanturkoosit silmät, joissa on vivahteita taivaansinisestä ja tummemmasta, indigonsinisestä. Naaraalla on valkoiset viikset ja suorat korvat, jokta pehmenevä melkein pyöreiksi. Hänellä ei ole näkyviä arpia.

• Menneisyys: Kolibriunelma syntyi kovilla pakkastalvilla, joka myöhemmin johti hänen emonsa, Lumen, kuolemaan, tämän liukastuessa ylittäessä jokea. Hän on kolmen pentueen nuorinmainen, Revontulitanssin ollessa vanhin ja Savuraidan keskinmäinen.
Emon kuoltua isä, Halla, päätti viedä pentunsa klaaniin liittyneen veljensä Karhunkynnen kumppanin Setrisydänmen kasvatettavaksi, joka oli menettänyt omat pentunsa karujen olojen takia. Halla ei halunnut olla tekemisissä pentujensa kanssa, eikä Kolibriunelma sisarineen muista edes tämän kasvoja. He eivät ole nähneet Hallan lähdon jälkeen (kolli kuoli kaksi talvea myöhemmin yksin ja nälkäisenä
Hallan lähdettyä Setrisydän kasvatti pennut ominaan Karhunkynnen kanssa, saaden myöhemmin myös kaksi omaa pentua, Tundrankuiskeen ja Alppituulen, jotka olivat ensinmäiset Setrisydänmen biologisista pennuista, jotka selvisivät oppilasikään. (tästä huolimatta sisarusten kesken ei ollut koskaan kateutta, kuten pelättiin. Kolibriunelma rakastaa kaikkia sisariaan yhtä lailla)
Kuitenkin oppilasiässä Kolibriunelma sai tietää sisarensa Savuraidan odottavan pentuja, huolimatta siitä että oli oppilas itsekkin, ja suunnittelevansa muuttavansa lähemmäs pentujen isää, Loimua. Kolibriunelma, joka ei halunnut sisarensa kokevan sitä yksin, päätti lähteä naiivin isosiskonsa kanssa, ja liittyä tuuliklaaniin. Hän kertoi asiasta ainoastaan Setrisydämelle, joka oli ymmärrettävästi huolissaan, mutta ymmärtäväinen.
Tuuliklaaniin päästyä onni kesti hetken, sillä pian pentujen synnyttyä komplikaatioiden kanssa (Laventelilumous, Vuokkorukous ja nimeämötän kolmas pentu, joka kuoli synnytyksessä Savuraita sai tietää Loimun hylänneen hänet toisen naaraan vuoksi, ja vaipui masennukseen, jonka takia Laventelilumous kasvatti itsensä ja sisarensa Kolibriunelman pienellä avustuksella.
Samaan aikaan hän tutustui ensinmäistä kertaa tulevaan kumppaniinsa, Valkeatähteen, joka oli oppilas samaan aikaan. Kuiden päästä Loimu tuli takaisin, ja Kolibriunelman varoituksista huolimatta Savuraita päästi kollin takaisin elämäänsä, joka johti Siilipentuun. Loimu jäi noin kuuksi pyörimään jalkoihin, mutta kyllästyi nopeasti perhe-elämään ja siirtyi seuraavaan naaraaseen (Taskuruoho, silloinen Sinitassu). Kuuta myöhemmin sisarukset saivat kuulla kasvatti-isänsä Karhunkynnen kuolleen, joka oli molemmille kova isku. (vaikka se ei tullut yllätyksenä, kollin ollen ollut sairas jo pitkään ennen kuolemaansa)
Soturina Kolibriunelma alkoi viettää enemmän aikaa Valkeatähden kanssa, ja myöhemmin sai tämän kanssa pentuja (jotka päättivät syntyä kesken taistelun, kuten kuka tahansa tärkeä henkilö
Samassa sodassa hänen sisarensa, Revontulitanssi, silloinen jokiklaanin varapäällikkö, kuoli, jonka hän otti hyvin raskaasti.

• Perhe:
Vanhemmat Halla ja Lumi, sekä kasvattivanhemmat, jokiklaanilaiset Setrisydän, Karhunkynsi.
Sisaret, Savuraita, Revontulitanssi, sekä kasvattisisarukset Tundrankuiske ja Alppituuli
Kumppani, Valkeatähti, ja pennut, Auringonsirpale, Punaruoska, Yöntähti ja Valkealumme
Sisarenpennut, Siilenpiikki, Laventelilumous ja Vuokkorukous, Sekä kasvattipennut, Tulenvirta, Jäänpuro ja Tiikerinkuiskaus.
Auringonsirpaleen kumppani Ruskalehti ja näiden pennut,Tuhkapentu, Kuupentu ja Tulipentu, Yöntähti ja tämän kumppani Kanelinaamio ja pennut, Punaruoska ja tämän pennut, Hämärätassu ja Yöntassu, sekä Valkealumpeen kumppani, Sivalluksenkynsi.

• Muuta:
• on pienestä asti halunnut ison perheen
• Oli riidoissa Kuutähden kanssa ennen tämän kuolemaa, kokien päällikön päätöksen ottaa Valkeatähti pois varapäällikön virasta ja antaen sen Raivotähdelle epäreiluksi.
• On hyvin läheinen sisarensa pentujen kanssa, hoitaen heitä paljon Savuraidan masennuksen aikana
• Jokiklaanilais taustastaan johtuen naaras on hyvä uimari, mutta kieltäytyy uimasta, ellei ole pakko
• Hän ikävöi kalaa, mutta ei sen hajua
• Haluaisi tavata Setrisydänmen uudelleen
• Otti Revontulitanssin kuoleman raskaasti, ollen puhumatta monta päivää sen jälkeen
• Oli kiinnostunut rakkaudesta, mutta ei koskaan uskonut sitä mahdolliseksi. Nykyään naaras ei tiedä mitä tekisi Valkeatähden ollessa poissa.
• Hän kunnioittaa paljon parantajia, tietäen, ettei ikinä kykenisi samaan itse. Hän on hyvin ylpeä sisarentyttärestään, Laventelilumouksesta, joka toimi hetken tuuliklaanin parantajana.

• Theme song: Rainbow - Sia
• Roolija: Chabine
• Pötkö:
Kolibriunelma • 51 kuuta • Kaunis valkokultainen naaras turkooseilla silmillä • Chabi •

Nimi: Varjo

02.12.2017 22:21
Nimi: Lovipentu, Lovitassu, Lovisielu, Lovitähti

Skp: Kolli

Ikä: 32 kuuta

Arvo: Varapäällikkö

Klaani: Ruskaklaani

Taidot
Voima 3/5
Kestävyys 3/5
Nopeus 4/5
Uiminen 2/5
Saalistaminen 4/5
Kiipeily 5/5
Tasapaino 5/5
Opettaminen 3/5
Sosiaalisettaidot 3/5

Mestari: Hämärähehku

Oppilas: Sirutassu

Luonne: Lovisielu on kohteliaan tuntuinen, mutta silti suorapuheinen kolli. Toisaalta hän on sosiaallinen ja tykkää keskustella muiden kanssa, mutta puhe voi olla välillä hyvinkin piikittelevää tai sitten puheenaihe kohdistuu pelkästään Lovisieluun, jolloin kolli voi hiukan kehuskella saavutuksistaan. Keskusteluihin liittyvät yleensä myöskin Lovisielun huumori, jota ei jokainen ymmärrä tai toisen osapuolen tahallinen vähättely, mutta ei se aina niin mene. Kyllä hän osaa käyttäytyä kohteliaasti, mutta se riippuu toisestaosapuolesta ja itse Lovisielun päätöksestä, miten hän sanoillaan kohtelee toista. Kissalle, josta hän tykkää hän voi olla hiukan kiusoitteleva hyvällä tavalla ja aika kohtelias, mutta vihaamalleen hän myöskin näyttää sen ja kohtelee toista kuin ilmaa.
Hän on jääräpäinen ja rohkea soturi, eikä luovuta helpolla tai jätä mitään kesken. Kertoo kyllä Lovisielu omia asioitaan, mutta silti on kaikille aika etäinen ja pitää kaikki tärkeimmät asiat vaan sisällään. Harvoin luottaa yhtään kehenkään vaan ennemmin etsii muiden luottoa itseensä, ja silloin ei aijo rikkoa sitä. Vaikka voi vaikuttaa todella väliinpitämättömältä asioita kohden, kyllä hän sisimmässään välittää, mutta ei ole parhaimmista päästä näyttämään sitä. Työstää luottamusta muita kohden, mutta voi välillä vain sanoa asioita ennen kuin miettii. Toimii ja sanoo ennen kuin edes ehtii ajatella tarpeeksi hyvin.
Suuttuessaan aika hiljainen sekä väliinpitämätön, jättää sen tietyn kissan aikalailla vain ulkopuolelle omasta elämästään, mutta ajattelee silti klaania parhaansa mukaan. Ei välttämättä myönnä virheitään ääneen, mutta sisältä on todella epävarma, vaikka yrittää silti näyttää päättäväisyyttä sekä rentoutta.

