Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Muiden hahmojen lomakkeet (Varapäälliköt, kuningatar, klaaninvanhin, oppilas, soturi, erakko, luopio, heimokissa, kotikisu)

 

Nimi: (Pentu, oppilas, soturi, varapäällikkö, päällikkönimi)

Skp: (Naaras vai kolli)

Ikä : ( Ilmoita kuina, ei vuosina)

Arvo:  (Oppilas, soturi, kuningatar, klaaninvanhin, varapäällikkö)

Klaani: (Klaani vai heimo, kotikisu, erakko vai luopio)

Taidot: Pisteytys 0-5
Voima  
Kestävyys  
Nopeus  
Uiminen  
Saalistaminen  
Kiipeily  
Tasapaino  
Opettaminen  
Sosiaalisettaidot  


Mestari: (Kuka oli kissasi mestari)

Oppilaat: (Kenen mestarina kissasi on ollut)



 

• Luonnetta :  (Kuvaile kissasi luonnetta kuudella rivillä, kerro, onko kissasi hyvä vai paha. Millainen sen käyttäytyminen on muita kissoja kohtaan? (Helpottaa tarinan kirjoituksissa) Mainitse niin negatiivisia, kuin positiivisiakin puolia kissastasi, ja muista, ettei kissasi voi olla aivan täydellinen! Kissasi voi vaikuttaa siltä, mutta sillä pitää olla heikko kohtansa, kuten kaikilla muillakin.

• Ulkonäkö : (Kuvaile kissasi ulkonäkö kuudella rivillä, kerro, minkä värinen se on, mikä on korvien väri, nenänpään väri, silmien väri, tassujen väri, hännän väri. Muista mainita turkin pituus, onko se isonkokoinen vai pieni kisuli, onko sillä arpia turkissa, tai jotakin muuta erikoista?)



• Menneisyys: ( Syntyikö klaanissa, mitä kissasi elämässä on tapahtunut tähän hetkeen mennessä)

• Perhe: (Vanhemmat, sisarukset, serkut, isovanhemmat, lapset, kumppani, kenet vain haluatkin mainita):



• Muuta: • Muuta (Ilmoita tähän kohtaan, jos tahdot itsellesi tietyn oppilaan, tietyn kissan kumppaniksi, tietyn mestariksesi, tai kissastasi parantajaoppilasta, parantajaa, päällikköä, varapäällikköä, tai voit myös ilmoittaa tässä kohdassa, onko kissasi vaihtamassa klaania, tai onko hän ensin erakkona ja vaihtaa toiseen klaaniin.)

• Theme song: (Pelkkä kappaleen esittäjä ja nimi riittävät, ei ole pakollinen kohta)

• Roolija:

• Pötkö:  Kissasi nimi • Ikä • Lyhyt ulkonäkö kuvaus • Roolijan nimi •

Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Chabine

03.12.2017 11:48
Nimi: Sunny, Päiväntassu, Päivänsilmä, (Päiväntähti)
Skp: Kolli
Ikä : 45 Kuuta
Arvo: Varapäällikkö
Klaani: Varjoklaani
Taidot:
Pisteytys 0-5
Voima
5
Kestävyys
5
Nopeus
2
Uiminen
0
Saali staminen
4
Kiipeily
2
Tasapaino
3
Opettaminen
3
Sos iaalisettaidot
4

Mestari: Sumuruusu
Oppilaat: Nokihiutale, Veriliekki, Valkokynsi, Karkaustassu

• Luonnetta : Päivänsilmä on hyvänluonteinen ja positiivismissa vakaasti pitäytyvä kolli, jolla on suurempi sydän kun on tervettä. Aikuisikänsä tuomasta viisaudesta huolimatta kolli kieltäytyy olemasta mitään muuta kuin rehellinen ja auttavainen, mutta hän ei pidä itseään naiivina sen takia, tietäen hyvin, kuinka helppo sellaista kissaa on käyttää hyväksi ja ollen tietoisesti päättänyt silti pitää luonteestaan kiinni. Päivänsilmälle tavat ovat tärkeitä, ei ole väliä kuinka suuttunut kolli on, hän yrittää kaikin keinon pitää poliittisuudestaan kiinni, mutta hänellä on myös hetkiä, jolloin kolli vain yksinkertaisesti räjähtää, ja silloin on parempi kuunnella, ellei halua ensinmäisen luokan lippua suoraan seuraavaa mäntyä päin. Hän ei koe omia ongelmiaan yhtä tärkeänä kuin muiden, työntäen ne aina sivulle ja yrittäen kantaa koko maailman taakkoja lavoillaan. Päivänsilmä ei lempeydestään huolimatta koskaan kaunistele asioita, vain kertoo kuin ne ovat, ja miten asian voisi hänen mielestään korjata, jos joku hänen mielipidettään kysyy. Hän on tottunut muiden hälinään ja draamaan ympärillään, joten on oppinut joko sulkemaan sen pois tai pyöritellen sille kehräten silmiään. Hän rakastaa muiden neuvomista, tai pikemminkin tarpeellisuuden tunnetta, jossa hänellä on jokin tarkoitus, pitäen itseään usein vähempiarvoisena kuin muita ympärillään, näkien vikoja itsessään aina kun näkee kuvajaisensa lampien tyynistä pinnoista. Hän ei juuri koskaan ole tyytyväinen itseensä tai omaan suoritukseensa, ollen varma myös muiden näkevan hänet samanlaisena: Arvottomana, kummallisena ja vastenmielisenä olentona. Hän ei kuitenkaan suostu itsesääliin, eikä suostu kertomaan ongelmistaan ja kamppailuistaan minä-kuvansa kanssa muille. Hän on hyvn perheellinen kissa, ja on vahingossa -tahallaan- adoptoinut kokonaisen klaanin pentuja omien ollessa nyt poissa.
Tästä kaikesta huolimatta hän ei ole hyvinkään avoin kissa, vaikka moni uskookin tuntevansa kollin läpikotaisin. Hän ei puhu itsestään, ongelmistaan, menneestään tai suhteistaan, välttäen kysymyksen lempeällä hymyllä ja kohteliaalla kysymyksellä toisen elämästä. (Kukaan ei koskaan uskoisi sitä todeksi, mutta kolli on erittäin hyvä valehtelija, vaikka inhoaakin kyseistä piirrettä itsessään)
Päivänsilmällä on hyvä huumorintaju, ja joskus kissat yllättyvät lempeän jättiläisen syvä-äänistä kiusoittelua. Hän ei tapaa sotkeutua muiden asioihin

• Ulkonäkö : Päivänsilmä on hyvin suurikokoinen kollikissa, joka ei aina itsekkään tajua omaa voimaansa. Tästä johtuen kolli saattaa usein kyyristellä, tai tekeytyä pienemmäksi kuin on, ettei säikyttäisi muita, tosin heikoin tuloksin. Hänellä on pitkä harmaa turkki, joista kaula, osa tassuista ja vatsa, sekä kuonon ympärystä on osittain valkoinen. Myös mantelin muotoisten kultaoranssejen silmiä koristavat sekä mustat juovat, että valkoinen ympärystä. Hänellä on voimakkaat piirteet, kuonon ollessa massiivisempi kuin normaalin kissan, vaikka hengittävä osa kuonosta onkin kapeampi ”v” kirjainta muistuttava. Päivänsilmällä on tummempia raitoja turkissaan, joista tummemmat voivat mennä jopa mustaksi, vaaleammat tummemman harmaiksi kuin turkin muu väritys. Hänellä on Viisi näkyvää arpea, joista kolme on Taskuruohon aiheuttamia (näistä kolli on sekä ylpeä, että haikea). Ensinmäinen kulkee viistossa vasemman silmän alta kuonon päälle ja sieltä oikean silmän alta silmän päälle. (Kolli oli onnekas, ettei menettänyt näköään.) Toinen on vasemmassa lavassa kulkeva pitkä kolmen kynnen viilto, kolmas on kaulan alueella, joka kulkee hiukan leuka-alueelle, neljäs ja viides kulkevat selässä ja oikeassa takajalassa. Hänellä on myös revennyt molemmista korvista palasia, oikeasta yksi lohko ja vasemmasta kolme. Päivänsilmän kuono alueella, valkoisessa ympärystössä, kulkee mustia juovia, joista raidalliset, pitkät viikset tulevat.

• Menneisyys: Päivänsilmä syntyi Sunnyna pienessä erakkoklaanissa Malialle ja Bolle veljensä Felixin kanssa. He asuivat vesistön lähellä, mutta tästä huolimatta Päivänsilmä ei koskaan oppinut uimaan. Hänen aikansa meni aika lailla emonsa auttamiseen, Bon myöhemmin halvaannuttua ja ollen kykenemätön käyttämään takajalkojaan enään.
Uteliaana pentuna Päivänsilmä vaelteli usein, eikä Malialla ollut siihen juuri sanottavaa (hän pitää uteliaisuutta terveen pennun merkkinä ja tapasi yhdellä retkellään Taskuruohon (silloin vielä oppilas, tunnettu Sinipentuna), joka antisosiaalisen persoonansa takia piti enemmän metsän rauhasta, kuin klaanin hälinästä. Kummankin yllätykseksi (pääasiassa Taskuruohon) kaksikosta tuli hyvinkin läheisiä (pääasiassa Päivänsilmän periksiantamattomuuden ja ylipositiivisen persoonan ansiosta. Tai takia, riippuu kummalta kysyy), Taskuruohon kertoessa jopa omasta vaikeasta tilanteestaan kollille (isän väkivaltaisuus, hyväksikäyttö, sekava ja hauras emo ..)
Kaksikko jopa suunnitteli yhdessä karkaamista, molempien ollen seikkailunhaluisia ja pitäen toistensa seurasta, mutta ennen kuin suunnitelma ehdittiin toteuttaa, Taskuruoho katosi moneksi kuuksi. Huolestunut Päivänsilmä (joka uskoi vakaasti tehneensä jotain väärin) hiipi pimeällä tuuliklaaniin tapaamaan naarasta ja järkyttyi löytäessään tämän kuumeisena ja puolet kasvoista kadonneena. Taskuruoho, joka häpesi ulkomuotoaan, kokien itsensä viallisena, käski Päivänsilmän häipyä, omalla ihastuttavalla tavallaan, mutta kolli jäi ja asettui naaraan viereen makaamaan lohduttaakseen ja lämmittääkseen tätä riskeistä huolimatta.
Taskuruoho, ollen liian väsynyt peittääkseen kiitollisuuttaan, liikkuuntuneisuuttaan ja ahdistustaan, kertoi isänsä kuolleen, ja auttaneen emoaan piilottamaan ruumiin. Päivänsilmä vastasi siihen kysymällä haluisiko naaras sekkailuun, ja – Taskuruoho, joka oli jostain kumman syystä tarpeeksi houruissa vastatakseen kyllä tälle dorkalle- nyökkäsi. Kaksikko lähti aikaisin ennen auringonnousua sanomatta hyvästejä kenellekkään. Taskuruohon ollessa edelleen huonossa kunnossa ja Päivänsilmän ollessa vielä -kakara- oppilas, he etenivät hitaasti, antaen naaraalle aikaa parantua.
Kaikki sujuu hyvin, kunnes heidän kimppunsa hyökätään, vain yksi kissa, jonka he onnistuvat karkoittamaan, mutta Taskuruohon heikko kunto (ei se että naaras heitti itsensä Päivänsilmän eteen estääkseen iskun osumasta kolliin.. Tai se että naaras tippui sen takia kiellekkeeltä ja melkein hukkui.) esti heitä liikkumasta enempää sinä iltana ja he leiriytyvät joen lähistölle, Päivänsilmän lämmittäessä vähintäänkin ärtynyttä ja litimärkää naarasta yöltä.
Samana yönä Taskuruohon kuume paheni, ja ystävästään huolestunut Päivänsilmä yritti itsepäisesti pysyä valveilla suojellakseen ja auttaakseen naarasta, joka johti väistämättä väsymykseen. Uupuneena Päivänsilmä ei huomannut kolmen kissan joukkoa, joista yksi oli heidän aiemmin karkoittama kissa. Taskuruoho, joka oli liian huonossa kunnossa taistellakseen vastaan ja Päivänsilmä, joka oli liian uupunut, voitettiin nopeasti. He ottivat Päivänsilmän mukaansa, mutta jättivät Taskuruohon jälkeen, ollen varmoja naaraan kuolevan haavoihinsa ilman apua.
Päivänsilmä ei puhu seuraavasta osiosta elämästään, muuta kuin että oli aina pimeää ja ajautunut syystä tai toisesta huonoon seuraan ja tapasi Zezen. He sopivat naaraan kanssa yhteisymmärryksessä, etteivät puhuisi tästä kenellekkään (molemmat rikkoivat sääntöä, Zeze Felixin kohdalla ja Päivänsilmä Taskuruohon) Kolli ei tiedä miten, eikä koskaan kysynyt, mutta Taskuruoho oli jäljittänyt heitä, ja kuiden yhteissunnittelun jälkeen Päivänsilmä otti Zezen mukaansa kotiin Taskuruohon avustuksella (he kaikki kieltäytyvät puhumasta kyseisestä suunnitelmasta)
Vähemmän epämääräinen osa kollin elämää alkoi heti kotiin päästyä, jonne sekä Taskuruoho, että Zeze asettuivat. Kuiden päästä Taskuruoho kuitenkin päätti palata tuuliklaaniin perheensä luo, ja Päivänsilmä seurasi naarasta ilman kyselyjä. Siitä lähtien kaksikko oli hyvin tiivis, ja oli harvinaista nähdä toinen ilman toista. Kukaan ei oikein koskaan ymmärtän täysin heidän välistä suhdettaan, ja monet erehtyivät luulemaan kaksikkoa soturiaikoina pariksi.
Tästä kaikesta huolimatta kolli ei ollut täysin onnellinen, tuntien itsensä kömpelöksi ja oudoksi pienten sujavaliikkeisten kissojen joukossa, ja vaihtoi Kuutähden avustuksella klaania: Asia, josta Taskuruoho ei voinut antaa kummallekaan anteeksi.
Varjoklaanissa Päivänsilmä sai ensinmäisen kumppaninsa, Aamukasteen, ja koki myös ensinmäisen taistelunsa, jossa hänen oma voimansa järkytti häntä itseään. Kolli oli aina tiennyt olevansa kummallisen suurikokoinen, mutta ei ollut miettinyt sitä ennen tuuliklaaniin liittymistä. Taistelussa hän tajusi sen vasta ensinmäisen kerran: kuinka helposti hän kykeni satuttamaan toisia vain pelkän kokonsa takia.
Monia kuita Aamukasteen kuoleman jälkeen Päivänsilmä tapasi Yönkyyhkyn, jonnka kanssa sai kaksi pentua, Enkelisumun, joka menehtyi sodassa, sekä Ruskalehden, joka vaihtoi ironisesti klaania tuuliklaaniin kumppaninsa perään.
Nykyään Päivänsilmä toimii Varjoklaanin varapäällikkönä ja paikkailee välejään Taskuruohoon.


• Perhe: Emo Malia, tai tuttavallisemmin ”Ma” ja Isä, Bo, sekä nuorempi veli Felix ja tämän kumppani, Zeze.
Tällä on ollut kaksi kumppania, mutta on saanut vain Yönkyyhkyn kanssa pentuja, Enkeliusvan ja Ruskalehden, joka myöhemmin muutti tuuliklaaniin kummpaninsa, Auringonsirpaleen (Valkeatähden ja Kolibriunelman sukua) luokse. Ruskalehti on saanut kolme pentua, Kuupentu, Tulipentu ja Tuhkapentu.
Päivänsilmä laskee myös Taskuruohon perheeseensä, vaikkeivät olekkaan sukua, tai kumppaneita. Ei ole haitaksi, että Malia ja Bo molemmat ovat hyväksyneet Taskuruohon epäviralliseksi tyttärekseen.

• Muuta:
• Päivänsilmä on syntyperältään erakko, mutta kertoo vain tuuliklaanilaistaustastaan
• Hän on suuren kokonsa ansiosta ansainuut liikanimen ”Iso” (Iso Päivänsilmä , vaikka se ei olekkaan aina enään niin suuressa käytössä kuin kollin nuoruudessa.
• Haluaisi nähdä perheensä uudelleen ja tutustuttaa nykyisen perheensä vanhemmilleen, vaikka ei ole varma onko Bo yhä elossa. (isän kuolema on yksi kollin pelkoja, varsinkin kun hän ei ole itse paikalla)
• Lempiateria on kala, vaikkei voi sietää ruotoja, tai uimista (painava turkki).
• Hyvin läheinen tuuliklaanilaisen Taskuruohon kanssa. Muiksi läheisiksi ystävikseen hän laskee Ruoskatähden ja Tähtisumun.
• Hän on rodultaan sekarotuinen Maine coon.

• Theme song: Fairytale gone bad -Sunrise avenue
• Roolija: Chabine
• Pötkö:
Päivänsilmä • 45 kuuta • suurikokoinen valkoharmaaa raidallinen kolli oranseilla silmillä • Chabi •

Nimi: Varjo

03.12.2017 03:16
Nimi: Varispentu, Varistassu, Varisjalka, Varistähti

Skp: Kolli

Ikä: 30 kuuta

Arvo: Varapäällikkö

Klaani: Yöklaani

Taidot
Voima 3/5
Kestävyys 3/5
Nopeus 4/5
Uiminen 3/5
Saalistaminen 4/5
Kiipeily 2/5
Tasapaino 4/5
Opettaminen 4/5
Sosiaallisettaidot 4/5

Mestari: Enkelitähti
Oppilaat ?)