Ulkonäkö: Lovisielu on lihaksikas, mutta silti solakka ja ketterä kissa. Hänellä on pitkät jalat sekä solakka keho, mutta tarvittaessa kaikki voima sekä lihakset ovat kissan lavoissa. Kooltaan hän on keskikokoinen sekä hoikan tuntuinen, mutta taisteluissa hänen taitonsa saattavat yllättää jonkun.
Lovisielun turkki on ruskean sävyinen, mutta hänen kaulastaan alkaa asteen vaaleampi alue, joka kuitenkin päättyy jo leukaan eikä ylety mahaankaan, mutta muuten turkki on saman sävyinen joka puolelta. Tassut ovat aika pienet, mutta häntä pitkä sekä korvat suuret. Kynnet ovat hiukan normaalia pidemmät, joka on hyvä kiipeillessään ja silmät aika haalean vihreät. Lovisielun rinnalla on yksi todella suuri arpi, josta etuliite hänen nimeensä onkin tullut. Muuten hänen kehosta on aika hyvin säilynyt arvilta ja jäjiltä.

Menneisyys: Lovisielu syntyi Ruskaklaanissa nuorelle kuningattarelle sekä toisen kumppanille. Hän ei ollut ainut pentueessa vaan toisen kanssa syntyi myöskin kaksi muuta naarasta, joista toinen kuitenkin kuoli suoraa synnytyksen jälkeen eikä toinenkaan ehtinyt nauttia elämästään oppilaakseen asti. Ainut henkiin jäänyt siis oli Lovisielu, joka tuntui vanhemmille olevan aikamoinen taakka. Pentuna ja vielä oppilaanakin olli oli jääräpäinen sekä ylpeilevä, jonka takia joutuikin kinaan ketun kanssa, ja jonka takia sai suuren pysyvän arven rinnalleen. Hän joutui viipymään muutamia kuun pois soturikoulutuksesta, jonka takia hänet myöskin nimitettiin muuta kuu myöhemmin soturiksi viimeisteltyään koulutuksen.

Kollin vanhemmat kuolivat aika nopeasti kollin saadessa soturinimensä. Oli se raskasta, mutta Lovisielu peitteli aikalailla tunteitaan ja esitti olevansa kunnossa, koska ei ikinä niin läheinen heidän kanssaan ollut. Ei nykyään enään mitenkään hirveän arkapaikka, mutta ei muutenkaan tykkää puhua menetetyistä. Varapäällikkönä sekä ehkä vielä joskus päällikkönä toivoo, että vanhempansa olisivat hänestä ylpeitä tähtiklaanissa vaikkei sitä ikinä myöntäisikään.

Perhe: Lovisielun molemmat sisarukset kuolivat pentuina ja vanhemmat kuolivat pian kun kolli nimitettiin soturiksi. Sukulaisista ei enempää tietoa, mutta ei häntä erityisemmin kiinnosta. Toivoo sisimmässään saavansa vielä oman perheen.

Muuta: Tulevaisuudessa kumppani ja pentuja mahdollisesti. Onnettomuudestaan lähtien ollut jonkinlainen pelko ketuista.

Roolija: Varjo aka Wilma

Pötkö: Lovisielu • 32 kuuta • Lihaksikas ruskea kolli, jolla arpinen rinta sekä vihreät silmät • Wilma •

Nimi: Blari

02.12.2017 20:11




Nimi: Tomupentu, Tomutassu, Tomukuu

Skp: Kolli

Ikä : 48

Arvo: Varapäällikkö

Klaani: Lumouksenklaani
Taidot: Pisteytys 0-5
Voima 3/5
Kestävyys 5/5
Nopeus 4/5
Uiminen 1/5
Saalistaminen 3/5
Kiipeily 2/5
Tasapaino 4/5
Opettaminen 3/5
Sosiaalisettaidot 5/5

Mestari: Ennen oppilasaikaa Harmaakorva, oppilas aikana Riekkosydän

Oppilaat: Sudenlaulu (entinen)



• Luonnetta : Tomukuu haluaa kontrolloida tilanteita. Hän pyrkii saamaan asiat kulkemaan hänen mielensä mukaisesti. Hän ei välitä, vaikka jonkun asian saavuttaminen vaatisikin jonkun toisen uhraamisen tai satuttamisen.

Tomukuu myös on taitava valehtelija ja näyttelijä. Hän pyrkii tilanteissa sanomaan asioita, jotka hän uskoo toisen haluavan kuulla varsinkin silloin, kun hän kokee tarvitsevansa toista oman etunsa ja tavoitteensa saavuttamiseksi.

Veriruusu on Tomukuun pakkomielle. Hän haluaa naaraan omakseen, eikä hän halua jakaa toista kellekkään. Hänen hermonsa kiristyvät helposti siitä, jos joku puhuu vähääkään negatiiviseen tai arvostelevaan sävyyn Veriruususta. Puheet, jotka kohdistuvat Tomukuuhun eivät kollia itseä kuitenkaan hetkauta. Vain Veriruusun mielipiteellä on väliä hänelle.


• Ulkonäkö : Tomukuu on harmaanruskea kolli, jolla on paksuja, tummia juovia turkissaan. Hänellä on paksu turkki, joka ei ole kuitekkaan kovin pitkä.
Tomukuun silmät ovat väriltään tummanvihreät.
Tomukuun kasvojen poikki menee arpi otsalta kuonon päälle ja samalla vasemman silmän alle. Myös hänen vasemmassa etukäpälässään on syvähkö arpi. (Teen mahdollisimman selvän referenssi kuvan, jos vanhemmista ei tarpeeksi selvää kuvaa saa)

• Menneisyys: Tomukuu syntyi kuuden pennun pentueeseen. Pentueessa oli neljä kollipentua ja kaksi naaraspentua. Pentuaikana kilpailu vanhempien huomiosta oli jokapäiväistä. Tomukuu (silloinen Tomupentu) kuitenkin onnistui pitämään paikkansa heidän isänsä suosikkipentuna. Hän osasi hahmottaa milloin kannatti avata suunsa ja milloin se ei ollutkaan niin järkevää. Aamupentu oli pentueen heikkokuntoisin, ja Tomupentu yritti vahtia veljeään aina mahdollisuuden tullen, ettei tuo joutuisi heidän kahden muun veljensä, Tuhkapennun ja Hiiripennun kiusattavaksi. Kaksikko liikui lähes koko ajan yhdessä härnäämässä oppilaita ja muita klaanilaisia. Tomupentu näki Aamupennun suojaamisen mahdollisuutena pysyä hyvänä pentuna heidän vanhempiensa silmissä. Klaanihan tarvitsisi hyviä sotureita suojaaman heikompia.

Lumouksenklaanin tilanne ei ollut ollut mitenkään hyvinvoiva ja monet olivat ärtyneitä jatkuvasti. Kaikki halusivat syödäkseen. Riistan takia syntyi siksi paljon ongelmia klaanin sisäisesti. Tomupentu usein heräili siihen, kun emo oli lähtenyt heidän viereltään keskellä öitä syömään. Heidän emonsa ei saanut kunnolla syödäkseen, sillä hän oli vaatinut, että pennut söisivät hänenkin puolestaan. Hopeakynsi kävi syömässä vasta sen jälkeen, kun kukaan ei ollut näkemässä. Tomupentu myös oli huomannut, että isä oli paljon keskittyneempi huomioimaan poikiaan kuin kumppaniaan tai tyttäriään. Pentujen ollessa 4 kuun ikäisiä hän oli alkanut viemään Tomupentua, Aamupentua, Hiiripentua ja Tuhkapentua ulos leiristä. Joka kerta erilaiseen paikkaan. Hän oli halunnut opettaa pentujaan ennen, kuin he olisivat oppilaita. Hän ei luottanut muihin sotureihin siinä, että he opettaisivat hänen pentunsa tarpeeksi hyviksi Lumouksenklaanille.