Luonne: Varisjalka on rauhallinen, mukava ja hiukan kohteliaan tuntuinen kolli. Hän auttaa ketä tahansa tarvittaessa tehden mitä tahansa varsinkin klaaninsa puolesta. Hän on rohkea tarvittaessa, mutta pitää silti järkensä edelle eikä lähde ihan kaikkeen mukaan. Harvoin on ankara, mutta ei häneltä löydy ystävällisyyttäkään tai mitään suurta lämpöä jokaista kohtaan. Vain harvoille näyttää enemmän kuin neutraalin kuorensa. Varisjalka on aina varautunut, mutta ei näytä varovaisuutta kenellekkään, mutta silti osaa tarvittaessa odottaa mitä tahansa. On itse lojaali ja luotettava, mutta tietää ettei sitä voi jokaiselta odottaa takaisin. Ei Varisjalka oli sinisilmäin eikä mitenkään ilkeä, mutta ei hän koko ajan ole jokaiselle puhumassa. Vaihtaa kyllä kuulumisia, ja seuran sattuessaan kohdalle keskustelee asiallisesti, mutta viihtyy silti ihan hyvin yksinkin ja tarvitsee välillä aikaa hetken yksin keskittyen omiin ajatuksiinsa.
Varisjalka suhtautuu jokaiseen rauhallisesti ja mukavan tuntuisena eikä jaksa erityisemmin pitkiä kiistoja. Sopii omat asiansa mahdollisimman nopeasti ja antaa anteeksi, mutta ei unohda siltikään kaikkea, koska ei tulevaisuudessa halua toistaa samoja virheitä uudelleen. Suuttuu sekä loukkaantuu muutenkin todella harvoin eikä hetkahda mistään pienestä haukkumisesta tai syyttelystä.

Ulkonäkö: Varisjalka on keskikokoinen täysin harmaa kolli, jonka turkki on lyhyeen sekä keskipitkän jossain väli maastossa. Kollilla on aika solakka sekä hoikan puoleinen kehonrakenne, mutta silti leveät lavat. Jalat ovat pitkät, jotka tekevät kollista oikeastaan vain nopeammat. Jalkojen lisäksi häntä on myöskin yllättävän pitkä.
Varisjalalla on pyöreä pää sekä aika pienet korvat kokonsa nähden. Nenänpää on vaaleanpunainen ja silmät ovat suuret, pyöreät sekä väritykseltään täysin mustat, joka saa kollin näyttämään jokseenkin pelottavaltakin joidenkin pentujen mielestä. Arpia löytyy muutamia selän sekä kylkien alueilta, mutta ei mitään hirveän suurta, johon kiinnitettäisiin huomiota.

Menneisyys: Varisjalka on kasvanut koko elämänsä ilman emoa, mutta heidän isänsä on vain enemmän kuin tarpeen ollut mukana pentuna. Varisjalka syntyi tietääkseen erakko naaraalle, mutta heidän isänsä oli aina halunnut pentuja klaaniin, joten otti Varisjalan sekä hänen veljensä Setriviiksen klaaniin kasvattaakseen heistä kunnollisia sotureita. Kyllä Varisjalka olisi halunnut emon, mutta ei kaivannut sitä läheskään niin paljoa kuin hänen veljensä. Kolli pärjäsi oikein hyvin pelkällä isällä, kunnes tämäkin kissa kuoli kaksikon ollessa oppilaita. Sen jälkeen molemmat sulkeutuivat ja keskittyivät aikalailla vain koulutukseen jättäen muun maailman ulkopuolelle.

Varisjalka sai pian soturinimensä ja senkin jälkeen harjoitteli aika paljon itsenäisesti sekä yritti koko ajan tehdä jotain. Ei hän yrittänyt kehenkään tehdä mitään vaikutusta vaan enemmänkin pitää omat ajatuksensa muualla kuin isänsä kuolemassa. Kuitenkin kun Varisjalka alkoi kiinnostua Sumunkuiskauksesta ajatukset vaihtuivat kuolleesta läheisestä tulevaan kumppaniinsa, ja vielä pentuihin niiden syntyessä. Varisjalka oli pitkään aikaan aidosti onnellinen ja toipui yhdestä menetyksestä, mutta murtui uudestaan kumppaninsa kuoltua. Nyt Varisjalan on kuitenkin pakko jaksaa eteenpäin pentujensa takia ja selviytyä, vaikka rakastaakin vielä kuollutta kumppaniaan.

Perhe: Emosta ei tietoa, isä kuollut. Veli Setriviiksi elossa. Kumppani Sumunkuiskaus kuollut, mutta neljä pentua elossa; Tomupentu, Okapentu, Pihkapentu ja Salviapentu

Muuta: -

Roolija: Varjo aka Wilma

Pötkö: Varisjalka • 30 kuuta • harmaa kolli, mustilla silmillä • Wilma •

Nimi: Chabine

03.12.2017 00:17
Nimi: Kolibripentu, Kolibritassu, Kolibriunelma, (Kolibritähti)
Skp: Naaras
Ikä : 51 kuuta
Arvo: Varapäällikkö
Klaani: Tuuliklaani
Taidot:
Pisteytys 0-5
Voima: 2/5
Kestävyys: 3/5
Nopeus: 4/5
Uiminen: 4/5
Saalistaminen: 3/5
Kiipeily: 2/5
Tasapaino: 3/5
Opettaminen: 3/5
Sosiaalisettaidot: 5/5

Mestari: Karhunkynsi, Jänisviiksi (tuuliklaanissa)
Oppilaat: Hämärätassu

• Luonnetta : Kolibriunelma on eloisa, sarkasmin puolella käyvä, värikäsluonteinen naaras, jolla on vahvat mielipiteet ja arvot. Hän voi vaikuttaa monille jopa hyvin itsekeskeiseltä ja lapsenomaiselta kissalta, mutta naaraalla on vain oma tapansa ilmaista asiat, kuten surun käsitteleminen, jossa hän usein hautaa itsensä hymyillen työhön ja muiden ”asioihin puuttumiseen”, jota hän itse pitää lähinnä auttamisena. Kolibriunelma ei pidättele mielipiteitään tai ajatuksiaan, ellei tilanne oli erittäin räjähdysherkkä (ja silloinkin vain jos se ei jotenkin kostaudu hänen perheelleen), eikä suostu pelkäämään ketään joka koettaa hallita pelolla tai uhkailulla tilannetta. Jos joku on onnistunut suututtamaan naaraan hän ei säästele sanojaan tai mieti toisen osapuolen tunteita, antaen tämän tietää tismalleen kuinka suuttunut kyseiseen henkilöön on. Hän ei aina jää paikalleen miettimään toisen osapuolen kantaa tai näkökulmaa, joka voi kostautua hänelle myöhemmin. Tästä huolimatta Kolibiunelma on hyvin välittävä ja avulias naaras, jolla on enemmän lempeyttä jakaa kuin monilla muilla on kyky vastaanottaa elämänsä aikana. Hän on äidillinen persoona, joka sisältää niin emon tiukkuuden, kuin kyvyn lohduttaa ja pistää muut oman onnensa edelle. Hän suojelee raivokkaasti rakkaimpiaan, ja on joskus liiankin nopea puolustamaan näitä, aiheittaen turhaa draamaa (naaraalla on oma kykynsä aloittaa draamakohtaus vaikka keskellä valtamerta, jos tilanne sitä vaatii. Ne eivät yleensä tosin ole vakavia, eikä hän tarkoita niillä pahaa). Kolibriunelma haluaa aidosti muille hyvää, mutta hänen perheensä tulee aina olemaan etusijalla.
Hän ei aina ymmärrä omia tunteitaan, tuntien paljon samaan aikaan ja joskus liian vahvasti, mutta on itsepäisyydessään päättänyt vakaasti, ettei suostu antaa sen vaikuttaa kehenkään hänen ympärillään. (Joka on todistautunut olevan aiemmin ajateltua vaikeampaa.) Hänellä on oma kiusoitteleva tapansa puhutella muita, joita kaikki eivät aina välttämättä arvosta, mutta naaras ei anna sen haitata itseään. Hän haluaa todistaa muille, ettei ole vain naurun aihe, sillä se että hän yrittää keventää tilannetta pienellä varovaisella huumorilla, ei tee hänestä vitsiä. Kolibriunelma ei anna menneiden murheiden painaa itseään alas päin, vain katsoo vakaasti tulevaisuuteen, keskittyen kuitenkin nykyhetkeen. Hän haluaa luottaa pentuihinsa ja heidän valintoihinsa, mutta välillä hänestä on vaikeaa olla neuvomatta heitä ja ohjaamaan heitä tielle, jota itse pitää parhaana (hän on kuitenkin päättänyt antaa pentujensa elää omaa elämäänsä ja käsitellä virheitä heidän kanssaan, jos sellaisia tulee tehtyä. Hän uskoo vapaaseen kasvatukseen ja on ylpeä jokaisesta pennustaan.)

• Ulkonäkö : Kolibriunelma on kaunis, solakka rakenteinen naaras keskikokoisella ruumiinrakenteella ja pitkällä hännällä. Naaraan kultainen turkki on lyhyt ja sileäkarvainen, jossa on valuvan hunajan värisiä raitoja ja juovia. Hänen vatsansa ja tassunsa, sekä suuri osa kuonosta ja oikean silmän alusta ovat valkoisia, kuten myös pieni osa raidallisesta hännästä. Naaraalla on sydämenmallinen vaaleanpunertava kuono, jossa on tummempia, melkein mustia laikkuja ja pisteitä, joka leviää hiukan kuonon ulkopuolelle, kuten poskille, vaikka onkin huomaamaton ellei etsimällä etsi kyseistä piirrettä. Kolibriunelman kaunein piirre, on suuret kirkkaanturkoosit silmät, joissa on vivahteita taivaansinisestä ja tummemmasta, indigonsinisestä. Naaraalla on valkoiset viikset ja suorat korvat, jokta pehmenevä melkein pyöreiksi. Hänellä ei ole näkyviä arpia.

• Menneisyys: Kolibriunelma syntyi kovilla pakkastalvilla, joka myöhemmin johti hänen emonsa, Lumen, kuolemaan, tämän liukastuessa ylittäessä jokea. Hän on kolmen pentueen nuorinmainen, Revontulitanssin ollessa vanhin ja Savuraidan keskinmäinen.
Emon kuoltua isä, Halla, päätti viedä pentunsa klaaniin liittyneen veljensä Karhunkynnen kumppanin Setrisydänmen kasvatettavaksi, joka oli menettänyt omat pentunsa karujen olojen takia. Halla ei halunnut olla tekemisissä pentujensa kanssa, eikä Kolibriunelma sisarineen muista edes tämän kasvoja. He eivät ole nähneet Hallan lähdon jälkeen (kolli kuoli kaksi talvea myöhemmin yksin ja nälkäisenä
Hallan lähdettyä Setrisydän kasvatti pennut ominaan Karhunkynnen kanssa, saaden myöhemmin myös kaksi omaa pentua, Tundrankuiskeen ja Alppituulen, jotka olivat ensinmäiset Setrisydänmen biologisista pennuista, jotka selvisivät oppilasikään. (tästä huolimatta sisarusten kesken ei ollut koskaan kateutta, kuten pelättiin. Kolibriunelma rakastaa kaikkia sisariaan yhtä lailla)
Kuitenkin oppilasiässä Kolibriunelma sai tietää sisarensa Savuraidan odottavan pentuja, huolimatta siitä että oli oppilas itsekkin, ja suunnittelevansa muuttavansa lähemmäs pentujen isää, Loimua. Kolibriunelma, joka ei halunnut sisarensa kokevan sitä yksin, päätti lähteä naiivin isosiskonsa kanssa, ja liittyä tuuliklaaniin. Hän kertoi asiasta ainoastaan Setrisydämelle, joka oli ymmärrettävästi huolissaan, mutta ymmärtäväinen.
Tuuliklaaniin päästyä onni kesti hetken, sillä pian pentujen synnyttyä komplikaatioiden kanssa (Laventelilumous, Vuokkorukous ja nimeämötän kolmas pentu, joka kuoli synnytyksessä Savuraita sai tietää Loimun hylänneen hänet toisen naaraan vuoksi, ja vaipui masennukseen, jonka takia Laventelilumous kasvatti itsensä ja sisarensa Kolibriunelman pienellä avustuksella.
Samaan aikaan hän tutustui ensinmäistä kertaa tulevaan kumppaniinsa, Valkeatähteen, joka oli oppilas samaan aikaan. Kuiden päästä Loimu tuli takaisin, ja Kolibriunelman varoituksista huolimatta Savuraita päästi kollin takaisin elämäänsä, joka johti Siilipentuun. Loimu jäi noin kuuksi pyörimään jalkoihin, mutta kyllästyi nopeasti perhe-elämään ja siirtyi seuraavaan naaraaseen (Taskuruoho, silloinen Sinitassu). Kuuta myöhemmin sisarukset saivat kuulla kasvatti-isänsä Karhunkynnen kuolleen, joka oli molemmille kova isku. (vaikka se ei tullut yllätyksenä, kollin ollen ollut sairas jo pitkään ennen kuolemaansa)
Soturina Kolibriunelma alkoi viettää enemmän aikaa Valkeatähden kanssa, ja myöhemmin sai tämän kanssa pentuja (jotka päättivät syntyä kesken taistelun, kuten kuka tahansa tärkeä henkilö
Samassa sodassa hänen sisarensa, Revontulitanssi, silloinen jokiklaanin varapäällikkö, kuoli, jonka hän otti hyvin raskaasti.

• Perhe:
Vanhemmat Halla ja Lumi, sekä kasvattivanhemmat, jokiklaanilaiset Setrisydän, Karhunkynsi.
Sisaret, Savuraita, Revontulitanssi, sekä kasvattisisarukset Tundrankuiske ja Alppituuli
Kumppani, Valkeatähti, ja pennut, Auringonsirpale, Punaruoska, Yöntähti ja Valkealumme
Sisarenpennut, Siilenpiikki, Laventelilumous ja Vuokkorukous, Sekä kasvattipennut, Tulenvirta, Jäänpuro ja Tiikerinkuiskaus.
Auringonsirpaleen kumppani Ruskalehti ja näiden pennut,Tuhkapentu, Kuupentu ja Tulipentu, Yöntähti ja tämän kumppani Kanelinaamio ja pennut, Punaruoska ja tämän pennut, Hämärätassu ja Yöntassu, sekä Valkealumpeen kumppani, Sivalluksenkynsi.

• Muuta:
• on pienestä asti halunnut ison perheen
• Oli riidoissa Kuutähden kanssa ennen tämän kuolemaa, kokien päällikön päätöksen ottaa Valkeatähti pois varapäällikön virasta ja antaen sen Raivotähdelle epäreiluksi.
• On hyvin läheinen sisarensa pentujen kanssa, hoitaen heitä paljon Savuraidan masennuksen aikana
• Jokiklaanilais taustastaan johtuen naaras on hyvä uimari, mutta kieltäytyy uimasta, ellei ole pakko
• Hän ikävöi kalaa, mutta ei sen hajua
• Haluaisi tavata Setrisydänmen uudelleen
• Otti Revontulitanssin kuoleman raskaasti, ollen puhumatta monta päivää sen jälkeen
• Oli kiinnostunut rakkaudesta, mutta ei koskaan uskonut sitä mahdolliseksi. Nykyään naaras ei tiedä mitä tekisi Valkeatähden ollessa poissa.
• Hän kunnioittaa paljon parantajia, tietäen, ettei ikinä kykenisi samaan itse. Hän on hyvin ylpeä sisarentyttärestään, Laventelilumouksesta, joka toimi hetken tuuliklaanin parantajana.

• Theme song: Rainbow - Sia
• Roolija: Chabine
• Pötkö:
Kolibriunelma • 51 kuuta • Kaunis valkokultainen naaras turkooseilla silmillä • Chabi •

Nimi: Varjo

02.12.2017 22:21
Nimi: Lovipentu, Lovitassu, Lovisielu, Lovitähti

Skp: Kolli

Ikä: 32 kuuta

Arvo: Varapäällikkö

Klaani: Ruskaklaani

Taidot
Voima 3/5
Kestävyys 3/5
Nopeus 4/5
Uiminen 2/5
Saalistaminen 4/5
Kiipeily 5/5
Tasapaino 5/5
Opettaminen 3/5
Sosiaalisettaidot 3/5

Mestari: Hämärähehku

Oppilas: Sirutassu

Luonne: Lovisielu on kohteliaan tuntuinen, mutta silti suorapuheinen kolli. Toisaalta hän on sosiaallinen ja tykkää keskustella muiden kanssa, mutta puhe voi olla välillä hyvinkin piikittelevää tai sitten puheenaihe kohdistuu pelkästään Lovisieluun, jolloin kolli voi hiukan kehuskella saavutuksistaan. Keskusteluihin liittyvät yleensä myöskin Lovisielun huumori, jota ei jokainen ymmärrä tai toisen osapuolen tahallinen vähättely, mutta ei se aina niin mene. Kyllä hän osaa käyttäytyä kohteliaasti, mutta se riippuu toisestaosapuolesta ja itse Lovisielun päätöksestä, miten hän sanoillaan kohtelee toista. Kissalle, josta hän tykkää hän voi olla hiukan kiusoitteleva hyvällä tavalla ja aika kohtelias, mutta vihaamalleen hän myöskin näyttää sen ja kohtelee toista kuin ilmaa.
Hän on jääräpäinen ja rohkea soturi, eikä luovuta helpolla tai jätä mitään kesken. Kertoo kyllä Lovisielu omia asioitaan, mutta silti on kaikille aika etäinen ja pitää kaikki tärkeimmät asiat vaan sisällään. Harvoin luottaa yhtään kehenkään vaan ennemmin etsii muiden luottoa itseensä, ja silloin ei aijo rikkoa sitä. Vaikka voi vaikuttaa todella väliinpitämättömältä asioita kohden, kyllä hän sisimmässään välittää, mutta ei ole parhaimmista päästä näyttämään sitä. Työstää luottamusta muita kohden, mutta voi välillä vain sanoa asioita ennen kuin miettii. Toimii ja sanoo ennen kuin edes ehtii ajatella tarpeeksi hyvin.
Suuttuessaan aika hiljainen sekä väliinpitämätön, jättää sen tietyn kissan aikalailla vain ulkopuolelle omasta elämästään, mutta ajattelee silti klaania parhaansa mukaan. Ei välttämättä myönnä virheitään ääneen, mutta sisältä on todella epävarma, vaikka yrittää silti näyttää päättäväisyyttä sekä rentoutta.