Harjoitukset olivat päivittäisiä nelikolle. Heidät patistettiin liikkeelle ennen auringon nousua. Harmaakorva ei säälinyt taikka huomioinut pentuja, jos he valittivat asiasta. Heidän oli vain pakko jaksaa, tai muuten he olisivat vain taakka Lumouksenklaanille. Harmaakorva oli Lumouksenklaanin varapäällikkö tuohon aikaan ja hän ei pelännyt puhua suutaan puhtaaksi. Hän ei sietänyt laiskottelijoita. Hän ei pelännyt käyttää kovempia keinoja saadakseen asiansa perille. Häntä suorastaan pelättiin. Tomupentu kuitenkin arvosti isäänsä. Hän halusi tehdä tästä ylpeän, eikä hän valittanut sen takia isän kovasta opetuksesta. Kuitenkin yhtenä iltana, kun he olivat pian siinä iässä, että heistä tulisi oppilaita, jotain kamalaa tapahtui. He olivat normaaliin tapaansa saapuneet harjoittelemaa isänsä johdolla. Kaikki paitsi Aamupentu olivat valmiita uuteen koitokseen, jonka heidän isänsä olisi heille suunnitellut. Kuitenkin heidän isänsä antama tehtävä oli järkyttänyt heidät kaikki. “Teidän tulee taistella keskenänne”, he eivät olleet kertakaan taisteleet toisiaan vastaan. He yleensä vain harjoittelivat taistelemista yksikseen. Harmaakorva oli myös lisännyt, että Lumouksenklaanin tilanne oli niin huono, että klaanilla ei ollut enään varaa huolehtia kaikista pennuista. Pennut olivat olleet isänsä sanoista enemmän hämmentyneitä, sillä he olivat siihen aikaan ainoat pennut koko Lumouksenklaanissa. Kaikki olivat vain tuiottaneet Harmaakorvaa hämmentyneinä. Harmaakorva myös jatkoi: “Kaksi teistä pääsee vielä takaisin emon ja sisarten luokse.” Harmaakorva oli asemansa avulla saanut heidän sen aikaisen päällikönsä suostumaan siihen, että heidän tulisi vähentää ruokittavien suiden määrää, mutta sen olisi pitänyt tapahtua muilta klaanilaisilta piilossa. Harmaakorva oli siis päättänyt aloittaa omasta pentueestaan. Hän ajatteli, että klaani tarvitsisi naaraita sitten, kun klaanin olisi aika jälleen kasvaa, joten hän antoi Pöllöpennun ja Päästäispennun jäädä kotiin Hopeakynnen luokse, kun hän lähtisi selvittämään, kellä hänen pennuistan olisi oikeus elää.
Hetken epäröityään Tuhkapentu ja Hiiripentu olivat kääntyneet Tomupentua ja Aamupentua vastaan. Tomupentu ei tiennyt mitä hänen olisi kannattanut tehdä. Hiiripentu ja Tuhkapentu olivat hyökänneet ensimmäiseksi hänen kimppuunsa. Tomupentu tajusi, että hänen olisi pakko panna vastaan. Hänestä se oli ollut säälittävää käydä kaksi yhtä vastaan tälläisessä tilanteessa. Kaikki tapahtui nopeasti ja Hiiripentu oli hypännyt suoraan kohti Tomupentua ja Tomupentu oli refleksin omaisesti noussut seisomaan kahdelle käpälälleen ja löynyt etukäpäliensä kynnet veljensä kaulaan. Tomupentu ei ollut edes tajunnut sitä, mitä oli tapahtunut. Tuhkapentu oli nähdessään läheisimmän veljensä ja ystävänsä valahtaessa maahan pieneksi, liikkumattomaksi kasaksi oli jäätynyt paikalleen. Hän nyt vasta tuntui käsittäneen sen, mitä oli tapahtunut. Samoin Tomupentu. Tomupentu oli jäätynyt vain tuijottamaan kuollutta veljeään, kun Tuhkapentu oli kääntynyt Aamupentua kohti, joka vain oli järkyttyneenä seurannut sivusta tilannetta. Tuhkapentu oli vihasta ja surusta sekaisena rynnännyt kohti pienikokoista Aamupentua, joka ei uskaltanut lähteä liikkeelle. Tomupentu kuitenkin oli hypännyt Tuhkapennun kylkeen ja paiskannut tuon kiveä vasten. Tuhkapentu oli kuollut kiveen osumisesta. Tomupentu ja Aamupentu saivat palata leiriin isänsä kanssa, molemmat todella järkyttyneitä kaikesta tapahtumasta. He olivat vain jättäneet veljensä paikkaan, mihin he olivat kuolleetkin. Leirissä Harmaakorva oli kertonut, että Tuhkapentu ja Hiiripentu olivat karanneet omille teilleen, eikä hän ollut löytänyt noita enään sen jälkeen. Oli ollut auringonlasku ja seudulla liikkui paljon petoja, jotka tappoivat Lumouksenklaanin sotureita useasti, joten kukaan ei ollut suostunut lähtemään auttamaan pentujen etsinnässä Harmaakorvaa - mitä hän olikin olettanutkin. Tomupentu ja Aamupentu eivät uskaltaneet sanoa tapahtuneesta kellekkään. Hopeakynsi oli täysin palasina kahden pentunsa menetyksestä. Kahden päivän jälkeen Tuhkapentu ja Hiiripentu olivat löytyneet, mutta he eivät olleet samassa paikassa, kuin minne heidät oli jätetty. Pedot olivat todennäköisesti nähneet heissä mahdollisen illallisen. Harmaakorva piti huolen, että Tomupentu ja Aamupentu eivät sanoneet sanaakaan asiasta.

Oppilasaikana Tomutassu oli totellut enemänkin isäänsä, kuin mestariaan. Hän tiesi isänsä paikan klaanissa ja myös hänen mestarinsa tiesi siitä myös. Kukaan ei ollut uskaltanut kohdata Harmaakorvaa hänen teoistaan, mutta puheita levisi klaanissa. Monia kissoja oli kuollut hämärästi. Kaikki uskoivat sen olleen Harmaakorva, mutta harvempi uskalsi sanoa asiasta. Tomutassu alkoi hieman nauttimaan siitä, kuinka kissat osasivat varoa sanojaan hänen ympärillään. Harmaakorva oli ylpeä pojastaan, joka tuntui seuraavan hänen esimerkkiään, mutta totta puhuen Tomutassu haki vain omaa etuaan. Hetkeäkään epäröimättä Tomutassu ajatteli, että hän kääntyisi tilaisuuden tullen isäänsä vastaan, kunhan hän olisi vanhempi.

Aamutassu oli etääntynyt muista perheensä jäsenistä. Hän halusi jatkuvasti olla yksin.Hän ei halunnut puhua juurikaan kellekkään muulle, kuin uudelle parantajalle, joka sattui myös olemaan hänen emonsa veli, Aaveenvarjo. Aaveenvarjolla ja Aamutassulla oli jonkinlainen side, jota Tomutassu ei ymmärtänyt tai käsittänyt. Hän ei myöskään ajatellut asiaa sen enempää. Tomutassu vain halusi pitää pentuna tapahtuneen salassa. Hän useasti toivoi, että Aamutassu unohtaisi asian.

Nuori soturi ollessaan Tomukuu huomasi, että hänen isänsä pitämä valta alkoi murentua. Aamuraita oli väsynyt tuon jatkuvaan pompotteluun ja Aaveenvarjon avustuksella Aamuraita sai puhuttua muita klaanilaisia hänen puolelleen, jotta he saisivat Harmaakorvan alas varapäällikön asemastaan. Harmaakorva sai nöyryytyksen jälkeen jäädä vielä klaaniin, mutta hänelle ei puhuttu juuri ollenkaan. Vanhuus ja viheryskä lopulta veivät Harmaakorvan voimat ja hengen. Aamuraita sai paljon suosiota klaanissa, kun hän oli ollut ensimmäinen, joka oli uskaltanut nousta hänen isäänsä vastaan. Tomukuu näki parhaakseen, että hänen kannattaisi lähentyä veljensä kanssa jälleen. Harmaakorvan alentamisen Aamuraidasta oli lopulta muutamien edeltäjien jälkeen varapäällikkö ja myöhemmin hän lopulta saavutti päällikönarvonsa. Aamutähti ei kuitenkaan välillä jakanut samoja ajatuksia veljensä kanssa. Veljesten välille syntyi rankkoja sanaharkkoja, joka kaivoi myös menneisyyden haamuja ylös. Aaveenvarjon kuitenkn tultua paikalle ja auttaen veljeksiä saamaan tilannetta rauhoittumaan, Tomukuu näki, että Aaveenvarjo tiesi paljon heidän pentuajoistaankin. Aaveenvarjo oli näemmä auttanut Aamutähteä käsittelemään asiaa.

Veriruusun liityttyä yhtenäpäivänä Lumouksenklaaniin Tomukuun maailma otti aivan toisen suunnan. Hänelle kehittyi lähes pakkomielle tutustua paremmin naaraaseen. Hän halusi Veriruusun itselleen. Hän ei kuitenkaan uskaltanut lähestyä naarasta, josta ajan myötä tuli Lumouksenklaanin uusi varapäällikkö, enne yhtä kokoontumista. Kun Tomukuu oli huomannut, että kokouksen keskeyttänyt kissa nimeltään Aurinkokatse oli ollut Veriruusun entinen kumppani ja että tuon oli oletettu kuolleen jonkin aikaa sitten niihin aikoihin, kuin Veriruusu oli liittynyt Lumouksenklaaniin. Aurinkokatse kuitenkin onnistui satuttamaan Veriruusua niin, että Tomukuu näki vihdoin tilaisuutensa tulleen. Hän alkoi viettämään enemmän aikaa naaraan kanssa, tukien tuota kaikessa minkä pystyi. Hän ei välittänyt mistään muusta kuin Veriruusun hyvinvoinnista.

Kaikki näytti alkaneen kulkeutumaan Tomukuun mielen mukaiseen suuntaan, kunnes yhtenä yönä Veritähti oli ilmestynyt leiriin nöyryytetty Aamutähti mukanaan. Aamutähti oli luvannut heidät Veritähden alaisuuteen. Alamäki alkoi siitä. Aamutähti alkoi etäännyttämään kaikkia luotaan, Veriruusu alkoi myös hiljallen kaikota jälleen hänen luotaan ja Pöllönlaulu ja Päästäisaskel olivat pelastaneet ja tuoneet haavoittuneen Aurinkokatseen ja tuon naarasystävän leiriin hoidettavaksi. Tästä Tomukuu ei ollut yhtään pitänyt. Hän oli päättänyt siitä hetkestä alkaen, että hänen olisi tehtävä kaikkensa, jotta hän saisi pidettyä Veriruusun itsellään. Yhdessä Sudenulvonnan kanssa he olivat suunnitelleet keinon saada Aamutähden häätämään Aurinkokatseen leiristä. Sen hinta oli kuitenkin ollut lopulta oppilaan henki ja Sudenulvonnalle pitkä aika maata tiedottomana parantajan pesässä.

Sen jälkeen Tomukuu yritti saada erittäin heikossa hapessa olleet välinsä takaisin kuntoon Aamutähden kanssa. Hän sai puhuttua asiat halki Aamutähden kanssa sodan jälkeen, jossa he olivat viimein päässeet Veritähden vallasta. Aamutähti oli mieleltään silloin ollut niin heikossa tilassa, että hän ei halunnut epäillä veljensä ystävällisyyttä hetkeäkään. Tomukuu oli kuitenkin omannut taka-ajatuksen Aamutähteen liittyen. Aamutähdestä olisi ollut aika päästä eroon. Hän oli lopulta pyytänyt Aamutähteä hänen kanssaan metsästämään lähelle rotkoa, missä hän oli lopulta iskenyt päällikön tajuttomaksi. Hän oli etsinyt Veriruusun käpäliinsä, jotta hän voisi todistaa tuolle, että hän ei muusta välittänyt, kuin Veriruususta. Aamutähti oli saanut Veriruusun epäilemään itseään ja muita ja Tomukuu halusi laittaa siitä syystä Aamutähden kärsimään. Hän kuitenkin oli antanut Veriruusulle mahdollisuuden päättää siitä, kuka lähtisi sieltä elävänä, kuten Harmaakorva oli heidän ollessaan pentuja tehnyt. Veriruusu ei kuitenkaan suostunut tappamaan heistä kumpaakaan. Aamutähti oli alkanut haukkumaan ja uhkailemaan Veriruusua ja Tomukuuta petturuudesta ja karkoituksesta. Tomukuu ei kuitenkaan hyväksynyt sitä. Hän oli tappanut lopulta Aamutähden itse.
Leirissä Tomukuu oli kertonut klaanille, että kettu oli tappanut lopulta Aamutähden. Hän vuorostaan oli roolissa, jossa hän vahtisi, ettei oikea totuus tulisi ilmi. Hän pyrkii pysymään aina kun on mahdollista Veriruusun rinnalla ja tukena, tuon nykyisenä varapäällikkönä.

• Perhe: Emo - Hopeakynsi (edesmennyt)
Isä - Harmaakorva (edesmennyt)
Sisarukset: Aamutähti (edesmennyt), Päästäisaskel, Pöllönlaulu, Hiiripentu (edesmennyt), Tuhkapentu (edesmennyt)
Muuta sukua - Aaveenvarjo (Eno)
Tomukuu näkee Verentähden/Veriruusun kumppaninaan

• Muuta: • N/A vielä


• Roolija: Blari

• Pötkö: Tomukuu • 48 • Ruskean harmaa kolli, jolla on vihreät silmät • Blari •

Nimi: Chabi

02.12.2017 20:03
//Tähän nyt joku välilomake ennen päivää ja Kolibria (jos oon ahkera julkasen myös Taskun lomakkeen, josta puuttuu enään luonne)

TÄHTISUMU

Nimi: Sume, Ripley, Tähtisumu
Skp: Naaras
Ikä : 32 Kuuta
Arvo: Soturi
Klaani: Varjoklaani
Taidot:
Pisteytys 0-5
Voima
  3
Kestävyys
  4
Nopeus
  5
Uiminen
  3
Saalistaminen
  3
Kiipeily
  4
Tasapaino
  4
Opettaminen
 0
Sosiaalisettaidot
 0

Mestari:
Oppilaat:
• Luonnetta : Tähtisumu on yleensä tilanteen viimeinen, joka nauraa vitsille, jos ylipäätään tajuaaa sen. Hänen oma huumorinsa on tiettyä sarkastista kyynisyyttä, ja kiusallisille tai väärille asioille nauramista. Hän on kokemuksistaan ja varautuneisuudestaan huolimatta hyvin naiivi, ja kysyy usein asioista, joita moni muu pitää itsestään selvyyksinä. Tähtisumu ei omista lainkaan tilannetajua, ja saattaa sanoa, tai tehdä jotain uskomattoman typerää väärään aikaa, koska hänestä itsestään se oli joko loogista, tai asiallista. (Hän ei paljon murehdi mm. Hautajaismenojen keskeyttämsitä: kuollut on kuollut, elävien pitää elää niin kauan kun vielä on aikaa) Hän ei turhaan säästele sanojaan, tai kaartele asioiden ympärillä, tuntien sellaisen turhana. Tähtisumu on hyvä näyttelijä, mutta huono valehtelija, ja tekeytyykin usein mykäksi, jos ei osaa vastata kysymykseen. (Tästä huolimatta – tai kenties juuri tästä johtuen- hän sai katuaikoinaan liikanimen ”selkäänpuukkottaja&rdquo Hän myös turhautuu helposti, yleensä joko omaan kyvyttömyyteensä sosiaalisissa- tai etikettitilanteissa, tai muiden kyvyttömyyteen ymmärtää hänen mustavalkoista maailmaansa. Hänessä on tiettyä ”yksinkertaista loogisuutta” sanoen ääneen jotain jota hän itse pitää itsestäänselvyytenä, mutta on jotenkin jäänyt muilta huomaamatta. Hänellä on joskus vaikeuksia kommunikoida, ja tulee paremmin esiin kaksinhenkisissä keskusteluissa, kuin suuressa ryhmässä. Tähtisumu ei ystävysty helposti, sillä tekeytyy yleensä mykäksi uusien tuttavuuksien lähettyvillä, joskus jopa mennen niin pitkälle kuin kieltämään heidän olemassa olonsa. Hän on kummallisella tavalla lojaali, vaikka voikin räjähtää huutokilpaan luokkaantuessaan (tai jopa hylätä kuukaudeksi tai pariksi, tietämättä miten pyytää anteeksi, jos ylipäätään on tarpeeksi epätoivoinen alistuakseen kyseiseen käytäntöön). Hän on tottunut hylkäämiseen ja huonoon kohteluun, joten ei juuri kiinnitä huomiota siihen, mutta ei voi sietää valehtelua. Tähtisumu saattaa innostua (salaisesti, tietenkin) pienistä asioista, kuten lumesta ja lehdistä.