Ulkonäkö: Lovisielu on lihaksikas, mutta silti solakka ja ketterä kissa. Hänellä on pitkät jalat sekä solakka keho, mutta tarvittaessa kaikki voima sekä lihakset ovat kissan lavoissa. Kooltaan hän on keskikokoinen sekä hoikan tuntuinen, mutta taisteluissa hänen taitonsa saattavat yllättää jonkun.
Lovisielun turkki on ruskean sävyinen, mutta hänen kaulastaan alkaa asteen vaaleampi alue, joka kuitenkin päättyy jo leukaan eikä ylety mahaankaan, mutta muuten turkki on saman sävyinen joka puolelta. Tassut ovat aika pienet, mutta häntä pitkä sekä korvat suuret. Kynnet ovat hiukan normaalia pidemmät, joka on hyvä kiipeillessään ja silmät aika haalean vihreät. Lovisielun rinnalla on yksi todella suuri arpi, josta etuliite hänen nimeensä onkin tullut. Muuten hänen kehosta on aika hyvin säilynyt arvilta ja jäjiltä.

Menneisyys: Lovisielu syntyi Ruskaklaanissa nuorelle kuningattarelle sekä toisen kumppanille. Hän ei ollut ainut pentueessa vaan toisen kanssa syntyi myöskin kaksi muuta naarasta, joista toinen kuitenkin kuoli suoraa synnytyksen jälkeen eikä toinenkaan ehtinyt nauttia elämästään oppilaakseen asti. Ainut henkiin jäänyt siis oli Lovisielu, joka tuntui vanhemmille olevan aikamoinen taakka. Pentuna ja vielä oppilaanakin olli oli jääräpäinen sekä ylpeilevä, jonka takia joutuikin kinaan ketun kanssa, ja jonka takia sai suuren pysyvän arven rinnalleen. Hän joutui viipymään muutamia kuun pois soturikoulutuksesta, jonka takia hänet myöskin nimitettiin muuta kuu myöhemmin soturiksi viimeisteltyään koulutuksen.

Kollin vanhemmat kuolivat aika nopeasti kollin saadessa soturinimensä. Oli se raskasta, mutta Lovisielu peitteli aikalailla tunteitaan ja esitti olevansa kunnossa, koska ei ikinä niin läheinen heidän kanssaan ollut. Ei nykyään enään mitenkään hirveän arkapaikka, mutta ei muutenkaan tykkää puhua menetetyistä. Varapäällikkönä sekä ehkä vielä joskus päällikkönä toivoo, että vanhempansa olisivat hänestä ylpeitä tähtiklaanissa vaikkei sitä ikinä myöntäisikään.

Perhe: Lovisielun molemmat sisarukset kuolivat pentuina ja vanhemmat kuolivat pian kun kolli nimitettiin soturiksi. Sukulaisista ei enempää tietoa, mutta ei häntä erityisemmin kiinnosta. Toivoo sisimmässään saavansa vielä oman perheen.

Muuta: Tulevaisuudessa kumppani ja pentuja mahdollisesti. Onnettomuudestaan lähtien ollut jonkinlainen pelko ketuista.

Roolija: Varjo aka Wilma

Pötkö: Lovisielu • 32 kuuta • Lihaksikas ruskea kolli, jolla arpinen rinta sekä vihreät silmät • Wilma •

Nimi: Blari

02.12.2017 20:11




Nimi: Tomupentu, Tomutassu, Tomukuu

Skp: Kolli

Ikä : 48

Arvo: Varapäällikkö

Klaani: Lumouksenklaani
Taidot: Pisteytys 0-5
Voima 3/5
Kestävyys 5/5
Nopeus 4/5
Uiminen 1/5
Saalistaminen 3/5
Kiipeily 2/5
Tasapaino 4/5
Opettaminen 3/5
Sosiaalisettaidot 5/5

Mestari: Ennen oppilasaikaa Harmaakorva, oppilas aikana Riekkosydän

Oppilaat: Sudenlaulu (entinen)



• Luonnetta : Tomukuu haluaa kontrolloida tilanteita. Hän pyrkii saamaan asiat kulkemaan hänen mielensä mukaisesti. Hän ei välitä, vaikka jonkun asian saavuttaminen vaatisikin jonkun toisen uhraamisen tai satuttamisen.

Tomukuu myös on taitava valehtelija ja näyttelijä. Hän pyrkii tilanteissa sanomaan asioita, jotka hän uskoo toisen haluavan kuulla varsinkin silloin, kun hän kokee tarvitsevansa toista oman etunsa ja tavoitteensa saavuttamiseksi.

Veriruusu on Tomukuun pakkomielle. Hän haluaa naaraan omakseen, eikä hän halua jakaa toista kellekkään. Hänen hermonsa kiristyvät helposti siitä, jos joku puhuu vähääkään negatiiviseen tai arvostelevaan sävyyn Veriruususta. Puheet, jotka kohdistuvat Tomukuuhun eivät kollia itseä kuitenkaan hetkauta. Vain Veriruusun mielipiteellä on väliä hänelle.


• Ulkonäkö : Tomukuu on harmaanruskea kolli, jolla on paksuja, tummia juovia turkissaan. Hänellä on paksu turkki, joka ei ole kuitekkaan kovin pitkä.
Tomukuun silmät ovat väriltään tummanvihreät.
Tomukuun kasvojen poikki menee arpi otsalta kuonon päälle ja samalla vasemman silmän alle. Myös hänen vasemmassa etukäpälässään on syvähkö arpi. (Teen mahdollisimman selvän referenssi kuvan, jos vanhemmista ei tarpeeksi selvää kuvaa saa)

• Menneisyys: Tomukuu syntyi kuuden pennun pentueeseen. Pentueessa oli neljä kollipentua ja kaksi naaraspentua. Pentuaikana kilpailu vanhempien huomiosta oli jokapäiväistä. Tomukuu (silloinen Tomupentu) kuitenkin onnistui pitämään paikkansa heidän isänsä suosikkipentuna. Hän osasi hahmottaa milloin kannatti avata suunsa ja milloin se ei ollutkaan niin järkevää. Aamupentu oli pentueen heikkokuntoisin, ja Tomupentu yritti vahtia veljeään aina mahdollisuuden tullen, ettei tuo joutuisi heidän kahden muun veljensä, Tuhkapennun ja Hiiripennun kiusattavaksi. Kaksikko liikui lähes koko ajan yhdessä härnäämässä oppilaita ja muita klaanilaisia. Tomupentu näki Aamupennun suojaamisen mahdollisuutena pysyä hyvänä pentuna heidän vanhempiensa silmissä. Klaanihan tarvitsisi hyviä sotureita suojaaman heikompia.

Lumouksenklaanin tilanne ei ollut ollut mitenkään hyvinvoiva ja monet olivat ärtyneitä jatkuvasti. Kaikki halusivat syödäkseen. Riistan takia syntyi siksi paljon ongelmia klaanin sisäisesti. Tomupentu usein heräili siihen, kun emo oli lähtenyt heidän viereltään keskellä öitä syömään. Heidän emonsa ei saanut kunnolla syödäkseen, sillä hän oli vaatinut, että pennut söisivät hänenkin puolestaan. Hopeakynsi kävi syömässä vasta sen jälkeen, kun kukaan ei ollut näkemässä. Tomupentu myös oli huomannut, että isä oli paljon keskittyneempi huomioimaan poikiaan kuin kumppaniaan tai tyttäriään. Pentujen ollessa 4 kuun ikäisiä hän oli alkanut viemään Tomupentua, Aamupentua, Hiiripentua ja Tuhkapentua ulos leiristä. Joka kerta erilaiseen paikkaan. Hän oli halunnut opettaa pentujaan ennen, kuin he olisivat oppilaita. Hän ei luottanut muihin sotureihin siinä, että he opettaisivat hänen pentunsa tarpeeksi hyviksi Lumouksenklaanille.

Harjoitukset olivat päivittäisiä nelikolle. Heidät patistettiin liikkeelle ennen auringon nousua. Harmaakorva ei säälinyt taikka huomioinut pentuja, jos he valittivat asiasta. Heidän oli vain pakko jaksaa, tai muuten he olisivat vain taakka Lumouksenklaanille. Harmaakorva oli Lumouksenklaanin varapäällikkö tuohon aikaan ja hän ei pelännyt puhua suutaan puhtaaksi. Hän ei sietänyt laiskottelijoita. Hän ei pelännyt käyttää kovempia keinoja saadakseen asiansa perille. Häntä suorastaan pelättiin. Tomupentu kuitenkin arvosti isäänsä. Hän halusi tehdä tästä ylpeän, eikä hän valittanut sen takia isän kovasta opetuksesta. Kuitenkin yhtenä iltana, kun he olivat pian siinä iässä, että heistä tulisi oppilaita, jotain kamalaa tapahtui. He olivat normaaliin tapaansa saapuneet harjoittelemaa isänsä johdolla. Kaikki paitsi Aamupentu olivat valmiita uuteen koitokseen, jonka heidän isänsä olisi heille suunnitellut. Kuitenkin heidän isänsä antama tehtävä oli järkyttänyt heidät kaikki. “Teidän tulee taistella keskenänne”, he eivät olleet kertakaan taisteleet toisiaan vastaan. He yleensä vain harjoittelivat taistelemista yksikseen. Harmaakorva oli myös lisännyt, että Lumouksenklaanin tilanne oli niin huono, että klaanilla ei ollut enään varaa huolehtia kaikista pennuista. Pennut olivat olleet isänsä sanoista enemmän hämmentyneitä, sillä he olivat siihen aikaan ainoat pennut koko Lumouksenklaanissa. Kaikki olivat vain tuiottaneet Harmaakorvaa hämmentyneinä. Harmaakorva myös jatkoi: “Kaksi teistä pääsee vielä takaisin emon ja sisarten luokse.” Harmaakorva oli asemansa avulla saanut heidän sen aikaisen päällikönsä suostumaan siihen, että heidän tulisi vähentää ruokittavien suiden määrää, mutta sen olisi pitänyt tapahtua muilta klaanilaisilta piilossa. Harmaakorva oli siis päättänyt aloittaa omasta pentueestaan. Hän ajatteli, että klaani tarvitsisi naaraita sitten, kun klaanin olisi aika jälleen kasvaa, joten hän antoi Pöllöpennun ja Päästäispennun jäädä kotiin Hopeakynnen luokse, kun hän lähtisi selvittämään, kellä hänen pennuistan olisi oikeus elää.
Hetken epäröityään Tuhkapentu ja Hiiripentu olivat kääntyneet Tomupentua ja Aamupentua vastaan. Tomupentu ei tiennyt mitä hänen olisi kannattanut tehdä. Hiiripentu ja Tuhkapentu olivat hyökänneet ensimmäiseksi hänen kimppuunsa. Tomupentu tajusi, että hänen olisi pakko panna vastaan. Hänestä se oli ollut säälittävää käydä kaksi yhtä vastaan tälläisessä tilanteessa. Kaikki tapahtui nopeasti ja Hiiripentu oli hypännyt suoraan kohti Tomupentua ja Tomupentu oli refleksin omaisesti noussut seisomaan kahdelle käpälälleen ja löynyt etukäpäliensä kynnet veljensä kaulaan. Tomupentu ei ollut edes tajunnut sitä, mitä oli tapahtunut. Tuhkapentu oli nähdessään läheisimmän veljensä ja ystävänsä valahtaessa maahan pieneksi, liikkumattomaksi kasaksi oli jäätynyt paikalleen. Hän nyt vasta tuntui käsittäneen sen, mitä oli tapahtunut. Samoin Tomupentu. Tomupentu oli jäätynyt vain tuijottamaan kuollutta veljeään, kun Tuhkapentu oli kääntynyt Aamupentua kohti, joka vain oli järkyttyneenä seurannut sivusta tilannetta. Tuhkapentu oli vihasta ja surusta sekaisena rynnännyt kohti pienikokoista Aamupentua, joka ei uskaltanut lähteä liikkeelle. Tomupentu kuitenkin oli hypännyt Tuhkapennun kylkeen ja paiskannut tuon kiveä vasten. Tuhkapentu oli kuollut kiveen osumisesta. Tomupentu ja Aamupentu saivat palata leiriin isänsä kanssa, molemmat todella järkyttyneitä kaikesta tapahtumasta. He olivat vain jättäneet veljensä paikkaan, mihin he olivat kuolleetkin. Leirissä Harmaakorva oli kertonut, että Tuhkapentu ja Hiiripentu olivat karanneet omille teilleen, eikä hän ollut löytänyt noita enään sen jälkeen. Oli ollut auringonlasku ja seudulla liikkui paljon petoja, jotka tappoivat Lumouksenklaanin sotureita useasti, joten kukaan ei ollut suostunut lähtemään auttamaan pentujen etsinnässä Harmaakorvaa - mitä hän olikin olettanutkin. Tomupentu ja Aamupentu eivät uskaltaneet sanoa tapahtuneesta kellekkään. Hopeakynsi oli täysin palasina kahden pentunsa menetyksestä. Kahden päivän jälkeen Tuhkapentu ja Hiiripentu olivat löytyneet, mutta he eivät olleet samassa paikassa, kuin minne heidät oli jätetty. Pedot olivat todennäköisesti nähneet heissä mahdollisen illallisen. Harmaakorva piti huolen, että Tomupentu ja Aamupentu eivät sanoneet sanaakaan asiasta.

Oppilasaikana Tomutassu oli totellut enemänkin isäänsä, kuin mestariaan. Hän tiesi isänsä paikan klaanissa ja myös hänen mestarinsa tiesi siitä myös. Kukaan ei ollut uskaltanut kohdata Harmaakorvaa hänen teoistaan, mutta puheita levisi klaanissa. Monia kissoja oli kuollut hämärästi. Kaikki uskoivat sen olleen Harmaakorva, mutta harvempi uskalsi sanoa asiasta. Tomutassu alkoi hieman nauttimaan siitä, kuinka kissat osasivat varoa sanojaan hänen ympärillään. Harmaakorva oli ylpeä pojastaan, joka tuntui seuraavan hänen esimerkkiään, mutta totta puhuen Tomutassu haki vain omaa etuaan. Hetkeäkään epäröimättä Tomutassu ajatteli, että hän kääntyisi tilaisuuden tullen isäänsä vastaan, kunhan hän olisi vanhempi.

Aamutassu oli etääntynyt muista perheensä jäsenistä. Hän halusi jatkuvasti olla yksin.Hän ei halunnut puhua juurikaan kellekkään muulle, kuin uudelle parantajalle, joka sattui myös olemaan hänen emonsa veli, Aaveenvarjo. Aaveenvarjolla ja Aamutassulla oli jonkinlainen side, jota Tomutassu ei ymmärtänyt tai käsittänyt. Hän ei myöskään ajatellut asiaa sen enempää. Tomutassu vain halusi pitää pentuna tapahtuneen salassa. Hän useasti toivoi, että Aamutassu unohtaisi asian.

Nuori soturi ollessaan Tomukuu huomasi, että hänen isänsä pitämä valta alkoi murentua. Aamuraita oli väsynyt tuon jatkuvaan pompotteluun ja Aaveenvarjon avustuksella Aamuraita sai puhuttua muita klaanilaisia hänen puolelleen, jotta he saisivat Harmaakorvan alas varapäällikön asemastaan. Harmaakorva sai nöyryytyksen jälkeen jäädä vielä klaaniin, mutta hänelle ei puhuttu juuri ollenkaan. Vanhuus ja viheryskä lopulta veivät Harmaakorvan voimat ja hengen. Aamuraita sai paljon suosiota klaanissa, kun hän oli ollut ensimmäinen, joka oli uskaltanut nousta hänen isäänsä vastaan. Tomukuu näki parhaakseen, että hänen kannattaisi lähentyä veljensä kanssa jälleen. Harmaakorvan alentamisen Aamuraidasta oli lopulta muutamien edeltäjien jälkeen varapäällikkö ja myöhemmin hän lopulta saavutti päällikönarvonsa. Aamutähti ei kuitenkaan välillä jakanut samoja ajatuksia veljensä kanssa. Veljesten välille syntyi rankkoja sanaharkkoja, joka kaivoi myös menneisyyden haamuja ylös. Aaveenvarjon kuitenkn tultua paikalle ja auttaen veljeksiä saamaan tilannetta rauhoittumaan, Tomukuu näki, että Aaveenvarjo tiesi paljon heidän pentuajoistaankin. Aaveenvarjo oli näemmä auttanut Aamutähteä käsittelemään asiaa.