• Ulkonäkö : Tähtisumu on pienikokoinen, luisevan rakenteen, ja (jos joku muu ei ole yllättävässä ystävällisyyden puskassa sitä siistinyt) sotkuisen, kihartuvamman turkin omaava naaras pitkillä kynsillä. Keskipitkät karvat ovat väritykseltään likaisenvalkeat, vaikka ne ovat saattaneet aloittaa elämänsä puhtaina. Hänellä on suuret sinertävät silmät jotka kapenevat loppua kohden huomattavasti, saaden Tähtisumun näyttämään väsyneeltä ja epäluuloiselta normaali-ilmeensäkkin kanssa. Silmillä on myös kummallinen, sumuinen efekti, josta hän sai myöhemmin klaaniinliittyessä myös nimensä. Hänellä on harmaat anturat ja laikukas kuono, joka näyttää jakautuvan kahtia, toisen puolen ollessa vaaleanpunertava ja toisen harmaalaikukas. Hänen oikeasta korvastaan puuttuu palanen menneistä taisteluista johtuen.

• Menneisyys: Tähtisumu syntyi klaanielämän ulkopuolella isänsä koulutuksen alaisena. He eivät oikeastaan koskaan tulleet toimeen, mutta heidän välillään oli jonkin sortin kieroutunutta välittämistä, jossa Tähtisumu halusi olla täydellinen, ja jossa mikään ei koskaan riittänyt Bastianille, jonka lähestymistapa tytärtään ja tämän kasvattamista kohtaan oli vähintäänkin kylmäkiskoinen, hänen halutessa Sumeesta vain ”vahvemman” (joka oikeastaan päättyi vain tunnevammaisen ja epävarmaan pienen olennon syntyyn ). Kaduilla Sume ystävystyi kaksijalan kanssa, joka omisti Ripley's nimisen sekatavarakaupan, ja alkoi kutsua naarasta samalla nimellä, tämän pyörien paljon rakennuksen ympärillä.
Bastian koulutti tytärtään nuoresta asti palvelemaan muita, pitäen sitä turvallisempana vaihtoehtona kaksikolle, kuin ollen sivustakatsoja kujakissojen klaanitaisteluiden seassa. Naaras joutui tekemään paljon kyseenalaisia tehtäviä, oppien lopulta vain hiljentämään omatuntonsa, tappaen ja valehdellen ja raivaten tiellä olevia.
Ennen pitkään Tähtisummulla ja Bastianilla tuli yhteenotto, josta seurasi välirikko. Kumpikaan ei ollut koskaan oppinut pyytämään anteeksi, joten lopulta Tähtisumu lähti ja päätyi liittymään Varjoklaaniin, hän ei tiedä mitä isälle tapahtui, mutta tietää, ettei ole tervetullut takaisin.

• Perhe: Isä, Bastian
• Muuta:
• Tähtisumulla on hankala suhde isänsä kanssa, eivätkä he koskaan sopineet.
• Tähtisumu ei nää syytä olla lainlyömättä itseään, kaikki muut tekevät sitä, joten miksei hänkin? Tästä johtuen hän jättää usein syömättä ja nukkumatta. Hän usein myös jättää huomauttamatta, jos hänellä on haava, joka kaipaa hoitoa, koska ei pidä sitä tärkeänä.
• Hänellä on paljon arpia, mutta moni ei ole enään niin näkyvä. Hän ei häpeä niitä, vaikka pitääkin niitä rumana.
• Tähtisumu sai ensinmäisen nimensä, Sumu, utuisista silmistä, mutta vaihtoi sen myöhemmin Ripleyksi, jonka kaksijalka antoi hänelle Tähtisumun viettäessä paljon aikaa sekatavarakauppa Ripleyn lähistöllä.
• Hän on yllättävän läheinen Päivänsilmän kanssa, joka kutsuu Tähtisumua ”pikku skorpioniksi.” Naaras kutsuu kollia vastineeksi ”Aurinkoiseksi”
• Tähtisumulla on hyvin suuri geneettinen mahdollisuus sokeutua nuorena.
• Hän on ollut aina varma kuolevansa nuorena, joten on oppinut olla pelkäämättä sitä.
• Voi ottaa oppilaan.

• Theme song: Murder song (5...4...3...2...1..) - AURORA
• Roolija: Chabine
• Pötkö:
Tähtisumu • 32 Kuuta • Pienikokoinen likaisenvalkea naaras sinisillä silmillä ja pitkillä kynsillä • Chabi •

Nimi: heli-fairy

02.12.2017 13:17
Nimi: Loimu, Loimusydän, Loimutähti
Skp: Naaras
Ikä: 48 kuuta
Arvo: Varapäällikkö
Klaani: Jokiklaani
Taidot: Pisteytys 0-5
Voima 4
Kestävyys 4
Nopeus 3
Uiminen 5
Saalistaminen 4
Kiipeily 3
Tasapaino 3
Opettaminen 2
Sosiaalisettaidot 5
________________________________________
__________________________ ______________
Mestari: -
Oppilaat: -
________________________________________
__________________________ ______________
• Luonnetta: Loimusydän on jokaisen kaipaavan emo. Hän omaa todella äidillisen luonteen, katsoo jokaisen perään ja pitää huolta jokaisesta kissasta. Hänellä on lempeä ystävällinen äänensävy ja on innoissaan tutustumassa jokaiseen kissaan, jonka vain saa tavata. Naaras on huolellinen ja rauhallinen teoissaan ja yrittää pitää rauhallisuutta yllä muitakin kohtaa. Hän varjelee jokaista kissaa, joka apua tarvitsee, eikä pelkää auttaa sitä tarvitsevaa. Hän voi hämmentyä hyvin helposti, peloissaan naaras ei usein ole. Kasvanut itsenäisenä, joten ei osaa olla riippuvainen niinkään kenestäkään. Hänellä on lempeä mieli, rauhallinen sydän ja vahvat sanat, joihin ei voi olla vastaamatta. Joku voi häntä hieman pelätä liian emollisen luonteen takia, mutta tykkää jakaa lempeyttään muille ja kenellä, kuka sitä tarvitseekaan.
Emollisen luonteensa takia naarasta toki voidaan kiristää, mikä saa hänen sydämensä halkeamaan kahtia. Hän vaarantaisi oman henkensä rakkaimpiensa edestä, milloin tahansa. Hän haluaa pitää huolta kaikista, jakaa lempeyttään ja pitää muut turvassa. Jos jonkun läheisen kissan pelastaminen merkitsisi oman henkensä vaarantamista, naaras olisi jo matkallaan.

• Ulkonäkö: Loimu on rakenteeltaan sievä. Hänellä on puolipitkä musta sileä turkki. Turkki on aina hyvin huollettu ja kiiltävä. Naaraalla on siro pienehkö pää, siro vahva ruumiinrakenne ja tuuhea pitkähkö häntä.
Loimun pää on siro, jossa on sirot pystyt mustat korvat. Hänellä on sinisen vihertävät silmä ja silmien keskeltä kulkee valkea nenänvarsi. Musta nenänpää, sekä polkuanturat, ja valkeat puolipitkät viikset. Silmien yläpuolelta lähtee sirot viirut, harmahtavan valkeaa karvaa kohti korvia. Korvissa on vaaleahkot tausta sekä hieman valkeampaa karvaa. Naaraan rintamus on valkea, muuten muu turkki on musta. Hänellä on sirot vahvat etujalat ja samoin rotevat takajalat. Turkki on puolipitkä ja hännässä erityisesti hieman pidempää karvaa. Naaraan häntä on pitkähkön oloinen. Tuolla on pieni hieman karvattomampi kohta oikean korvan takana, jäädessään tukalaan tilanteeseen koiran kanssa. Muuten hänellä ei ole arpia kehossaan.
________________________________________
___________________________ _____________
• Menneisyys:
Loimu syntyi kolmantena pentuna emolleen kaksijalkojen luokse. Emo piti Loimusta, Myrskystä ja Hallasta huolta pitkään, kunnes emo päätti viedä pentunsa pois kaksijalkojen luota. Loimu kulki emonsa mukana, kun Myrsky ja Halla vietiin niiden klaanikissojen pariin. Loimua ihmetytti, mikä oli klaanikissa, miksi sisaret sinne. Loimu jäi emonsa kanssa ja asui muutaman kuun tuon kanssa kaksijalkojen luona, kunnes emonsa pyynnöstä lähti metsään, yksin, opettamaan itseään.
Loimu asui metsässä pienen joen varrella elämästään suurimman osan. Hän ei kuljeskellut enää lähellä kaksijalkojen pesiä, mutta kuuli, että hänen emonsa oli kuollut. Varmaankin vain hieman sen jälkeen, kun Loimu itse oli lähtenyt. Loimu neiti opetti itselleen metsästystä, itsepuolustusta ja taistelua, yrttejä ja sairauksien parannusta. Hän oli soturi, että parantaja, omassa pienessä muodossaan, yksin keskellä metsää. Loimu asui yksin ja piti huolta vain itsestään.
Eräänä päivänä Loimun palatessa metsästämästä, virran mukana tuli muutakin, kuin vain kaloja ja metsän tiputtamaa roskaa. Loimu asteli rivakasti joelle ja nappasi kiinni kilpikonnakuvioisesta turkista, vetäen hieman itseään vanhemman kissan rannalle. Naaras ei ollut kuka tämä oli tai miksi hän oli kulkeutunut virran mukana, mutta naaras otti kollin huolekseen. Hän lämmitti toisen, antoi ruokaa, varmisti ettei hän ollut sairas, ja lopulta otti vastaan ystävällisesti. Kolli kertoi nimekseen Tuska.
Loimu piti Tuskaa turvassa ja lämpimänä ja omana huolenaan monen kuun ajan. Loimu ensi kertaa nautti toisen kissan seurasta, muustakin kuin omien sisariensa. Hän ei ehtinyt huolehtimaan sisariensa voimista, kunnes tuli Tuskan aika lähteä. Hän oli kertonut Loimulle mistä oli kotoisin ja Loimusta tuli hieman surullinen katsoessaan, miten Tuska lähti omien sisariensa mukaan. Loimu ei kuitenkaan halunnut vielä tutustua tähän klaani elämään. Hän löytäisi Tuskan myöhemmin. Hän oli varma siitä.
Kuiden Tuskan jälkeen Loimu alkoi vihdoin tuntea surua ja kaipuuta. Hänellä oli yksinäistä, piti parannella omia haavoja, syöttää vain itseään ja pitää itsensä lämpimänä. Loimun katsellessa kuuta eräänä iltana, hän päätti, että lähtisi etsimään sitä elämää, mitä Tuska lähti hakemaan takaisin. Aamulla Loimu jätti virran ja lähti etsimään Tuskaa. Tuskaa ja Tuskan kaltaista elämää.
Loimu löysi Järvelle, jonne emokin oli sisaret jättänyt. Nyt Loimu muisti sisarensa ja alkoi miettiä, missä Myrsky ja Halla nyt olivat. Loimu suuntasi kohti paikkaa, jota Tuska hänelle kuvasi. Kaksijalkojen paikan lähellä, Järven rannalla, vastapäätä vuoria. Naaras tassutteli alas nummea joen viertä ja kuullessaan kissojen ääniä tassutteli leiriin. Sieltä hän löysi kollin, jonka viimeksi oli nähnyt kymmeniä kuita sitten. Loimu löysi kotiin.

• Perhe: Veli Myrskytähti, sisko Hallaniitty. Emo ja isä tuntemattomia.
________________________________________
___________________________ _____________
• Muuta:
• Theme song:
• Roolija: heli-fairy
• Pötkö: Loimusydän • 48 kuuta • Harmaan musta pitkäkarvainen naaras, valkea rinta ja nenänvarsi, sinisen vihreät silmät • Heli •

Vastaus:

Laitoin Loimulle oppilaan, Lumotassun. Lisään hänet tuohon oppilaaksi. Ihan vain siksi laitoin, koska Loimusta ei muuten olisi voinut tulla varapäällikköä, jos ei ole kouluttanut oppilasta tai jos ei edes sellaista ole parasta aikaa..

- Masi yp -

Nimi: Blari

02.12.2017 01:39




Nimi: Tomukuu

Skp: Kolli

Ikä : 48

Arvo: Varapäällikkö

Klaani: Lumouksenklaani
Taidot: Pisteytys 0-5
Voima 3/5
Kestävyys 5/5
Nopeus 4/5
Uiminen 1/5
Saalistaminen 3/5
Kiipeily 2/5
Tasapaino 4/5
Opettaminen 3/5
Sosiaalisettaidot 5/5

Mestari: N/A

Oppilaat: Sudenlaulu (entinen)



• Luonnetta : Tomukuu haluaa kontrolloida tilanteita. Hän pyrkii saamaan asiat kulkemaan hänen mielensä mukaisesti. Hän ei välitä, vaikka jonkun asian saavuttaminen vaatisikin jonkun toisen uhraamisen tai satuttamisen.

Tomukuu myös on taitava valehtelija ja näyttelijä. Hän pyrkii tilanteissa sanomaan asioita, jotka hän uskoo toisen haluavan kuulla varsinkin silloin, kun hän kokee tarvitsevansa toista oman etunsa ja tavoitteensa saavuttamiseksi.

Veriruusu on Tomukuun pakkomielle. Hän haluaa naaraan omakseen, eikä hän halua jakaa toista kellekkään. Hänen hermonsa kiristyvät helposti siitä, jos joku puhuu vähääkään negatiiviseen tai arvostelevaan sävyyn Veriruususta. Puheet, jotka kohdistuvat Tomukuuhun eivät kollia itseä kuitenkaan hetkauta. Vain Veriruusun mielipiteellä on väliä hänelle.


• Ulkonäkö : Tomukuu on harmaanruskea kolli, jolla on paksuja, tummia juovia turkissaan. Hänellä on paksu turkki, joka ei ole kuitekkaan kovin pitkä.
Tomukuun silmät ovat väriltään tummanvihreät.
Tomukuun kasvojen poikki menee arpi otsalta kuonon päälle ja samalla vasemman silmän alle. Myös hänen vasemmassa etukäpälässään on syvähkö arpi. (Teen mahdollisimman selvän referenssi kuvan, jos vanhemmista ei tarpeeksi selvää kuvaa saa)

• Menneisyys: Tomukuu syntyi kuuden pennun pentueeseen. Pentueessa oli neljä kollipentua ja kaksi naaraspentua. Pentuaikana kilpailu vanhempien huomiosta oli jokapäiväistä. Tomukuu (silloinen Tomupentu) kuitenkin onnistui pitämään paikkansa heidän isänsä suosikkipentuna. Hän osasi hahmottaa milloin kannatti avata suunsa ja milloin se ei ollutkaan niin järkevää. Aamupentu oli pentueen heikkokuntoisin, ja Tomupentu yritti vahtia veljeään aina mahdollisuuden tullen, ettei tuo joutuisi heidän kahden muun veljensä, Tuhkapennun ja Hiiripennun kiusattavaksi. Kaksikko liikui lähes koko ajan yhdessä härnäämässä oppilaita ja muita klaanilaisia. Tomupentu näki Aamupennun suojaamisen mahdollisuutena pysyä hyvänä pentuna heidän vanhempiensa silmissä. Klaanihan tarvitsisi hyviä sotureita suojaaman heikompia.