Veriruusun liityttyä yhtenäpäivänä Lumouksenklaaniin Tomukuun maailma otti aivan toisen suunnan. Hänelle kehittyi lähes pakkomielle tutustua paremmin naaraaseen. Hän halusi Veriruusun itselleen. Hän ei kuitenkaan uskaltanut lähestyä naarasta, josta ajan myötä tuli Lumouksenklaanin uusi varapäällikkö, enne yhtä kokoontumista. Kun Tomukuu oli huomannut, että kokouksen keskeyttänyt kissa nimeltään Aurinkokatse oli ollut Veriruusun entinen kumppani ja että tuon oli oletettu kuolleen jonkin aikaa sitten niihin aikoihin, kuin Veriruusu oli liittynyt Lumouksenklaaniin. Aurinkokatse kuitenkin onnistui satuttamaan Veriruusua niin, että Tomukuu näki vihdoin tilaisuutensa tulleen. Hän alkoi viettämään enemmän aikaa naaraan kanssa, tukien tuota kaikessa minkä pystyi. Hän ei välittänyt mistään muusta kuin Veriruusun hyvinvoinnista.

Kaikki näytti alkaneen kulkeutumaan Tomukuun mielen mukaiseen suuntaan, kunnes yhtenä yönä Veritähti oli ilmestynyt leiriin nöyryytetty Aamutähti mukanaan. Aamutähti oli luvannut heidät Veritähden alaisuuteen. Alamäki alkoi siitä. Aamutähti alkoi etäännyttämään kaikkia luotaan, Veriruusu alkoi myös hiljallen kaikota jälleen hänen luotaan ja Pöllönlaulu ja Päästäisaskel olivat pelastaneet ja tuoneet haavoittuneen Aurinkokatseen ja tuon naarasystävän leiriin hoidettavaksi. Tästä Tomukuu ei ollut yhtään pitänyt. Hän oli päättänyt siitä hetkestä alkaen, että hänen olisi tehtävä kaikkensa, jotta hän saisi pidettyä Veriruusun itsellään. Yhdessä Sudenulvonnan kanssa he olivat suunnitelleet keinon saada Aamutähden häätämään Aurinkokatseen leiristä. Sen hinta oli kuitenkin ollut lopulta oppilaan henki ja Sudenulvonnalle pitkä aika maata tiedottomana parantajan pesässä.

Sen jälkeen Tomukuu yritti saada erittäin heikossa hapessa olleet välinsä takaisin kuntoon Aamutähden kanssa. Hän sai puhuttua asiat halki Aamutähden kanssa sodan jälkeen, jossa he olivat viimein päässeet Veritähden vallasta. Aamutähti oli mieleltään silloin ollut niin heikossa tilassa, että hän ei halunnut epäillä veljensä ystävällisyyttä hetkeäkään. Tomukuu oli kuitenkin omannut taka-ajatuksen Aamutähteen liittyen. Aamutähdestä olisi ollut aika päästä eroon. Hän oli lopulta pyytänyt Aamutähteä hänen kanssaan metsästämään lähelle rotkoa, missä hän oli lopulta iskenyt päällikön tajuttomaksi. Hän oli etsinyt Veriruusun käpäliinsä, jotta hän voisi todistaa tuolle, että hän ei muusta välittänyt, kuin Veriruususta. Aamutähti oli saanut Veriruusun epäilemään itseään ja muita ja Tomukuu halusi laittaa siitä syystä Aamutähden kärsimään. Hän kuitenkin oli antanut Veriruusulle mahdollisuuden päättää siitä, kuka lähtisi sieltä elävänä, kuten Harmaakorva oli heidän ollessaan pentuja tehnyt. Veriruusu ei kuitenkaan suostunut tappamaan heistä kumpaakaan. Aamutähti oli alkanut haukkumaan ja uhkailemaan Veriruusua ja Tomukuuta petturuudesta ja karkoituksesta. Tomukuu ei kuitenkaan hyväksynyt sitä. Hän oli tappanut lopulta Aamutähden itse.
Leirissä Tomukuu oli kertonut klaanille, että kettu oli tappanut lopulta Aamutähden. Hän vuorostaan oli roolissa, jossa hän vahtisi, ettei oikea totuus tulisi ilmi. Hän pyrkii pysymään aina kun on mahdollista Veriruusun rinnalla ja tukena, tuon nykyisenä varapäällikkönä.

• Perhe: Emo - Hopeakynsi (edesmennyt)
Isä - Harmaakorva (edesmennyt)
Sisarukset: Aamutähti (edesmennyt), Päästäisaskel, Pöllönlaulu, Hiiripentu (edesmennyt), Tuhkapentu (edesmennyt)
Muuta sukua - Aaveenvarjo (Eno)
Tomukuu näkee Verentähden/Veriruusun kumppaninaan

• Muuta: • N/A vielä


• Roolija: Blari

• Pötkö: Tomukuu • 48 • Ruskean harmaa kolli, jolla on vihreät silmät • Blari •

Nimi: Chabi

02.12.2017 20:03
//Tähän nyt joku välilomake ennen päivää ja Kolibria (jos oon ahkera julkasen myös Taskun lomakkeen, josta puuttuu enään luonne)

TÄHTISUMU

Nimi: Sume, Ripley, Tähtisumu
Skp: Naaras
Ikä : 32 Kuuta
Arvo: Soturi
Klaani: Varjoklaani
Taidot:
Pisteytys 0-5
Voima
  3
Kestävyys
  4
Nopeus
  5
Uiminen
  3
Saalistaminen
  3
Kiipeily
  4
Tasapaino
  4
Opettaminen
 0
Sosiaalisettaidot
 0

Mestari:
Oppilaat:
• Luonnetta : Tähtisumu on yleensä tilanteen viimeinen, joka nauraa vitsille, jos ylipäätään tajuaaa sen. Hänen oma huumorinsa on tiettyä sarkastista kyynisyyttä, ja kiusallisille tai väärille asioille nauramista. Hän on kokemuksistaan ja varautuneisuudestaan huolimatta hyvin naiivi, ja kysyy usein asioista, joita moni muu pitää itsestään selvyyksinä. Tähtisumu ei omista lainkaan tilannetajua, ja saattaa sanoa, tai tehdä jotain uskomattoman typerää väärään aikaa, koska hänestä itsestään se oli joko loogista, tai asiallista. (Hän ei paljon murehdi mm. Hautajaismenojen keskeyttämsitä: kuollut on kuollut, elävien pitää elää niin kauan kun vielä on aikaa) Hän ei turhaan säästele sanojaan, tai kaartele asioiden ympärillä, tuntien sellaisen turhana. Tähtisumu on hyvä näyttelijä, mutta huono valehtelija, ja tekeytyykin usein mykäksi, jos ei osaa vastata kysymykseen. (Tästä huolimatta – tai kenties juuri tästä johtuen- hän sai katuaikoinaan liikanimen ”selkäänpuukkottaja&rdquo Hän myös turhautuu helposti, yleensä joko omaan kyvyttömyyteensä sosiaalisissa- tai etikettitilanteissa, tai muiden kyvyttömyyteen ymmärtää hänen mustavalkoista maailmaansa. Hänessä on tiettyä ”yksinkertaista loogisuutta” sanoen ääneen jotain jota hän itse pitää itsestäänselvyytenä, mutta on jotenkin jäänyt muilta huomaamatta. Hänellä on joskus vaikeuksia kommunikoida, ja tulee paremmin esiin kaksinhenkisissä keskusteluissa, kuin suuressa ryhmässä. Tähtisumu ei ystävysty helposti, sillä tekeytyy yleensä mykäksi uusien tuttavuuksien lähettyvillä, joskus jopa mennen niin pitkälle kuin kieltämään heidän olemassa olonsa. Hän on kummallisella tavalla lojaali, vaikka voikin räjähtää huutokilpaan luokkaantuessaan (tai jopa hylätä kuukaudeksi tai pariksi, tietämättä miten pyytää anteeksi, jos ylipäätään on tarpeeksi epätoivoinen alistuakseen kyseiseen käytäntöön). Hän on tottunut hylkäämiseen ja huonoon kohteluun, joten ei juuri kiinnitä huomiota siihen, mutta ei voi sietää valehtelua. Tähtisumu saattaa innostua (salaisesti, tietenkin) pienistä asioista, kuten lumesta ja lehdistä.

• Ulkonäkö : Tähtisumu on pienikokoinen, luisevan rakenteen, ja (jos joku muu ei ole yllättävässä ystävällisyyden puskassa sitä siistinyt) sotkuisen, kihartuvamman turkin omaava naaras pitkillä kynsillä. Keskipitkät karvat ovat väritykseltään likaisenvalkeat, vaikka ne ovat saattaneet aloittaa elämänsä puhtaina. Hänellä on suuret sinertävät silmät jotka kapenevat loppua kohden huomattavasti, saaden Tähtisumun näyttämään väsyneeltä ja epäluuloiselta normaali-ilmeensäkkin kanssa. Silmillä on myös kummallinen, sumuinen efekti, josta hän sai myöhemmin klaaniinliittyessä myös nimensä. Hänellä on harmaat anturat ja laikukas kuono, joka näyttää jakautuvan kahtia, toisen puolen ollessa vaaleanpunertava ja toisen harmaalaikukas. Hänen oikeasta korvastaan puuttuu palanen menneistä taisteluista johtuen.

• Menneisyys: Tähtisumu syntyi klaanielämän ulkopuolella isänsä koulutuksen alaisena. He eivät oikeastaan koskaan tulleet toimeen, mutta heidän välillään oli jonkin sortin kieroutunutta välittämistä, jossa Tähtisumu halusi olla täydellinen, ja jossa mikään ei koskaan riittänyt Bastianille, jonka lähestymistapa tytärtään ja tämän kasvattamista kohtaan oli vähintäänkin kylmäkiskoinen, hänen halutessa Sumeesta vain ”vahvemman” (joka oikeastaan päättyi vain tunnevammaisen ja epävarmaan pienen olennon syntyyn ). Kaduilla Sume ystävystyi kaksijalan kanssa, joka omisti Ripley's nimisen sekatavarakaupan, ja alkoi kutsua naarasta samalla nimellä, tämän pyörien paljon rakennuksen ympärillä.
Bastian koulutti tytärtään nuoresta asti palvelemaan muita, pitäen sitä turvallisempana vaihtoehtona kaksikolle, kuin ollen sivustakatsoja kujakissojen klaanitaisteluiden seassa. Naaras joutui tekemään paljon kyseenalaisia tehtäviä, oppien lopulta vain hiljentämään omatuntonsa, tappaen ja valehdellen ja raivaten tiellä olevia.
Ennen pitkään Tähtisummulla ja Bastianilla tuli yhteenotto, josta seurasi välirikko. Kumpikaan ei ollut koskaan oppinut pyytämään anteeksi, joten lopulta Tähtisumu lähti ja päätyi liittymään Varjoklaaniin, hän ei tiedä mitä isälle tapahtui, mutta tietää, ettei ole tervetullut takaisin.

• Perhe: Isä, Bastian
• Muuta:
• Tähtisumulla on hankala suhde isänsä kanssa, eivätkä he koskaan sopineet.
• Tähtisumu ei nää syytä olla lainlyömättä itseään, kaikki muut tekevät sitä, joten miksei hänkin? Tästä johtuen hän jättää usein syömättä ja nukkumatta. Hän usein myös jättää huomauttamatta, jos hänellä on haava, joka kaipaa hoitoa, koska ei pidä sitä tärkeänä.
• Hänellä on paljon arpia, mutta moni ei ole enään niin näkyvä. Hän ei häpeä niitä, vaikka pitääkin niitä rumana.
• Tähtisumu sai ensinmäisen nimensä, Sumu, utuisista silmistä, mutta vaihtoi sen myöhemmin Ripleyksi, jonka kaksijalka antoi hänelle Tähtisumun viettäessä paljon aikaa sekatavarakauppa Ripleyn lähistöllä.
• Hän on yllättävän läheinen Päivänsilmän kanssa, joka kutsuu Tähtisumua ”pikku skorpioniksi.” Naaras kutsuu kollia vastineeksi ”Aurinkoiseksi”
• Tähtisumulla on hyvin suuri geneettinen mahdollisuus sokeutua nuorena.
• Hän on ollut aina varma kuolevansa nuorena, joten on oppinut olla pelkäämättä sitä.
• Voi ottaa oppilaan.

• Theme song: Murder song (5...4...3...2...1..) - AURORA
• Roolija: Chabine
• Pötkö:
Tähtisumu • 32 Kuuta • Pienikokoinen likaisenvalkea naaras sinisillä silmillä ja pitkillä kynsillä • Chabi •

Nimi: heli-fairy

02.12.2017 13:17
Nimi: Loimu, Loimusydän, Loimutähti
Skp: Naaras
Ikä: 48 kuuta
Arvo: Varapäällikkö
Klaani: Jokiklaani
Taidot: Pisteytys 0-5
Voima 4
Kestävyys 4
Nopeus 3
Uiminen 5
Saalistaminen 4
Kiipeily 3
Tasapaino 3
Opettaminen 2
Sosiaalisettaidot 5
________________________________________
__________________________ ______________
Mestari: -
Oppilaat: -
________________________________________
__________________________ ______________
• Luonnetta: Loimusydän on jokaisen kaipaavan emo. Hän omaa todella äidillisen luonteen, katsoo jokaisen perään ja pitää huolta jokaisesta kissasta. Hänellä on lempeä ystävällinen äänensävy ja on innoissaan tutustumassa jokaiseen kissaan, jonka vain saa tavata. Naaras on huolellinen ja rauhallinen teoissaan ja yrittää pitää rauhallisuutta yllä muitakin kohtaa. Hän varjelee jokaista kissaa, joka apua tarvitsee, eikä pelkää auttaa sitä tarvitsevaa. Hän voi hämmentyä hyvin helposti, peloissaan naaras ei usein ole. Kasvanut itsenäisenä, joten ei osaa olla riippuvainen niinkään kenestäkään. Hänellä on lempeä mieli, rauhallinen sydän ja vahvat sanat, joihin ei voi olla vastaamatta. Joku voi häntä hieman pelätä liian emollisen luonteen takia, mutta tykkää jakaa lempeyttään muille ja kenellä, kuka sitä tarvitseekaan.
Emollisen luonteensa takia naarasta toki voidaan kiristää, mikä saa hänen sydämensä halkeamaan kahtia. Hän vaarantaisi oman henkensä rakkaimpiensa edestä, milloin tahansa. Hän haluaa pitää huolta kaikista, jakaa lempeyttään ja pitää muut turvassa. Jos jonkun läheisen kissan pelastaminen merkitsisi oman henkensä vaarantamista, naaras olisi jo matkallaan.

• Ulkonäkö: Loimu on rakenteeltaan sievä. Hänellä on puolipitkä musta sileä turkki. Turkki on aina hyvin huollettu ja kiiltävä. Naaraalla on siro pienehkö pää, siro vahva ruumiinrakenne ja tuuhea pitkähkö häntä.
Loimun pää on siro, jossa on sirot pystyt mustat korvat. Hänellä on sinisen vihertävät silmä ja silmien keskeltä kulkee valkea nenänvarsi. Musta nenänpää, sekä polkuanturat, ja valkeat puolipitkät viikset. Silmien yläpuolelta lähtee sirot viirut, harmahtavan valkeaa karvaa kohti korvia. Korvissa on vaaleahkot tausta sekä hieman valkeampaa karvaa. Naaraan rintamus on valkea, muuten muu turkki on musta. Hänellä on sirot vahvat etujalat ja samoin rotevat takajalat. Turkki on puolipitkä ja hännässä erityisesti hieman pidempää karvaa. Naaraan häntä on pitkähkön oloinen. Tuolla on pieni hieman karvattomampi kohta oikean korvan takana, jäädessään tukalaan tilanteeseen koiran kanssa. Muuten hänellä ei ole arpia kehossaan.
________________________________________
___________________________ _____________
• Menneisyys:
Loimu syntyi kolmantena pentuna emolleen kaksijalkojen luokse. Emo piti Loimusta, Myrskystä ja Hallasta huolta pitkään, kunnes emo päätti viedä pentunsa pois kaksijalkojen luota. Loimu kulki emonsa mukana, kun Myrsky ja Halla vietiin niiden klaanikissojen pariin. Loimua ihmetytti, mikä oli klaanikissa, miksi sisaret sinne. Loimu jäi emonsa kanssa ja asui muutaman kuun tuon kanssa kaksijalkojen luona, kunnes emonsa pyynnöstä lähti metsään, yksin, opettamaan itseään.
Loimu asui metsässä pienen joen varrella elämästään suurimman osan. Hän ei kuljeskellut enää lähellä kaksijalkojen pesiä, mutta kuuli, että hänen emonsa oli kuollut. Varmaankin vain hieman sen jälkeen, kun Loimu itse oli lähtenyt. Loimu neiti opetti itselleen metsästystä, itsepuolustusta ja taistelua, yrttejä ja sairauksien parannusta. Hän oli soturi, että parantaja, omassa pienessä muodossaan, yksin keskellä metsää. Loimu asui yksin ja piti huolta vain itsestään.
Eräänä päivänä Loimun palatessa metsästämästä, virran mukana tuli muutakin, kuin vain kaloja ja metsän tiputtamaa roskaa. Loimu asteli rivakasti joelle ja nappasi kiinni kilpikonnakuvioisesta turkista, vetäen hieman itseään vanhemman kissan rannalle. Naaras ei ollut kuka tämä oli tai miksi hän oli kulkeutunut virran mukana, mutta naaras otti kollin huolekseen. Hän lämmitti toisen, antoi ruokaa, varmisti ettei hän ollut sairas, ja lopulta otti vastaan ystävällisesti. Kolli kertoi nimekseen Tuska.
Loimu piti Tuskaa turvassa ja lämpimänä ja omana huolenaan monen kuun ajan. Loimu ensi kertaa nautti toisen kissan seurasta, muustakin kuin omien sisariensa. Hän ei ehtinyt huolehtimaan sisariensa voimista, kunnes tuli Tuskan aika lähteä. Hän oli kertonut Loimulle mistä oli kotoisin ja Loimusta tuli hieman surullinen katsoessaan, miten Tuska lähti omien sisariensa mukaan. Loimu ei kuitenkaan halunnut vielä tutustua tähän klaani elämään. Hän löytäisi Tuskan myöhemmin. Hän oli varma siitä.
Kuiden Tuskan jälkeen Loimu alkoi vihdoin tuntea surua ja kaipuuta. Hänellä oli yksinäistä, piti parannella omia haavoja, syöttää vain itseään ja pitää itsensä lämpimänä. Loimun katsellessa kuuta eräänä iltana, hän päätti, että lähtisi etsimään sitä elämää, mitä Tuska lähti hakemaan takaisin. Aamulla Loimu jätti virran ja lähti etsimään Tuskaa. Tuskaa ja Tuskan kaltaista elämää.
Loimu löysi Järvelle, jonne emokin oli sisaret jättänyt. Nyt Loimu muisti sisarensa ja alkoi miettiä, missä Myrsky ja Halla nyt olivat. Loimu suuntasi kohti paikkaa, jota Tuska hänelle kuvasi. Kaksijalkojen paikan lähellä, Järven rannalla, vastapäätä vuoria. Naaras tassutteli alas nummea joen viertä ja kuullessaan kissojen ääniä tassutteli leiriin. Sieltä hän löysi kollin, jonka viimeksi oli nähnyt kymmeniä kuita sitten. Loimu löysi kotiin.

• Perhe: Veli Myrskytähti, sisko Hallaniitty. Emo ja isä tuntemattomia.
________________________________________
___________________________ _____________
• Muuta:
• Theme song:
• Roolija: heli-fairy
• Pötkö: Loimusydän • 48 kuuta • Harmaan musta pitkäkarvainen naaras, valkea rinta ja nenänvarsi, sinisen vihreät silmät • Heli •

Vastaus:

Laitoin Loimulle oppilaan, Lumotassun. Lisään hänet tuohon oppilaaksi. Ihan vain siksi laitoin, koska Loimusta ei muuten olisi voinut tulla varapäällikköä, jos ei ole kouluttanut oppilasta tai jos ei edes sellaista ole parasta aikaa..

- Masi yp -

Nimi: Blari

02.12.2017 01:39




Nimi: Tomukuu

Skp: Kolli

Ikä : 48

Arvo: Varapäällikkö

Klaani: Lumouksenklaani
Taidot: Pisteytys 0-5
Voima 3/5
Kestävyys 5/5
Nopeus 4/5
Uiminen 1/5
Saalistaminen 3/5
Kiipeily 2/5
Tasapaino 4/5
Opettaminen 3/5
Sosiaalisettaidot 5/5

Mestari: N/A

Oppilaat: Sudenlaulu (entinen)



• Luonnetta : Tomukuu haluaa kontrolloida tilanteita. Hän pyrkii saamaan asiat kulkemaan hänen mielensä mukaisesti. Hän ei välitä, vaikka jonkun asian saavuttaminen vaatisikin jonkun toisen uhraamisen tai satuttamisen.

Tomukuu myös on taitava valehtelija ja näyttelijä. Hän pyrkii tilanteissa sanomaan asioita, jotka hän uskoo toisen haluavan kuulla varsinkin silloin, kun hän kokee tarvitsevansa toista oman etunsa ja tavoitteensa saavuttamiseksi.

Veriruusu on Tomukuun pakkomielle. Hän haluaa naaraan omakseen, eikä hän halua jakaa toista kellekkään. Hänen hermonsa kiristyvät helposti siitä, jos joku puhuu vähääkään negatiiviseen tai arvostelevaan sävyyn Veriruususta. Puheet, jotka kohdistuvat Tomukuuhun eivät kollia itseä kuitenkaan hetkauta. Vain Veriruusun mielipiteellä on väliä hänelle.


• Ulkonäkö : Tomukuu on harmaanruskea kolli, jolla on paksuja, tummia juovia turkissaan. Hänellä on paksu turkki, joka ei ole kuitekkaan kovin pitkä.
Tomukuun silmät ovat väriltään tummanvihreät.
Tomukuun kasvojen poikki menee arpi otsalta kuonon päälle ja samalla vasemman silmän alle. Myös hänen vasemmassa etukäpälässään on syvähkö arpi. (Teen mahdollisimman selvän referenssi kuvan, jos vanhemmista ei tarpeeksi selvää kuvaa saa)

• Menneisyys: Tomukuu syntyi kuuden pennun pentueeseen. Pentueessa oli neljä kollipentua ja kaksi naaraspentua. Pentuaikana kilpailu vanhempien huomiosta oli jokapäiväistä. Tomukuu (silloinen Tomupentu) kuitenkin onnistui pitämään paikkansa heidän isänsä suosikkipentuna. Hän osasi hahmottaa milloin kannatti avata suunsa ja milloin se ei ollutkaan niin järkevää. Aamupentu oli pentueen heikkokuntoisin, ja Tomupentu yritti vahtia veljeään aina mahdollisuuden tullen, ettei tuo joutuisi heidän kahden muun veljensä, Tuhkapennun ja Hiiripennun kiusattavaksi. Kaksikko liikui lähes koko ajan yhdessä härnäämässä oppilaita ja muita klaanilaisia. Tomupentu näki Aamupennun suojaamisen mahdollisuutena pysyä hyvänä pentuna heidän vanhempiensa silmissä. Klaanihan tarvitsisi hyviä sotureita suojaaman heikompia.

Lumouksenklaanin tilanne ei ollut ollut mitenkään hyvinvoiva ja monet olivat ärtyneitä jatkuvasti. Kaikki halusivat syödäkseen. Riistan takia syntyi siksi paljon ongelmia klaanin sisäisesti. Tomupentu usein heräili siihen, kun emo oli lähtenyt heidän viereltään keskellä öitä syömään. Heidän emonsa ei saanut kunnolla syödäkseen, sillä hän oli vaatinut, että pennut söisivät hänenkin puolestaan. Hopeakynsi kävi syömässä vasta sen jälkeen, kun kukaan ei ollut näkemässä. Tomupentu myös oli huomannut, että isä oli paljon keskittyneempi huomioimaan poikiaan kuin kumppaniaan tai tyttäriään. Pentujen ollessa 4 kuun ikäisiä hän oli alkanut viemään Tomupentua, Aamupentua, Hiiripentua ja Tuhkapentua ulos leiristä. Joka kerta erilaiseen paikkaan. Hän oli halunnut opettaa pentujaan ennen, kuin he olisivat oppilaita. Hän ei luottanut muihin sotureihin siinä, että he opettaisivat hänen pentunsa tarpeeksi hyviksi Lumouksenklaanille.

Harjoitukset olivat päivittäisiä nelikolle. Heidät patistettiin liikkeelle ennen auringon nousua. Harmaakorva ei säälinyt taikka huomioinut pentuja, jos he valittivat asiasta. Heidän oli vain pakko jaksaa, tai muuten he olisivat vain taakka Lumouksenklaanille. Harmaakorva oli Lumouksenklaanin varapäällikkö tuohon aikaan ja hän ei pelännyt puhua suutaan puhtaaksi. Hän ei sietänyt laiskottelijoita. Hän ei pelännyt käyttää kovempia keinoja saadakseen asiansa perille. Häntä suorastaan pelättiin. Tomupentu kuitenkin arvosti isäänsä. Hän halusi tehdä tästä ylpeän, eikä hän valittanut sen takia isän kovasta opetuksesta. Kuitenkin yhtenä iltana, kun he olivat pian siinä iässä, että heistä tulisi oppilaita, jotain kamalaa tapahtui. He olivat normaaliin tapaansa saapuneet harjoittelemaa isänsä johdolla. Kaikki paitsi Aamupentu olivat valmiita uuteen koitokseen, jonka heidän isänsä olisi heille suunnitellut. Kuitenkin heidän isänsä antama tehtävä oli järkyttänyt heidät kaikki. “Teidän tulee taistella keskenänne”, he eivät olleet kertakaan taisteleet toisiaan vastaan. He yleensä vain harjoittelivat taistelemista yksikseen. Harmaakorva oli myös lisännyt, että Lumouksenklaanin tilanne oli niin huono, että klaanilla ei ollut enään varaa huolehtia kaikista pennuista. Pennut olivat olleet isänsä sanoista enemmän hämmentyneitä, sillä he olivat siihen aikaan ainoat pennut koko Lumouksenklaanissa. Kaikki olivat vain tuiottaneet Harmaakorvaa hämmentyneinä. Harmaakorva myös jatkoi: “Kaksi teistä pääsee vielä takaisin emon ja sisarten luokse.” Harmaakorva oli asemansa avulla saanut heidän sen aikaisen päällikönsä suostumaan siihen, että heidän tulisi vähentää ruokittavien suiden määrää, mutta sen olisi pitänyt tapahtua muilta klaanilaisilta piilossa. Harmaakorva oli siis päättänyt aloittaa omasta pentueestaan. Hän ajatteli, että klaani tarvitsisi naaraita sitten, kun klaanin olisi aika jälleen kasvaa, joten hän antoi Pöllöpennun ja Päästäispennun jäädä kotiin Hopeakynnen luokse, kun hän lähtisi selvittämään, kellä hänen pennuistan olisi oikeus elää.
Hetken epäröityään Tuhkapentu ja Hiiripentu olivat kääntyneet Tomupentua ja Aamupentua vastaan. Tomupentu ei tiennyt mitä hänen olisi kannattanut tehdä. Hiiripentu ja Tuhkapentu olivat hyökänneet ensimmäiseksi hänen kimppuunsa. Tomupentu tajusi, että hänen olisi pakko panna vastaan. Hänestä se oli ollut säälittävää käydä kaksi yhtä vastaan tälläisessä tilanteessa. Kaikki tapahtui nopeasti ja Hiiripentu oli hypännyt suoraan kohti Tomupentua ja Tomupentu oli refleksin omaisesti noussut seisomaan kahdelle käpälälleen ja löynyt etukäpäliensä kynnet veljensä kaulaan. Tomupentu ei ollut edes tajunnut sitä, mitä oli tapahtunut. Tuhkapentu oli nähdessään läheisimmän veljensä ja ystävänsä valahtaessa maahan pieneksi, liikkumattomaksi kasaksi oli jäätynyt paikalleen. Hän nyt vasta tuntui käsittäneen sen, mitä oli tapahtunut. Samoin Tomupentu. Tomupentu oli jäätynyt vain tuijottamaan kuollutta veljeään, kun Tuhkapentu oli kääntynyt Aamupentua kohti, joka vain oli järkyttyneenä seurannut sivusta tilannetta. Tuhkapentu oli vihasta ja surusta sekaisena rynnännyt kohti pienikokoista Aamupentua, joka ei uskaltanut lähteä liikkeelle. Tomupentu kuitenkin oli hypännyt Tuhkapennun kylkeen ja paiskannut tuon kiveä vasten. Tuhkapentu oli kuollut kiveen osumisesta. Tomupentu ja Aamupentu saivat palata leiriin isänsä kanssa, molemmat todella järkyttyneitä kaikesta tapahtumasta. He olivat vain jättäneet veljensä paikkaan, mihin he olivat kuolleetkin. Leirissä Harmaakorva oli kertonut, että Tuhkapentu ja Hiiripentu olivat karanneet omille teilleen, eikä hän ollut löytänyt noita enään sen jälkeen. Oli ollut auringonlasku ja seudulla liikkui paljon petoja, jotka tappoivat Lumouksenklaanin sotureita useasti, joten kukaan ei ollut suostunut lähtemään auttamaan pentujen etsinnässä Harmaakorvaa - mitä hän olikin olettanutkin. Tomupentu ja Aamupentu eivät uskaltaneet sanoa tapahtuneesta kellekkään. Hopeakynsi oli täysin palasina kahden pentunsa menetyksestä. Kahden päivän jälkeen Tuhkapentu ja Hiiripentu olivat löytyneet, mutta he eivät olleet samassa paikassa, kuin minne heidät oli jätetty. Pedot olivat todennäköisesti nähneet heissä mahdollisen illallisen. Harmaakorva piti huolen, että Tomupentu ja Aamupentu eivät sanoneet sanaakaan asiasta.

Oppilasaikana Tomutassu oli totellut enemänkin isäänsä, kuin mestariaan. Hän tiesi isänsä paikan klaanissa ja myös hänen mestarinsa tiesi siitä myös. Kukaan ei ollut uskaltanut kohdata Harmaakorvaa hänen teoistaan, mutta puheita levisi klaanissa. Monia kissoja oli kuollut hämärästi. Yksi heistä oli ollut klaanin parantaja Mutaturkki. Kukaan ei puhunut hänen kuolemastaan, mutta kaikki uskoivat sen olleen Harmaakorva. Tomutassu alkoi hieman nauttimaan siitä, kuinka kissat osasivat varoa sanojaan hänen ympärillään. Harmaakorva oli ylpeä pojastaan, joka tuntui seuraavan hänen esimerkkiään, mutta totta puhuen Tomutassu haki vain omaa etuaan. Hetkeäkään epäröimättä Tomutassu ajatteli, että hän kääntyisi tilaisuuden tullen isäänsä vastaan, kunhan hän olisi vanhempi.

Aamutassu oli etääntynyt muista perheensä jäsenistä. Hän halusi jatkuvasti olla yksin.Hän ei halunnut puhua juurikaan kellekkään muulle, kuin uudelle parantajalle, joka sattui myös olemaan hänen emonsa veli, Aaveenvarjo. Aaveenvarjolla ja Aamutassulla oli jonkinlainen side, jota Tomutassu ei ymmärtänyt tai käsittänyt. Hän ei myöskään ajatellut asiaa sen enempää. Tomutassu vain halusi pitää pentuna tapahtuneen salassa. Hän useasti toivoi, että Aamutassu unohtaisi asian.

Nuori soturi ollessaan Tomukuu huomasi, että hänen isänsä pitämä valta alkoi murentua. Aamuraita oli väsynyt tuon jatkuvaan pompotteluun ja Aaveenvarjon avustuksella Aamuraita sai puhuttua muita klaanilaisia hänen puolelleen, jotta he voisivat häätää Harmaakorvan pois heidän keskuudestaan. Myös klaanin päällikkö oli mukana karkottamisessa. Aamuraita sai paljon suosiota klaanissa, kun hän oli ollut ensimmäinen, joka oli uskaltanut nousta hänen isäänsä vastaan. Tomukuu näki parhaakseen, että hänen kannattaisi lähentyä veljensä kanssa jälleen. Harmaakorvan karkoituksen jälkeen, kun Aamuraidasta oli valittu seuraava varapäällikkö ja myöhemmin, kun hän lopulta saavutti päällikön arvonsa, Harmaakorva oli palannut. Hän oli yrittänyt tappaa Aamutähden. Tomukuu oli kuitenkin suojellut Aamutähteä omalta isältään ja lopulta tappanut tuon. Aamutähti ei kuitenkaan arvostanut hänen tekoaan kuten Tomukuu olisi tuon olettanut. Aamutähti ei hyväksynyt tappamista. Kun he lopulta olivat olleet kahden Tomukuu oli kysynyt, että miksei Aamutähti ollut yhtään kiitollinen siitä, että Tomukuu oli pelastanut hänen henkensä. Veljesten välille syntyi rankka sanaharkka, joka kaivoi myös menneisyyden haamuja ylös. Aaveenvarjon kuitenkn tultua paikalle ja auttaen veljeksiä saamaan tilannetta rauhoittumaan, Tomukuu näki, että Aaveenvarjo tiesi paljon heidän pentuajoistaankin. Aaveenvarjo oli näemmä auttanut Aamutähteä käsittelemään asiaa.

Veriruusun liityttyä yhtenäpäivänä Lumouksenklaaniin Tomukuun maailma otti aivan toisen suunnan. Hänelle kehittyi lähes pakkomielle tutustua paremmin naaraaseen. Hän halusi Veriruusun itselleen. Hän ei kuitenkaan uskaltanut lähestyä naarasta, josta ajan myötä tuli Lumouksenklaanin uusi varapäällikkö, enne yhtä kokoontumista. Kun Tomukuu oli huomannut, että kokouksen keskeyttänyt kissa nimeltään Aurinkokatse oli ollut Veriruusun entinen kumppani ja että tuon oli oletettu kuolleen jonkin aikaa sitten niihin aikoihin, kuin Veriruusu oli liittynyt Lumouksenklaaniin. Aurinkokatse kuitenkin onnistui satuttamaan Veriruusua niin, että Tomukuu näki vihdoin tilaisuutensa tulleen. Hän alkoi viettämään enemmän aikaa naaraan kanssa, tukien tuota kaikessa minkä pystyi. Hän ei välittänyt mistään muusta kuin Veriruusun hyvinvoinnista.

Kaikki näytti alkaneen kulkeutumaan Tomukuun mielen mukaiseen suuntaan, kunnes yhtenä yönä Veritähti oli ilmestynyt leiriin nöyryytetty Aamutähti mukanaan. Aamutähti oli luvannut heidät Veritähden alaisuuteen. Alamäki alkoi siitä. Aamutähti alkoi etäännyttämään kaikkia luotaan, Veriruusu alkoi myös hiljallen kaikota jälleen hänen luotaan ja Pöllönlaulu ja Päästäisaskel olivat pelastaneet ja tuoneet haavoittuneen Aurinkokatseen ja tuon naarasystävän leiriin hoidettavaksi. Tästä Tomukuu ei ollut yhtään pitänyt. Hän oli päättänyt siitä hetkestä alkaen, että hänen olisi tehtävä kaikkensa, jotta hän saisi pidettyä Veriruusun itsellään. Yhdessä Sudenulvonnan kanssa he olivat suunnitelleet keinon saada Aamutähden häätämään Aurinkokatseen leiristä. Sen hinta oli kuitenkin ollut lopulta oppilaan henki ja Sudenulvonnalle pitkä aika maata tiedottomana parantajan pesässä.