Lumouksenklaanin tilanne ei ollut ollut mitenkään hyvinvoiva ja monet olivat ärtyneitä jatkuvasti. Kaikki halusivat syödäkseen. Riistan takia syntyi siksi paljon ongelmia klaanin sisäisesti. Tomupentu usein heräili siihen, kun emo oli lähtenyt heidän viereltään keskellä öitä syömään. Heidän emonsa ei saanut kunnolla syödäkseen, sillä hän oli vaatinut, että pennut söisivät hänenkin puolestaan. Hopeakynsi kävi syömässä vasta sen jälkeen, kun kukaan ei ollut näkemässä. Tomupentu myös oli huomannut, että isä oli paljon keskittyneempi huomioimaan poikiaan kuin kumppaniaan tai tyttäriään. Pentujen ollessa 4 kuun ikäisiä hän oli alkanut viemään Tomupentua, Aamupentua, Hiiripentua ja Tuhkapentua ulos leiristä. Joka kerta erilaiseen paikkaan. Hän oli halunnut opettaa pentujaan ennen, kuin he olisivat oppilaita. Hän ei luottanut muihin sotureihin siinä, että he opettaisivat hänen pentunsa tarpeeksi hyviksi Lumouksenklaanille.

Harjoitukset olivat päivittäisiä nelikolle. Heidät patistettiin liikkeelle ennen auringon nousua. Harmaakorva ei säälinyt taikka huomioinut pentuja, jos he valittivat asiasta. Heidän oli vain pakko jaksaa, tai muuten he olisivat vain taakka Lumouksenklaanille. Harmaakorva oli Lumouksenklaanin varapäällikkö tuohon aikaan ja hän ei pelännyt puhua suutaan puhtaaksi. Hän ei sietänyt laiskottelijoita. Hän ei pelännyt käyttää kovempia keinoja saadakseen asiansa perille. Häntä suorastaan pelättiin. Tomupentu kuitenkin arvosti isäänsä. Hän halusi tehdä tästä ylpeän, eikä hän valittanut sen takia isän kovasta opetuksesta. Kuitenkin yhtenä iltana, kun he olivat pian siinä iässä, että heistä tulisi oppilaita, jotain kamalaa tapahtui. He olivat normaaliin tapaansa saapuneet harjoittelemaa isänsä johdolla. Kaikki paitsi Aamupentu olivat valmiita uuteen koitokseen, jonka heidän isänsä olisi heille suunnitellut. Kuitenkin heidän isänsä antama tehtävä oli järkyttänyt heidät kaikki. “Teidän tulee taistella keskenänne”, he eivät olleet kertakaan taisteleet toisiaan vastaan. He yleensä vain harjoittelivat taistelemista yksikseen. Harmaakorva oli myös lisännyt, että Lumouksenklaanin tilanne oli niin huono, että klaanilla ei ollut enään varaa huolehtia kaikista pennuista. Pennut olivat olleet isänsä sanoista enemmän hämmentyneitä, sillä he olivat siihen aikaan ainoat pennut koko Lumouksenklaanissa. Kaikki olivat vain tuiottaneet Harmaakorvaa hämmentyneinä. Harmaakorva myös jatkoi: “Kaksi teistä pääsee vielä takaisin emon ja sisarten luokse.” Harmaakorva oli asemansa avulla saanut heidän sen aikaisen päällikönsä suostumaan siihen, että heidän tulisi vähentää ruokittavien suiden määrää, mutta sen olisi pitänyt tapahtua muilta klaanilaisilta piilossa. Harmaakorva oli siis päättänyt aloittaa omasta pentueestaan. Hän ajatteli, että klaani tarvitsisi naaraita sitten, kun klaanin olisi aika jälleen kasvaa, joten hän antoi Pöllöpennun ja Päästäispennun jäädä kotiin Hopeakynnen luokse, kun hän lähtisi selvittämään, kellä hänen pennuistan olisi oikeus elää.
Hetken epäröityään Tuhkapentu ja Hiiripentu olivat kääntyneet Tomupentua ja Aamupentua vastaan. Tomupentu ei tiennyt mitä hänen olisi kannattanut tehdä. Hiiripentu ja Tuhkapentu olivat hyökänneet ensimmäiseksi hänen kimppuunsa. Tomupentu tajusi, että hänen olisi pakko panna vastaan. Hänestä se oli ollut säälittävää käydä kaksi yhtä vastaan tälläisessä tilanteessa. Kaikki tapahtui nopeasti ja Hiiripentu oli hypännyt suoraan kohti Tomupentua ja Tomupentu oli refleksin omaisesti noussut seisomaan kahdelle käpälälleen ja löynyt etukäpäliensä kynnet veljensä kaulaan. Tomupentu ei ollut edes tajunnut sitä, mitä oli tapahtunut. Tuhkapentu oli nähdessään läheisimmän veljensä ja ystävänsä valahtaessa maahan pieneksi, liikkumattomaksi kasaksi oli jäätynyt paikalleen. Hän nyt vasta tuntui käsittäneen sen, mitä oli tapahtunut. Samoin Tomupentu. Tomupentu oli jäätynyt vain tuijottamaan kuollutta veljeään, kun Tuhkapentu oli kääntynyt Aamupentua kohti, joka vain oli järkyttyneenä seurannut sivusta tilannetta. Tuhkapentu oli vihasta ja surusta sekaisena rynnännyt kohti pienikokoista Aamupentua, joka ei uskaltanut lähteä liikkeelle. Tomupentu kuitenkin oli hypännyt Tuhkapennun kylkeen ja paiskannut tuon kiveä vasten. Tuhkapentu oli kuollut kiveen osumisesta. Tomupentu ja Aamupentu saivat palata leiriin isänsä kanssa, molemmat todella järkyttyneitä kaikesta tapahtumasta. He olivat vain jättäneet veljensä paikkaan, mihin he olivat kuolleetkin. Leirissä Harmaakorva oli kertonut, että Tuhkapentu ja Hiiripentu olivat karanneet omille teilleen, eikä hän ollut löytänyt noita enään sen jälkeen. Oli ollut auringonlasku ja seudulla liikkui paljon petoja, jotka tappoivat Lumouksenklaanin sotureita useasti, joten kukaan ei ollut suostunut lähtemään auttamaan pentujen etsinnässä Harmaakorvaa - mitä hän olikin olettanutkin. Tomupentu ja Aamupentu eivät uskaltaneet sanoa tapahtuneesta kellekkään. Hopeakynsi oli täysin palasina kahden pentunsa menetyksestä. Kahden päivän jälkeen Tuhkapentu ja Hiiripentu olivat löytyneet, mutta he eivät olleet samassa paikassa, kuin minne heidät oli jätetty. Pedot olivat todennäköisesti nähneet heissä mahdollisen illallisen. Harmaakorva piti huolen, että Tomupentu ja Aamupentu eivät sanoneet sanaakaan asiasta.

Oppilasaikana Tomutassu oli totellut enemänkin isäänsä, kuin mestariaan. Hän tiesi isänsä paikan klaanissa ja myös hänen mestarinsa tiesi siitä myös. Kukaan ei ollut uskaltanut kohdata Harmaakorvaa hänen teoistaan, mutta puheita levisi klaanissa. Monia kissoja oli kuollut hämärästi. Yksi heistä oli ollut klaanin parantaja Mutaturkki. Kukaan ei puhunut hänen kuolemastaan, mutta kaikki uskoivat sen olleen Harmaakorva. Tomutassu alkoi hieman nauttimaan siitä, kuinka kissat osasivat varoa sanojaan hänen ympärillään. Harmaakorva oli ylpeä pojastaan, joka tuntui seuraavan hänen esimerkkiään, mutta totta puhuen Tomutassu haki vain omaa etuaan. Hetkeäkään epäröimättä Tomutassu ajatteli, että hän kääntyisi tilaisuuden tullen isäänsä vastaan, kunhan hän olisi vanhempi.

Aamutassu oli etääntynyt muista perheensä jäsenistä. Hän halusi jatkuvasti olla yksin.Hän ei halunnut puhua juurikaan kellekkään muulle, kuin uudelle parantajalle, joka sattui myös olemaan hänen emonsa veli, Aaveenvarjo. Aaveenvarjolla ja Aamutassulla oli jonkinlainen side, jota Tomutassu ei ymmärtänyt tai käsittänyt. Hän ei myöskään ajatellut asiaa sen enempää. Tomutassu vain halusi pitää pentuna tapahtuneen salassa. Hän useasti toivoi, että Aamutassu unohtaisi asian.