Sen jälkeen Tomukuu yritti saada erittäin heikossa hapessa olleet välinsä takaisin kuntoon Aamutähden kanssa. Hän sai puhuttua asiat halki Aamutähden kanssa sodan jälkeen, jossa he olivat viimein päässeet Veritähden vallasta. Aamutähti oli mieleltään silloin ollut niin heikossa tilassa, että hän ei halunnut epäillä veljensä ystävällisyyttä hetkeäkään. Tomukuu oli kuitenkin omannut taka-ajatuksen Aamutähteen liittyen. Aamutähdestä olisi ollut aika päästä eroon. Hän oli lopulta pyytänyt Aamutähteä hänen kanssaan metsästämään lähelle rotkoa, missä hän oli lopulta iskenyt päällikön tajuttomaksi. Hän oli etsinyt Veriruusun käpäliinsä, jotta hän voisi todistaa tuolle, että hän ei muusta välittänyt, kuin Veriruususta. Aamutähti oli saanut Veriruusun epäilemään itseään ja muita ja Tomukuu halusi laittaa siitä syystä Aamutähden kärsimään. Hän kuitenkin oli antanut Veriruusulle mahdollisuuden päättää siitä, kuka lähtisi sieltä elävänä, kuten Harmaakorva oli heidän ollessaan pentuja tehnyt. Veriruusu ei kuitenkaan suostunut tappamaan heistä kumpaakaan. Aamutähti oli alkanut haukkumaan ja uhkailemaan Veriruusua ja Tomukuuta petturuudesta ja karkoituksesta. Tomukuu ei kuitenkaan hyväksynyt sitä. Hän oli tappanut lopulta Aamutähden itse.
Leirissä Tomukuu oli kertonut klaanille, että kettu oli tappanut lopulta Aamutähden. Hän vuorostaan oli roolissa, jossa hän vahtisi, ettei oikea totuus tulisi ilmi. Hän pyrkii pysymään aina kun on mahdollista Veriruusun rinnalla ja tukena, tuon nykyisenä varapäällikkönä.

• Perhe: Emo - Hopeakynsi (edesmennyt)
Isä - Harmaakorva (edesmennyt)
Sisarukset: Aamutähti (edesmennyt), Päästäisaskel, Pöllönlaulu, Hiiripentu (edesmennyt), Tuhkapentu (edesmennyt)
Muuta sukua - Aaveenvarjo (Eno)
Tomukuu näkee Verentähden/Veriruusun kumppaninaan

• Muuta: • N/A vielä


• Roolija: Blari

• Pötkö: Tomukuu • 48 • Ruskean harmaa kolli, jolla on vihreät silmät • Blari •








Vastaus:

Huomioitavaa:

Aaveenvarjo ja Tomukuu tarvitsevat hakemuksiinsa kaikki nimet, ei vain tämän hetkistä nimeä.

Mestariksi voidaan laskea kaikki kissat, jotka ovat opettaneet kissaa. Joten Harmaakorva olisi yksi Tomukuun 'mestareista'.

Kuolleiden kissojen perään ei tarvitse mainita ovatko nämä kuolleita vai elossa, sillä heidän tilansa selviää lukemalla menneisyys osion.

Veriruusun, klaanien historioiden, taulukoiden, ja Tomukuun menneisyys ei täsmää Lumouksenklaanin osalta. Loimutähti pakeni sodassa, jota ennen Harmaakorva oli jo kuollut viheryskään. Tomukuun tarinassa Loimutähti on paikalla karkoittamassa Harmaakorvaa, sekä Tomukuun versiossa Harmaakorva tappoi Muraturkin? Vaikka Muraturkki hoiti Harmaakorvan viheryskää, sekä kuoli vasta myöhemmin itse vanhuuteen?

- Masi Yp -
Voit laittaa uuden hakemuksen tämän jatkoksi, jossa on lisättynä Tomukuun kaikki nimet, menneisyyden muokkaus ja mestareista ainakin yksi mainittuna. Sen jälkeen lisään Tomukuun, nyt katson, että on epäselvyyksiä ja kesken liian pahasti.

Nimi: heli-fairy

16.11.2017 18:15

Nimi: Hallapentu, Hallatassu, Hallalintu
Skp: Kolli
Ikä: 63 kuuta
Arvo: Soturi
Klaani: Erakko/Lumouksenklaani
Taidot: Pisteytys 0-5
Voima 5
Kestävyys 4
Nopeus 3
Uiminen 1
Saalistaminen 3
Kiipeily 3
Tasapaino 4
Opettaminen 3
Sosiaalisettaidot 5
________________________________________
__________________________ ______________
Mestari: Mustavalhe (keksitty?)
Oppilaat: Pihlajatassu (keksitty, ellei halua laittaa olemassa olevaa,  )
________________________________________
________________________ ________________

• Luonnetta: Hallalintu on hyvin rauhallinen kolli. Hänellä on sydämessään tilaa kaikille tuttaville, ystäville ja apua tarvitseville. Positiivista asennetta kantaa ympäriinsä. Ei hän välttämättä se iloisin kissa ole, mutta rauhallinen ja ystävällinen, antaa kaikille aikansa eikä pidä kiirettä. Hyvin luotettava ja sanansa mittainen kolli. Valloittaa useiden kissojen sydämet lempeydellään, vaikka näyttääkin juuri toisenlaiselta jekkuilijalta.
Hallalintu on hieman ehkä kylmä ulkokuoreltaan, ei aina hymyile, lyhyitä vastauksia, jos kissa on uudemman oloinen. Ei mitenkään aggressiivinen ketään kohtaan. Harvemmin suutahtaa kunnolla. Aina epäileväinen vieraita kissoja kohtaan, mutta kollin luotettavuuden saa helposti. Ei ole kenestäkään mitään suurta, enemmänkin aina tukee ja toimii muiden kissojen mukaan, enemminkin kuin omien etujensa kautta.
Vaikka Hallalintu usein tuppaa olemaan hieman välinpitämätön, varsinkin silloin, kun joku on hänet hieman suututtanut. Ei pitkävihainen tietenkään, herrasmies luonteinen. Auttavainen ja lämmin sydämeltään. Välillä uskoo jonkinlaisia valheita ja useinkin vainoharhainen rakkaitaan kohtaan. Vieläkin suree Loimutähteä, uskoo näkevänsä tuon aina kaikkialla. Pelkää Punahämärän perään ja Ketunvalheen kadotessa varsinkin vainoharhainen. Ei aina niinkään epäileväinen, mutta pelkää rakkaidensa puolesta.

• Ulkonäkö: Hallalintu omaa enemmänkin paksun oloisen vaalean oranssin turkin, jossa valkeita merkkejä. Hänellä on puolipitkä paksu samanvärinen häntä ja ketunnaama erilaisilla pikku piirteillä. Hän on kookas ja omaa selvästi näkyvät lihakset. Tassutkin ovat suurehkot.
Hänellä on ketunnaamassaan kaksi syvänoranssin väristä silmää. Silmien ympärillä on ketunomaiset tummemmat rajaukset. Kollin naama on hyvin suippo ja korvatkin suipohkon oloiset. Korvat ovat kokonaan oranssin turkin väriset. Poskissaan kollilla on hieman enemmän valkeaa väritystä, mutta muuten tuon kasvot ovat samojen sävyjen linjoilla. Kasvoissa tällä on oikean korvan ja silmäkulman välissä keskipitkä näkyvä viilto nuorten soturiaikojensa ajoilta.
Tuon kaulasta alkaen oranssi turkki alkaa kääntymään hieman valkeaa kohti. Tuon vatsa ei ole valkea eikä puhdasta valkeaa turkkia ole nähtävissä, kuin kollin tassuissa. Hänellä on lyhyet sukat kussakin tassussa, jotka ovat siis väritykseltään valkeat. Muuta valkeaa kollista ei löydä. Tuon turkista päältä päin voi huomata hieman vain tummempia raitoja pitkin tuon selkää, muttei nekään ole kovinkaan näkyvät. Hänen häntänsä on paksu ja pituudeltaan puolipitkä. Muita arpia hänen kehossaan näkyvinä on viilto vasemmassa takajalassa. Hänen sääriluunsa kohdilla kollilla menee aika syväksi aikoinaan revitty arpi.
Hallalintu on kookas, vaalean oranssin sävyinen, ketunnaamainen, tuuhea turkkinen rotevakin kolli.
________________________________________
___________________________ _____________
• Menneisyys: Hallalintu syntyi Lumouksenklaaniin. Hänellä ei ollut sisaruksia ja vanhempien nimet olivat Raelintu ja Usvavuori. Vanhemmat menehtyivät vanhan iän takia kylmyyteen kollin ollessa noin 20 kuinen. Hän ihastui näihin aikoihin kissaan nimeltä Loimukatse, jonka ehti esittelemään vanhemmilleen, ennen kuin nämä menehtyivät. Loimukatse oli varapäällikön asemassa, jolloin kaksikon pennut olivat vaarantaneet Loimukatseen aseman. Yhdessä vanhemmat sopivat, että antoivat heidän pentunsa Veriruusulle, Loimukatseen ystävättärelle.
Näihin aikoihin Hallalintu lähti klaanista. Loimutähdeksi noussut kumppani oli hänet melkein unohtanut, eikä kollilla ollut klaanissa mitään tekemistä, kun ei saanut olla pennuilleen isä mikä olisi halunnut olla. Hallalintu lähti klaanista ja kulki erakkona kaukana vuorten toisilla puolen, kunnes tapasi retkillään uuden naaraan. Tämä naaras kantoi nimeä Meri. Meri oli ennen kotikisuna elänyt sievä, kaunis naaras, joka nyt kulki samaa erakon elämää kollin kanssa. Kaksikko tapasi, tutustui, matkasi yhdessä ja lopulta saivat pentuja. Hallalinnun puoli elämää hän eli erakkona, muistellen kuitenkin Loimutähteä ja pentuja, joista ei koskaan sen jälkeen kuullut.
Hallalintu ja Meri saivat pennun, sievän oranssin ketun näköisen, siis isänsä näköisen, pienen kollin. Meri oli tähän aikaan hieman kuumeinen, mutta synnytys sujui hyvin. Hallalintu yritti pitää huolta kumppanistaan, mutta kuume nousi pian viheryskäksi. Hallalintu vain katsoi, miten Meri kuoli pienen pennun maatessa tuon vatsan vieressä. Ketuksi pentu oli nimetty. Hän oli noin kolmen kuun ikäinen Merin kuollessa. Nyt isä ja poika lähtivät matkaamaan yhdessä. Hallalintu tiesi, minne he olisivat matkalla. Ja toivoi, että löytäisi sieltä tuttuja kissoja.
• Perhe: Isä Usvavuori, emo Raelintu. Ei sisaruksia. Kumppaneina Loimutähti ja myöhemmin Meri, tytär Punahämärä ja poika Ketunvalhe.
________________________________________
___________________________ _____________
• Muuta: • Liittyy Lumouksenklaaniin pentunsa kanssa. Tutustuu uudestaan kasvaneeseen tyttäreensä.
• Roolija: heli-fairy
• Pötkö: Hallalintu • 63 kuuta • Vankka, kettunaamainen, tuuhea oranssi turkkinen, syvän oranssi silmäinen kolli • heli •



Nimi: Kettu, Kettutassu, Ketunvalhe
Skp: Kolli
Ikä: 7 kuuta
Arvo: Oppilas
Klaani: Erakko/Lumouksenklaani
Taidot: Pisteytys 0-5
Voima 4
Kestävyys 5
Nopeus 3
Uiminen 1
Saalistaminen 3
Kiipeily 2
Tasapaino 3
Opettaminen 2
Sosiaalisettaidot 3
________________________________________
__________________________ ______________
Mestari:
Oppilaat: -
________________________________________
__________________________ ______________

• Luonnetta: Ketunvalhe on hyvin kaksinaamainen kakara. Hän osaa olla rasittava, ystävällinen sekä hyvin kylmä, että jääräpäinen. Häntä ei paljoa säännöt kiinnosta, vaikka kunnioittaa klaaniaan ja esi-isiään. Isän käskyt käyvät aina hänen takaraivoon asti ja isäänsä hän kunnioittaa eniten. Sydämeltään lempeän kylmä, kissakohtaisesti kohtelee klaanitovereitaan. Uusia kissoja kohtaan hyvin kaksinaamainen. Tai no, missä tilanteessa tahansa. Ei hän ole kova valehtelemaan, vain kaksinaamaista jekuttelua yleensä.
Ketunvalhe on kuitenkin rauhallinen. Hän kuuntelee käskyt ja odotukset, mutta toimintatapa kollilla on hieman eriluokkaa. Pentuna ja oppilaana hän on enemmänkin jääräpäinen ja tuskin piittaa säännöistä tai muusta, mutta muuten kasvaessaan oppii tunnolliseksi ja lempeämmiksi. Kuuliaisemmaksi ja uskolliseksi. Kiintyessään enemmän johonkin kissaan, hän on hyvin suojeleva. Saattaa joskus käyttäytyä liiankin ylisuojelevasti. Siis hyvin kiintynyt, ja murtuu hyvin helposti. Hän saattaa näyttää vahvalta ja rohkealta, mutta pienikin liiankin paha tai kollia musertava kohtaus, esimerkiksi läheisen kuolema, tapattaa kollia sisältäpäin. Ei mikään itkupilli ole, ainakaan oppilaana, mutta tajuttuaan elämästä ja kissoista ja itsestään jotain, hän, muuttuu enemmänkin.
Siis lempeä, kylmähkö, kaksinaamainen. Perus kettu. Ei niinkään valehtele, tykkää juksuttaa kaikkia. Pentuna jääräpäinen ja tunnoton. Soturina oppinut enemmän ja kuuliaisempi ja vahvempi. Pienestä kiusankappaleesta tulee vielä uskollinen rohkea soturi, silti ketullisilla piirteillä.

• Ulkonäkö: Ketunvalheella on isänsä näköä aika paljon. Hänellä on tuuheahko oranssin rusehtava turkki valkoisilla merkeillä. Hänellä on oranssin rusehtavat tummat silmät, joiden ympärillä luonnetta tuovat tummemmat rajaukset. Hänellä on sievä tummahko nenänpää, korvat ja polkuanturat. Ketun ruumiinrakenne ja kasvotkin hieman kettumaiset. Tuolla on tuuheahko häntä, jossa valkea pää. Valkeita merkkejä tällä on myös poskissa, otsassa, hieman selässä, jaloissa, sekä hieman hännässä.
Hän on roteva turkkinsa alta, vahvat lihakset ja pitkähköt jalat. Hänellä on sievä ketunlainen naama ja silmät tummat, hieman ehkä suurehkot. Korvat tuolla ovat suipohkot ja viikset aika pitkät. Poskissa hieman silmien alla valkeat nuolet niin sanotusta. Valkeat viivat, jotka katoavat posken alle, kaulaan. Värjäytyy takaisin oranssin turkin joukkoon. Hänellä on sievä kaula ja muutenkin sievä ruumiinrakenne, vankkuuden lisäksi. Tassut tällä ovat normaalin kokoiset, joissa terävät kynnet. Etujaloissa on vain hieman valkeita raitoja, mutta takajaloissa tällä on valkeat juovat. Kuten sanottuakin, hännänpää on valkea.
Turkki tuolla on muuten oranssin rusehtava, vain vieno häivähdys ruskeaa. Enemmän vaaleammat oranssi, kuten isälläänkin. Ei mikään pitkin turkki, mutta tuuheahkoksi määritelty. Häntä on pitkä ja tuuhea, kuten ketulla. Naamassa selvät ketun merkit, kuten suvussa tuttua.
________________________________________
___________________________ _____________
• Menneisyys: Kettu syntyi Merille ja Hallalinnulle vanhaan ketunpesään. Hän vietti ensimmäiset kuunsa emonsa rinnalla maistellen sairauden ja kuoleman hajuja pesässä. Emon lopulta kuoltua ja lähdettyä pois, isä lähti viemään poikaansa paikkaan, jossa kuulemma olisi turvallisempaa ja mukavia kissoja. Hänestä tulee oppilas ja pian soturi, läheinen ystäväpiiri tai ei, seikkailee kaksinaamaisuuden kummallakin puolen.
• Perhe: Isä Hallalintu, emo Meri. Isovanhemmat Raelintu ja Usvavuori. Ei sisaria. Sisarpuoli, Punahämärä.
________________________________________
___________________________ _____________
• Muuta: •
• Roolija: heli-fairy
• Pötkö: Ketuntassu(-valhe) • 7 kuuta • Roteva ketunnäköinen oranssin valkea kolli, oranssin rusehtavilla ja rajatuilla silmillä • heli •

Nimi: Chabine

07.11.2017 07:26
Nimi: Thursday, Peuranvapina

Ikä: 31 kuuta

Skp: naaras

Arvo: Soturi

Klaani: Ruskaklaani

Taidot:
Voima: 3/5
Kestävyys: 3/5
Nopeus: 3/5
Uiminen: 1/5
Saalistaminen: 4/5
Kiipeily: 4/5
Tasapaino: 4/5
Opettaminen: 3/5
Sosiaalisettaidot: 4/5

Mestari:

Oppilaat:

Luonnetta: Peuranvapina on lempeä ja rauhallinen naaras, jonka pelottava puoli näyttää rumat kasvonsa veljen, Mosaiikkileijonan ollessa vaarassa. Hän ei pidä sodasta, mutta voi helposti käyttää väkivaltaa saavuttaakseen tavoitteensa. Peuranvapina on yleensä se henkilö joka yrittää parhaansa mukaan rauhoittaa tilannetta , haluten välttää konflikteja ja vihaamaansa riidan tuomaa painostavaa, sähköistä ilmapiiriä. Naaraasta on vaikeaa hylätä joku apua tarvitseva, klaanisa tai taustasta riippumatta (vaikka viime kädessä Mosaiikkileijonan turvallisuus on aina etusijassa). Hän on hyvin äidillinen persoona, haluten aina varmistaa, että muilla on kaikki hyvin ja - usein jopa ärsyttäen muita holhoamisellaan ja tarpeellaan puhua asiat läpi. Peuranvapinalla on paha tapa tehdä kamalia virheitä, uskoen tehden hyvää muiden kannalta. Hän tuntee paljon syyllisyyttä, ja on jopa pakkomielteinen asioiden korjaamisen suhteen, kieltäytyen jättämään sotkujaan muiden korjailtavaksi. Virheistänsä johtuen naaras kokee itsensä arvottomaksi ja tuntee usein melankoliaa ja turhautuneisuutta maailmaa kohtaan. Peläten vaikuttavansa heikolta hän ei kuitenkaan näytä itsestään muita kuin lempeän tai vakavan puolensa, tilanteesta riippuen. Hän ei juurikaan pidä omaa elämäänsä arvossa ja on nopea uhraamaan itsensä muiden puolesta, joka tuottaakin Mosaiikkileijonalle jatkuvaa päänvaivaa. Vaikka Peuranvapina näyttää tulevan toimeen toimeen ilman Mosaiikkileijonaa, hän on äärinmäisen läheisriippuvainen - osaten vain peittää sen paremmin kuin sisarensa varjona toimiva kolli.

Ulkonäkö: Peuranvapina on keskipitkän turkin omaava naaras, jolla on punertava, maantienvärinen turkki. Kuten veljellään, naaraan häntä, selkämys ja otsa, sekä osa tassuista on on harmaata karvaa ja hänen häntänsä on tuuheaa ja pidempää karvaa kuin muualla kehossa. Siitä voi myös eroittaa tummempia raitoja harmaan seasta. Toisin kuin veljellään, Peuranvapinalla ei ole valkoista muualla kuin vatsassa, ja tämän viikset ovat mustat. Naaraalla on vihertävänruskeat silmät, joiden ympärys on alhaalta vaaleanruskeaa ja ylhäältä melkimpä harmaata. Hänellä on yksi näkyvä arpi tummanruskean kuonon oikealla puolella, mutta se ei ole kovin suuri. Tämän lisäksi naaraalla on useita pienempiä arpia ympäri kehoa. Mosaiikkileijona ja Peuranvapina näyttävät kovasti toisiltaan, mutta naaras on huomattavasti suurempikokoisempi.

Menneisyys: Mosaiikkileijona ja Peuranvapina ovat yhteismielin sopineet olevansa puhumatta menneestään.

Perhe: Peuranvapinalla on aina ollut vain veli Mosaiikkileijona.

Muuta:
•Voi ottaa oppilaan
•On myös vapaana kumppanille
•Peuranvapina pelkää tulta
•Hän haluaa opetella uimista
•Peuranvapina on tottunut karuihin oloihin, mutta (tai ehkä juuri siitä johtuen) on hyvin mukavuudenhaluinen naaras.
•Parantajat kiinnostavat häntä, vaikka hän ei itse haluaisi ammattiin
•Hän ei ole varma uskoakko tähtiklaaniin ja pimeydenmetsään, mutta on avoimempi niille kuin Mosaiikkileijona, joka kieltää jyrkästi molemmat
•Naaras ei ole ollut onnekas suhteissa, ja on epäilevä uuden aloittamisesta.
•Ei osaa nähdä tulevaisuuttaan ilman veljeään
•Äärinmäisen läheisriippuvainen

Theme song: The Fire - Bishop Briggs

Roolija: Chabi

Pötkö: Peuranvapina • 31 Kuuta • Rusehtava naaras vihertävillä silmillä • Chabi


Nimi: West, Mosaiikkileijona

Ikä: 31 kuuta

Skp: Kolli

Arvo: Soturi

Klaani: Ruskaklaani

Taidot:
Voima: 5/5
Kestävyys: 5/5
Nopeus: 3/5
Uiminen: 2/5
Saalistaminen: 5/5
Kiipeily: 2/5
Tasapaino: 2/5
Opettaminen: 2/5
Sosiaaliset taidot: 1/5

Mestari:

Oppilaat: Sinitassu

Luonne: Mosaiikkileijona on ylimielinen, jokseenkin egoistinen, lyhyen pinnan omaava kolli, jolla on taipumus aloittaa riitoja turhankin nopeasti. Hän ei juurikaan tule toimeen muiden kissojen kanssa, varsinkaan henkilöiden, jotka pitävät itseään korkeammalla kuin muita. Usein keskustelu kollin kanssa onkin kuin katsoisi aikapommin tikittävän koko ajan lähemmäs laukaisua - kaikki on vain ajasta kiinni. Tämän vuoksi kolli usein jätetäänkin rauhaan, mikä sopii hänelle mainiosti, Mosaiikkileijonan halutessa vain hiljaisuutta vihaamastaan leirin äänekkyydestä. Joka tapauksessa, huolimatta kollin karkeasta ulkokuoresta, (ja väkivaltaisesta aggressiosta) Mosaiikkileijona on lojaali melkeinpä typeryyteen asi niille henkilöille, jotka ovat oppineet antamaan hänelle tarvitsemansa rauhan ja hiljaisuuden. Hän usein peittää metsästyksellä tunteensa ja purkaa epäreilun elämän elämän tuomaa raivoaan tappoihin, ollen kykenemätön puhumaan omista tunteistaan ja maailman painoisesta syylisyyden taakastaan. Mosaiikkileijonaa ei nähdä koskaan ilman sisartaan, Peuranvapinaa, jonka varjona olemisen kolli on ottanut antaumuksella kokopäiväiseksi työkseen. Molemmat ovat äärimmäisen läheisriippuvaisia, ollen usein ahdistuneita toisen ollessa poissa ja vaarallisen väkivaltaisia toisen ollessa uhattuna. Mosaiikkileijona ei epäpile toisen repimistä riekaleiksi jonkun edes katsoessa hänen sisartaan tavalla, josta hän ei pidä. Hänellä on tieynlainen heikko kohta hyljeksittyjä, rikkinäisiä ja epämuodostuneita kohtaan, mutta ei ikinä myöntäisi sitä.

Ulkonäkö: Mosaiikkileijona on keskipitkän turkin omaava kolli, jolla on ruosteen ja kullan värinen turkki, sekoittuneena tomuun. Kollin häntä, selkämys ja otsa, sekä osa tassuista on on harmaata karvaa. Mosaiikkileijonan häntä on tuuhea ja pidempää karvaa kuin muualla kehossa. Siitä voi myös erottaa tummempia raitoja harmaan seasta. Kollilla on pitkät valkeat viikset, sekä kuonon (joka on tummanruskea) ympärys on valkoinen. Myös suuria vihertävänruskeita silmiä ympäröi vaaleampi karva, mutta se on väriltään enemmän vaaleanruskea, melkein beige, ei valkoinen. Mosaiikkileijonalla ei ole näkyviä arpia, vaikka niitä voi löytää turkin seasta, jos oikein etsii. Mosaiikkileijona ja Peuranvapina näyttävät kovasti toisiltaan, mutta vaikka kolli on itse suurikokoinen, Peuranvapina on kaksikosta kookkaampi.

Menneisyys: kumpikaan ei puhu menneestään, mutta Mosaiikkileijona on maininnut, ettei koskaan antaisi anteeksi isälleen. Peuranvapina ei ole sanonut mitään, mutta näyttää menevän samoilla linjoilla veljensä kanssa.

Perhe: Mosaiikkileijonalla on sisar, Peuranvapina, jota hän on suojellut koko ikänsä, ja nimeättömät vanhemmat. Koko muu suku on kuollut.

Muuta
• Voi ottaa kumppanin, jos joku kestää ryöykeää ja sarkastita kissaa ja sitä, että samalla saa kumppanikseen Peuranvapinan..
•parempi uimari kuin sisarensa, mutta se ei ole kummankaan vahvin elementti
•Katukissana ollessaan hän kiinnostui ihmisten musiikista, vaikka ei tiedäkkään sanaa sille.
•Mosaiikkileijona on ylpeä nimestään: kaduilla heidät nimettiin syntymäpäivän ja asuinalueen mukaan. Mosaiikkileijonasta tuli West ja Peuranvapina oli Thursday
•Pelkää tulta.

Theme song: Until the end - Breaking Benjamin

Roolija: Chabi

Pötkö: Mosaiikkileijona • 25 kuuta • maantienvärinen kolli vihreillä silmillä • Chabine •

Nimi: heli-fairy

02.11.2017 20:42
Nimi: Salamapentu, Salamatassu, Salamatuska
Skp: Kolli
Ikä: 6 kuuta
Arvo: Oppilas
Klaani: Erakko/Synkkäklaani

Taidot: Pisteytys 0-5
Voima = 4
Kestävyys = 3
Nopeus = 3
Uiminen = 1
Saalistaminen = 2
Kiipeily = 1
Tasapaino = 3
Opettaminen = 2
Sosiaalisettaidot = 4


Mestari:
Oppilaat: -


• Luonnetta: Salamatuska on hieman hiljaista tyyppiä. Hänellä on uskottava tasainen, pehmeä ja tumma ääni ja tuon kasvon piirteet sekä tumma naulitseva katse vielä lisäävät kollin päättäväistä tyyliä. Hänellä on aina jykevä asento ja tasainen katse jokaiseen lähellä olevaan, häntä voidaan pitää hieman kuin henkivartijana, tosin pienenä sellaisena. Hän on ehkä hieman kylmähkö ulkoapäin katsottuna, mutta ennakkoluulojen ei saa antaa viedä mennessään. Hän on hyvin ystävällinen ja suojeleva perhettään ja rakkaimpia ystäviään kohtaan. Häneen on helppo tutustua ja kollin piirteet ovat kuitenkin lempeitä, vaikka hieman kylmiä.
Salamatuska ei ole kovinkaan itsepäinen. Hän kuunteleen muita mielellään ja istuu vieressä auttavana tassuna. Suojelee läheisiään ja auttaa aina tarvittaessa. Pitää muita tärkeämpinä kuin itseään. Saattaa muille vaikuttaa kylmältä ja itsepäiseltäkin, mutta sitä ei loppujen lopuksi ole. Hänellä on rakastava sydän, jonka avaa vain muutamalla läheiselleen. Itse pitää ennakkoluuloja totena ehkä hieman liiankin paljon ja siksi saattaa olla vaikea tutustua muiden klaanien kissoihin ja on hyvin uskollinen lopulta klaanilleen. Oppinut elämään enemmän yksin sisariensa ja perheen kanssa, mutta kasvaessaan maailma aukeaa enemmän kollin ympärillä ja hän ymmärtää asioita paremmin ja laajemmin.
Päältä päin ehkä kylmä, itsepäisen oloinen, ei ollenkaan äkkipikainen, harkitsee mieluummin huolella kuin väsäisi kamalan äkkipikaisen päätöksen. Uskollinen ja lempeä, kun häneen tutustuu. Suojeleva pienestä koostaan huolimatta. Pienempänä hän suutahtelee pienimmistäkin asioista, mutta oppii arvostamaan itseään ja muita ympärillään ja antaa kiusaajien ja muiden kommenttien olla. Hän on pieni, mutta hän on vahva ja älykäs.

• Ulkonäkö: Salamatuska tulee hieman emoonsa. Hän on hieman normaalia kissaa pienempi ja vielä puolipitkän turkkinsa alta roteva kolli. Hänellä on sievät vahvat tassut ja häntäkin on puolipitkää karvaa, itse häntä ei ole kovin pitkä. Tuolla on siis puolipitkä turkki, aluskarva vaaleaa ja lähinnä selkä tai oikeastaan kollin ”pääli puoli” on enemmän mustaa tai tumman ruskeaa. Emoonsa tullut.
Salamatuskan silmät ovat tumman vihreät ja silmien ympärillä luonnetta tuovat rajaukset. Kollin katse on terävä ja naulitseva. Hänellä on sievä nenänpieli ja tuon nenä onkin vaalean pinkki. Kuten myös sitten kollin polkuanturat. Korvat ovat pyöreähköt, eivät kovin suuret, väritykseltään tummat. Hänellä on myös hieman ehkä pyöreäksi tulkittava pää.
Väritykseltään kollin pää on kaksivärinen. Silmien alta poskipäitä pitkin, nenänvarteen ja puoliväliin nenänvartta kollin kasvojen ”alapuoli” on valkeaa karvaa, ja kaksipuolisuudesta puhuen ”pääli puoli” on tummaa, joko mustaa tai tummaa auringossa näkyvää ruskeaa karvaa. Valkea karvoitus laskeutuu kollin poskia pitkin alas kaulalle ja luo kollille suuren rintakehän, joka jatkuu sitten tassuihin. Tuon olat ovat kuitenkin tummemman karvan peitossa. Hänen etu-, että takatassunsa ovat valkeat. Vatsaan tummempi karvoitus laskeutuu hieman pidemmälle. Tuon häntä on samaa tummaa, nyt hieman rusahtavampaa karvaa, ja ristiluun alapuolelta karvoitus ennen häntää on kuitenkin valkeaa. Takatassutkin valkea. Tumma karva siis peittää kollin pääli puolelta.


• Menneisyys: Salamatuska syntyi tuntemattomalle naaraalle, joka jätti pentunsa erakon ja pentujen isän, Siriuksen, hoitoon. Pentu kasvoi nimellä Salama ja tunsi sisarensa myös etuliitteillä. Kasvoi siis isänsä tassuissa, kunnes isä päätti heidät viedä klaaniin, jonne he kuulemma oikeasti kuuluivat. Oli kuullut vain taruja emostaan, ei koskaan saanut tietää kuka hän oikealta nimeltään oli.
• Perhe: Emo Hehkutonvalo, isä Sirius. Sisarukset


• Muuta: • Haluaisin hänen mestarikseen Viekastähden. Jos se ei onnistu, Surusiipi. Salamatuska kasvaa sisariensa kanssa klaanissa, jonka tavoille opettelevat. Hän yrittää pysyä uskollisena klaanilleen ja huolehtia siitä omanaan, kunnioittaa sitä ja pitää siitä huolta. Ehkä jonain päivänä hän saa kumppanin ja perheen, josta pitää hyvää huolta.
• Roolija: heli
• Pötkö: Salamatassu(-tuska) • 6 kuuta • Hieman pieni, mutta roteva kolli, puolipitkällä turkilla. Musta selkä, valkea vatsa ja kaula • heli-fairy •

Nimi: Mymmeli

18.10.2017 20:48
Nimi: Fenkolipentu, Fenkolitassu, Fenkolijalka, Fenkolitähti

Skp: kolli

Arvo: soturioppilas

Ikä: 9 kuuta

Klaani: Synkkäklaani

_______________________________________________________ _____________________________________________________

Taidot:
Voi ma: 5/5
Kestävyys: 4/5
Nopeus: 4/5
Uiminen: 2/5
Saalistaminen: 3,5(≈4)/5
Kiipeily: 4/5
Tasapaino: 3/5
Opettaminen: 3/5
Sosiaaliset taidot: 4/5

________________________________________________________________ ____________________________________________

Mestari: ei vielä kukaan

Oppilaat: -
______________________________________________________________________ ______________________________________

Luonne: Fenkolitassu on päällisin puolin ystävällinen, uskollinen, ahkera ja tunnollinen soturi. Kun tähän tutustuu, tutustuu pelkkään kuoreen. Kolli on kuitenkin oikeasti kieroutunut ja varsin sadistinen, pelottava persoona. Fenkolitassu uskoo Tähtiklaaniin, muttei kunnioita sitä lainkaan. Hän ei myöskään kunnioita parantajia, päällikköä, varapäällikköä tai muita sotureita, peittäen sen kuitenkin hyvin. Kolli pitää mestariaan typeränä nössönä tämän kyvyistä huolimatta, sillä harjoittelee Pimeyden metsässä tappoliikkeitä. Hän harkitsee tarkkaan jokaisen liikkeensä ja pitää klaanilaisia vain pelinappuloina tavoitteessaan päästä klaaninsa päälliköksi. Kolli osaa kuitenkin, kuten sanottua, peittää todellisen luonteensa erittäin hyvin, eikä paljasta ajatuksiaan, tosin antaa valheellisia "merkkejä" niistä. Fenkolitassu osaa olla hurmaava niin halutessaan. Hän käyttää komeuttaan häikäilemättömästi hyväkseen. Hän esittää rauhallista, ehkäpä hiukan pelokasta nuorta kollia, joka on uskollinen klaanilleen, päällikölleen ja soturilaille. Fenkolitassun unelmat kuitenkin puhuvat puolestaan: niissä entinen päällikkö kaatuu ja hänestä tulee klaaninsa yksinvaltias, jota kaikki pelkäävät ja kunnioittavat. Pennusta asti Fenkolitassu on harkinnut jok'ikistä siirtoaan, arvioinut niiden kannattavuuden, miettinyt tarkkaan jokaisen sanansa, eleensä ja liikkeensä kohti päämääräänsä: kaikkien klaanien epävirallista diktaatoriutta. Kollin sisällä on kuitenkin se pieni, epävarma pentu, jota kukaan ei rakastanut ja joka hylättiin. Hän on kuorensa sisällä hyvin yksinäinen ja sisäisesti riekaleina. Riekaleinna, joita kukaan ei voi kursia kokoon. Loppujen lopuksi Fenkolitassusta selviää jokaiselle hänen kuorensa kokonaan murtamaan onnistuneelle ainakin yksi asia: ulkokuori voi pettää. Monta kertaa.