Nuori soturi ollessaan Tomukuu huomasi, että hänen isänsä pitämä valta alkoi murentua. Aamuraita oli väsynyt tuon jatkuvaan pompotteluun ja Aaveenvarjon avustuksella Aamuraita sai puhuttua muita klaanilaisia hänen puolelleen, jotta he voisivat häätää Harmaakorvan pois heidän keskuudestaan. Myös klaanin päällikkö oli mukana karkottamisessa. Aamuraita sai paljon suosiota klaanissa, kun hän oli ollut ensimmäinen, joka oli uskaltanut nousta hänen isäänsä vastaan. Tomukuu näki parhaakseen, että hänen kannattaisi lähentyä veljensä kanssa jälleen. Harmaakorvan karkoituksen jälkeen, kun Aamuraidasta oli valittu seuraava varapäällikkö ja myöhemmin, kun hän lopulta saavutti päällikön arvonsa, Harmaakorva oli palannut. Hän oli yrittänyt tappaa Aamutähden. Tomukuu oli kuitenkin suojellut Aamutähteä omalta isältään ja lopulta tappanut tuon. Aamutähti ei kuitenkaan arvostanut hänen tekoaan kuten Tomukuu olisi tuon olettanut. Aamutähti ei hyväksynyt tappamista. Kun he lopulta olivat olleet kahden Tomukuu oli kysynyt, että miksei Aamutähti ollut yhtään kiitollinen siitä, että Tomukuu oli pelastanut hänen henkensä. Veljesten välille syntyi rankka sanaharkka, joka kaivoi myös menneisyyden haamuja ylös. Aaveenvarjon kuitenkn tultua paikalle ja auttaen veljeksiä saamaan tilannetta rauhoittumaan, Tomukuu näki, että Aaveenvarjo tiesi paljon heidän pentuajoistaankin. Aaveenvarjo oli näemmä auttanut Aamutähteä käsittelemään asiaa.

Veriruusun liityttyä yhtenäpäivänä Lumouksenklaaniin Tomukuun maailma otti aivan toisen suunnan. Hänelle kehittyi lähes pakkomielle tutustua paremmin naaraaseen. Hän halusi Veriruusun itselleen. Hän ei kuitenkaan uskaltanut lähestyä naarasta, josta ajan myötä tuli Lumouksenklaanin uusi varapäällikkö, enne yhtä kokoontumista. Kun Tomukuu oli huomannut, että kokouksen keskeyttänyt kissa nimeltään Aurinkokatse oli ollut Veriruusun entinen kumppani ja että tuon oli oletettu kuolleen jonkin aikaa sitten niihin aikoihin, kuin Veriruusu oli liittynyt Lumouksenklaaniin. Aurinkokatse kuitenkin onnistui satuttamaan Veriruusua niin, että Tomukuu näki vihdoin tilaisuutensa tulleen. Hän alkoi viettämään enemmän aikaa naaraan kanssa, tukien tuota kaikessa minkä pystyi. Hän ei välittänyt mistään muusta kuin Veriruusun hyvinvoinnista.

Kaikki näytti alkaneen kulkeutumaan Tomukuun mielen mukaiseen suuntaan, kunnes yhtenä yönä Veritähti oli ilmestynyt leiriin nöyryytetty Aamutähti mukanaan. Aamutähti oli luvannut heidät Veritähden alaisuuteen. Alamäki alkoi siitä. Aamutähti alkoi etäännyttämään kaikkia luotaan, Veriruusu alkoi myös hiljallen kaikota jälleen hänen luotaan ja Pöllönlaulu ja Päästäisaskel olivat pelastaneet ja tuoneet haavoittuneen Aurinkokatseen ja tuon naarasystävän leiriin hoidettavaksi. Tästä Tomukuu ei ollut yhtään pitänyt. Hän oli päättänyt siitä hetkestä alkaen, että hänen olisi tehtävä kaikkensa, jotta hän saisi pidettyä Veriruusun itsellään. Yhdessä Sudenulvonnan kanssa he olivat suunnitelleet keinon saada Aamutähden häätämään Aurinkokatseen leiristä. Sen hinta oli kuitenkin ollut lopulta oppilaan henki ja Sudenulvonnalle pitkä aika maata tiedottomana parantajan pesässä.

Sen jälkeen Tomukuu yritti saada erittäin heikossa hapessa olleet välinsä takaisin kuntoon Aamutähden kanssa. Hän sai puhuttua asiat halki Aamutähden kanssa sodan jälkeen, jossa he olivat viimein päässeet Veritähden vallasta. Aamutähti oli mieleltään silloin ollut niin heikossa tilassa, että hän ei halunnut epäillä veljensä ystävällisyyttä hetkeäkään. Tomukuu oli kuitenkin omannut taka-ajatuksen Aamutähteen liittyen. Aamutähdestä olisi ollut aika päästä eroon. Hän oli lopulta pyytänyt Aamutähteä hänen kanssaan metsästämään lähelle rotkoa, missä hän oli lopulta iskenyt päällikön tajuttomaksi. Hän oli etsinyt Veriruusun käpäliinsä, jotta hän voisi todistaa tuolle, että hän ei muusta välittänyt, kuin Veriruususta. Aamutähti oli saanut Veriruusun epäilemään itseään ja muita ja Tomukuu halusi laittaa siitä syystä Aamutähden kärsimään. Hän kuitenkin oli antanut Veriruusulle mahdollisuuden päättää siitä, kuka lähtisi sieltä elävänä, kuten Harmaakorva oli heidän ollessaan pentuja tehnyt. Veriruusu ei kuitenkaan suostunut tappamaan heistä kumpaakaan. Aamutähti oli alkanut haukkumaan ja uhkailemaan Veriruusua ja Tomukuuta petturuudesta ja karkoituksesta. Tomukuu ei kuitenkaan hyväksynyt sitä. Hän oli tappanut lopulta Aamutähden itse.
Leirissä Tomukuu oli kertonut klaanille, että kettu oli tappanut lopulta Aamutähden. Hän vuorostaan oli roolissa, jossa hän vahtisi, ettei oikea totuus tulisi ilmi. Hän pyrkii pysymään aina kun on mahdollista Veriruusun rinnalla ja tukena, tuon nykyisenä varapäällikkönä.

• Perhe: Emo - Hopeakynsi (edesmennyt)
Isä - Harmaakorva (edesmennyt)
Sisarukset: Aamutähti (edesmennyt), Päästäisaskel, Pöllönlaulu, Hiiripentu (edesmennyt), Tuhkapentu (edesmennyt)
Muuta sukua - Aaveenvarjo (Eno)
Tomukuu näkee Verentähden/Veriruusun kumppaninaan

• Muuta: • N/A vielä


• Roolija: Blari

• Pötkö: Tomukuu • 48 • Ruskean harmaa kolli, jolla on vihreät silmät • Blari •








Vastaus:

Huomioitavaa:

Aaveenvarjo ja Tomukuu tarvitsevat hakemuksiinsa kaikki nimet, ei vain tämän hetkistä nimeä.

Mestariksi voidaan laskea kaikki kissat, jotka ovat opettaneet kissaa. Joten Harmaakorva olisi yksi Tomukuun 'mestareista'.

Kuolleiden kissojen perään ei tarvitse mainita ovatko nämä kuolleita vai elossa, sillä heidän tilansa selviää lukemalla menneisyys osion.

Veriruusun, klaanien historioiden, taulukoiden, ja Tomukuun menneisyys ei täsmää Lumouksenklaanin osalta. Loimutähti pakeni sodassa, jota ennen Harmaakorva oli jo kuollut viheryskään. Tomukuun tarinassa Loimutähti on paikalla karkoittamassa Harmaakorvaa, sekä Tomukuun versiossa Harmaakorva tappoi Muraturkin? Vaikka Muraturkki hoiti Harmaakorvan viheryskää, sekä kuoli vasta myöhemmin itse vanhuuteen?

- Masi Yp -
Voit laittaa uuden hakemuksen tämän jatkoksi, jossa on lisättynä Tomukuun kaikki nimet, menneisyyden muokkaus ja mestareista ainakin yksi mainittuna. Sen jälkeen lisään Tomukuun, nyt katson, että on epäselvyyksiä ja kesken liian pahasti.

 

 

©2018 Soturin sydän - suntuubi.com