Ulkonäkö: Fenkolitassu on komea, hiekanvärinen kolli, jonka selässä on likaisen tummanruskea laikku. Toinen korva on myös niinikään likaisenruskea. Korvien sisus on korvan ulkopuolen värinen. Turkki on keskipitkää, sileää ja silkkisen pehmeää. Kastuneena turkki paljastaa vielä selvemmin kollin lihaksikkaan, mutta solakan ruumiinrakenteen. Jalat ovat normaalin kokoiset, samoin kuin käpälät. Häntä on normaalikokoinen. Viikset ovat hiukan normaalia pidemmät, mutta se sopii kollille. Nenänpää on vaaleanpunainen, samoin kuin polkuanturat, jotka ovat kestävät. Fenkolitassu on hiukan normaalia kissaa isompi. Hänellä on soturi-iässä useita, hyvin ja ei niin hyvin näkyviä arpia. Hänen silmänsä ovat oranssit ja kylmät. Kollin hymy ei yrityksistä huolimatta koskaan yllä silmiin asti, mikä voi kavaltaa tämän tarkoille kissoille.

_________________________________________________________ ___________________________________________________

Menneisyys: Fenkolitassu syntyi Synkkäklaanin reviirillä naaraalle, joka jätti avuttoman pentunsa vieraalle maalle vain kuun ikäisenä, jossa tämä olisi kuollut, ellei Synkkäklaanin partio olisi löytänyt tätä. Pentu vietiin klaaniin sijaisemolle, jossa tämä sai asianmukaista hoitoa. Fenkolitassun oli kuitenkin mahdotonta unohtaa emoaan, joka oli hylännyt hänet. Pikku pentu katkeroitui, ja päätti, että hänestä tulisi päällikkö, jota kaikki pelkäisivät, ja jota kukaan ei hylkäisi.

Perhe: Emo-hylkäsi•Isä-ei tietoa•

____________________________________________________________ ________________________________________________

Muuta: Voisiko Fenkolitassun mestari olla Aavesusi?

Roolija: Mymmeli

Pötkö: •Fenkolitassu•9 kuuta•Vaalea kolli tummanruskealla laikulla selässä ja korvalla•Mymmeli•

Vastaus:

Mielenkiintoisen hahmon olet luonut!
Lisäsin hahmosi Synkkäklaanin listoille ja laitoin hänen mestarikseen Aavesude, joten roolinta voi alkaa^^

Jos haluat tulla mukaan Soturin Sydämen Whatsapp - ryhmään, voit heittää puhelinnumerosi yksityisviestillä tassukirjaan. (Yksityisviestin saat, kun ruksaat erikseen kyseisen kohdan ja vain yp näkee numerosi, jotta voin sinut halutessasi lisätä ryhmään).


Lisäsin myös hahmollesi nämä tiedot hänen sivulleen (kun menet Synkkäklaanin sivulle ja painat oman hahmosi nimeä, pääset vilkaisemaan hakemuksen tiedot uudelleen ja muut voivat myös katsella kissasi tietoja).

- MASI YP -

Nimi: heli-fairy

01.04.2017 00:52
Nimi: Viekaspentu, Viekastassu, Viekaskatse, Viekastähti
Skp: Naaras
Ikä : 10 kuuta
Arvo: Oppilas
Klaani: Synkkäklaani

Taidot:
Pisteytys 0-5
Voima 5
Kestävyys 5
Nopeus 4
Uiminen 1
Saalistaminen 3
Kiipeily 2
Tasapaino 3
Opettaminen 2
Sosiaalisettaidot 3


Mestari: Tiikerintähti
Oppilaat: -


• Luonnetta : Viekastassu on ehkä hieman kylmempi ja syrjäytyneempi, kuin yleisesti. Hän viettää aikaansa yksin hiljaisuudessa tai vaellellen metsässä. Naaras ei hae seuraa, mutta siitä joskus nauttii. Hän on yleisesti kylmä kaikkia paitsi isäänsä kohtaa, mutta sisältä päin kuitenkin lempeä ja ystävällinen ja haluaa välittää hyvää. Naaras on kyllä avulias, mutta välillä hieman kylmä senkin suhteen. Ajaa mieluusti omaa hiljaista etuaan. Hiljainen naaras on ystäviään ja klaanilaisiaan kohtaa siis kylmän lempeä, suuttuessaan totta kai aivan raivoissaan, muttei nyt kynsin käy kiinni heihin. Taas muita klaaneja kohtaan hän olisi valmis viiltämään suuttuessaan jokaisen kurkun auki. Ei hän ensimmäisenä muille tietenkään näytä lempeää puoltaan, vaan mielusti pörhistää turkkinsa ja pitää puoliaan niin paljon kuin mahdollista.
Naaras ei yleisesti masennu tai mene alakuloiseksi, mutta surullisia hetkiäkin tulee ja naaras on silloinkin vain hiljaa. Huonoksi puoleksi voi toisaalta sanoa periksiantamattomuuden, ja omien virheiden myöntämisen. Hän mieluusti vierittää suun toisen niskoille, eikä helpolla anna periksi, oli kyseessä taistelu-, metsästystuokio tai kunnon taistelu tai vain väittely. Hän on hieman itsepäinen, mutta pyrkii pitämään huolen muistakin. Toki hieman huonosti se onnistuu.

• Ulkonäkö : Viekastassu on naaraaksi aika suuri kokoinen, perinyt sen isältään. Hänellä on hieman oranssi, mutta kuitenkin rusehtavan sävyinen turkki. Turkki ei pituudeltaan ole normaalia paljon pidempi, mutta hieman tuuhea turkkiseksi voisi sanoa. Häntä tällä on myös tuuheahko, muttei kovin pitkä siltä kannalta. Tällä on röyheä rinta ja siis roteva keho, joka näkyy vielä pienessä oppilaassa. Hänellä on vahvat, ei tosin kovin suuret tassut. Pää hieman ehkä pyöreä ja korvat pyöreähköt, mutta suipot.
Silmä tuolla on meripihkan sävyiset, ehkä aavistuksen kellertävät. Silmien ympärillä tummat rajaukset ja ilme yleisesti näidenkin ansiosta hieman kylmä ja ehkä vihainenkin. Tuolla on muutama tummempi mustahko laikku silmien yläpuolella. Nenänpää tällä on valkeahko, muttei täysin valkea. Pikemmin likaisen kerman sävyinen, jos voi sanoa. Turkki naaraalla ei siis ole ”pitkä”, mutta sävyltään ruskean oranssi. Nenän varsi ja leuka ovat vain hieman valkeat, mutta rinta, tassut ja vatsanalunen ovat enemmän valkeat. Häntää kohden tuon turkin sävy heiman tummenee, ja hännänpää sitä verraten on tummahkon ruskea, kuin taas naama. Viekastassulla on turkissaan vain hieman juuri erottavia raitoja, enemmän selässä kuin esim päässä tai tassuissa.


• Menneisyys: Viekastassu syntyi Myrkkyklaaniin Hiekkasydämen pentueeseen. Emo tietenkin kuoli synntykesessä ja naaras ei hänestä muista kuin tuoksun. Kuitenkin pentu koki hieman ehkä surullisen pentuuden. Hän vietti aikaansa yksin ja oli jo pennusta hieman kylmä ja yksinäinen. Kaksi muuta leikkivät keskenään ja naaras vietti aikaansa yksin. Hän vain muisteli emoaan ja turhautti itseään miettien isäänsä.
Oppilasnimensä saatuaan naarasta alkoi kiinnostaa enemmän vanhempansa ja hän kyselikin heitä hoitaneilta kissoilta, kuka hänen isänsä oli. Saadessaan tiedon kollin nimen olevan Tiikerisielu, naaras päätti lähteä tuon luo Synkkäklaaniksi nimettyyn klaaniin. Hänellä ei ollut mitään Myrkkyklaanissa. Naaras juoksi yksin pitkin nummia ja muisteli mitä muuta olivat sanoneet Synkkäklaanin sijainnista. Naaras odotti toisaalta innolla isänsä tapaamista, mutta muistaisiko isä häntä, tai torjuisiko hän hänet? Naaras pääsi vahvana perille ja pääsi isänsä puheille. Iloisesti hän kuuli, että pääsi asumaan isänsä kanssa klaaniin ja näin piankin hänen isänsä otti hänen koulutuksen vastuulleen. Naaras oli saavuttanut onnellisuuden pisteen.
Ei kauaakaan tulon jälkeen kerrottiin kadonneista pennuista ja matkasta. Tähtiklaani oli kuulemma sanonut, että Viekas olisi yksi matkaan lähtijöistä, vaikka hän piti itseään vielä ulkopuolisena. Se hän olikin aika hyvin koko matkan. Yksin, mutta mukana. Naaras palasi matkalta ja sai sodan jälkeen päällikön, isänsä huomion täysin. Tiikerintähti piti häntä jo suurena soturina ja arvosti, sanojensa perusteella.
• Perhe: Viekastassu on toisaalta isokin perhe, mutta kolmas osa perheenjäsenistä kuollut. Viekastassun emo oli Hiekkasydän, joka kuoli synnytyksessä, ja isä Tiikerintähti, joka nyt Synkkäklaanin päällikkö. Viekkaalla on sisaruksia, Sinitassu ja Vaaheratassu, ja kuollut sisarus Myrskypentu.
Tuon isovanhempia täten ovat Veritähti ja Sitrustähti, ja emolta ei ole tiedossa. Serkkuina Sädekatse, Uhrilahja, Kivihäntä, Tulenhenki, Salamasielu, Enkelinpentu ja Tuulipentu.


• Muuta: • Viekastassu tavoittelee päällikön asemaa, ja toivoo isänsä ennustuksen mukaisesti tulevansa joskus päälliköksi. Ehkä perustaa perheen, varmaan vaan jää kumppaaniin sekin haave, jos edes naaras saa kumppania.
• Theme song: Pretty Girl – Maggie Lindemann
• Roolija: heli-fairy
• Pötkö: • Viekastassu • 10 kuuta • Ruskeaoranssi raitainen, suurehko naaras • heli-fairy •




Nimi: Sädepentu, Sädetassu, Sädekatse, Sädetähti
Skp: Naaras
Ikä : 20 kuuta
Arvo: Varapäällikkö
Klaani: Myrkkyklaani

Taidot:
Pisteytys 0-5
Voima 4
Kestävyys 5
Nopeus 4
Uiminen 3
Saalistaminen 3
Kiipeily 2
Tasapaino 2
Opettaminen 2
Sosiaalisettaidot 4


Mestari: Tuskahuuto
Oppilaat: Usvatassu


• Luonnetta : Sädekatse on luonteeltaan hiljainen, lempeä ja avulias. Hän pitää puolen omista eduistaa, mutta on avulias ja lempeä melkein kaikille. Naaras on viettänyt elämänsä hieman syrjittynä, joten vieläkin aina varuillaan, hiljainen ja hieman syrjäänjäävä. Ei hän hae huomiota, mieluiten vain istuu ja odottaa. Naaras on omia klaanilaisiaan kohtaan arvostava ja ystävällinen. Muita taas usein ensin kylmä, mutta ystävällinen. Ei hän haasta turhaa riitaa tai solvi muita ensinäkemällä. Huonoksi puoleksi voi sanoa ettei naaraalla aina ole luottamusta itseensä. Hän pelkää turhia asioita eikä pidä kantaansa aina. Tyyty siihen mitä annetaan, ei valita. Hän on kuitenkin tottunut siihen. Pyrkii parantamaan luottamustaa ja olemaan mukana, pyrkii olemaan enemmän mukana ja no. Ei pyri olemaan aina surullinen ja puheeton.

• Ulkonäkö : Naaras on perus soturin kokoinen, ehkä hieman pitempi turkkinen, solakka perus jokiklaanilaisen rakenteen omaava. Hänellä on pitkähköt kynnet, hieman pitempi häntä ja suurehkot, mutta sievät tassut. Naaraan naama on suippo, tai ei niinkään pyöreä. Turkki tällä on monivärinen, jos voi sanoa.
Naaraan silmät ovat turkoosit, silmän ympärillä pienehkö rajaukset. Nenä ja nenänvarsi tällä on oranssihko, hieman rusehtava. Leuka ja suupielet valkeat, rinta myös vatsaan asti. Ruskea alkaa silmen korkeudelta nenävarressa. Enemmän alemmas mennessä ruskea väri muuttuu oranssimpaa. Silmien päällä tuolla on mustat merkit, enemminkin viivat kohti päätä ja otsaa, samoin suupielissä, mutta muuten mustia merkkejä hieman siellä sun täällä. Tällä on suipot hieman ehkä suuremmat korvat.
Muuten turkin sävy on hieman hajanainen. Tuon vatsa ja rinta ovat siis valkeat. Tassun päät ovat valkeat kussakin tassussa, oikeassa takajalassa valkea sukka. Muuten turkki on enemmänkin ruskea. Oranssimpaa valkean ja ruskean rajavaiheissa. Häntä tuolla on ruskea, mutta hännänpää enemmän musta. Mustia merkkejä pitkin kehoa.


• Menneisyys: Sädekatse syntyi Jokiklaanissa suurehkoon pentueeseen. Hänenkin kohdallaan hänen emonsa, Taivaanliekki, kuoli aivan synnytyksen aikaan. Viisi pentua jäivät yksin Liekkitähden armoille, kun heidän isänsä oli muusta klaanista. Liekkitähti oli heidän isoäitinsa, siis Taivaanliekin emo. Pennut jäivät Jokiklaaniin hoitoemon tassuille ja kasvoivat siellä. Sädekatse oli myös hieman ehkä yksinäisempi muista pennuista. Hän ei oikein viehättänyt Jokiklaanin tavat ja no, perhe oli oikein hyvä, muttei hän tuntenut oloaan kotoisaksi. Ainakaan Liekkitähden sekoamisen aikoihin. Tulvan takia pennut raahattiin Myrkkyklaanin saarelle(?) ja siellä tapahtui sitten Liekkitähden vastustus. Sädekatse oli osa tätä, koska oli osa vastustavaa pentuetta. Sädekatseen, Enkelinpennun ja Tuulipennun puolella oli myös Tuhkaenkeli, joka yritti pitää pennuista huolta ja oli myös samaa mieltä, yritti siis pelastaa pentuja, mutta parantajakin tuli tapetuksi petturuudesta. Pian ringin sisällä seisoivat sain Säde, Enkeli ja Tuuli. Lopputulos oli se, että kaksi heikompaa pentua tuli tapetuksi. Toinen Liekkitähden ja toinen Puumahallan kynsin. Sädekatse oli silti periksiantamaton. Hän ei halunnut kuolla, muttei myöskään tiedä miksei Liekkitähti häntä tapattanut. Sädekatse sai vain ikävän naarmun Liekkitähden kynnestä vasempaan poskeensa ja kovan löylytyksen.
Sädekatse siis selvisi vain naarmuillla, ja jopa sai oppilasnimensä. Tosin mestarikseen Tuskahuudon. Naaras sai melkein normaalin koulutuksen, vain vietti oppilasaikansa aika hyvin yksin ja hiljakseen. Häntä hieman ehkä kiusattiin tapahtuneen takia, mutta Liekkitähden kuolema toi hänelle pientä mielihyvää. Helvetin naaras olisi poissa ja hänen tarvitsisi vain elää enään arven kanssa. Kokoontumisissa oppilaana naaras tapasi tämän suurehkon punertavan kollin, Pakkastassun, jonka kanssa pian ajautui ehkä tuhoisiin tapahtumiin. Pakkastassu halusi tapattaa Tuuliklaanin päällikön, ja päästää seuraavan päällikön valloilleen. Nautti hän siitä enemmän kuin Jokiklaanista, joten oli kollin mukana suunnitelmassa.
Pian tämän jälkeen Sädekatse ansaitsi soturinimensä Jokiklaanissa, mutta päätti lähteä sitten Pakkasnaurun mukaan, Myrkkyklaaniin, jossa tuon emo, Jäätähti piti valtaa yllä. Sädekatse oli iloinen siitä, että sai lähteä kollin mukaan, kai heistä tulisi vielä jotain. Myrkkyklaaniin pääsy ei ollut ongelma, heille esiteltiin paikat, otettiin totta kai hieman ennakkoluuloisesti vastaan, mutta loppujen lopuksi ystävällisesti. Klaaniin tutustuminen kuulemma sai odottii, kun juuri saapunut kaksikko valittiin Tähtiklaanin pelastusmatkalle. Suurin osa klaanissa oli hieman hämillään, mutta Jäätähden käskystä he lähtivät.
Matkalta palattua, Sädekatse ja Pakkasnauru olivat hieman lähentyneet. Naaras piti kollista ja no, mahdollisesti myös toisinpäin. Naaras oli vielä kuitenkin varuillaan tunteistaan. Varuillaan itsestään muutenkin. He saapuivat klaaniin iloisin vastaanotoin ja naarasta odotti vielä oudompi asia. Jäätähti kertoi hänelle Tähtiklaanin ennustuksesta, siitä miten hänen tulisi toimia toisen varapäällikkönä. Naaras oli aina kuunnellut Pakkasnaurun vaatimuksia ja toivomuksia paikasta, ja se häntä huoletti. Ei hän kuitenkaan voinut kieltäytyä ja sitten nimitysmenoissa hän koki kylmän vastaanoton. Osa klaanilaisista ensinnäkin, mutta Pakkasnauru. Hän näytti siltä kuin ei voinut uskoa, miltä moni näytti, mutta vielä syvemmältä, kolli oli pettynyt. Turkoosi silmä koki takaiskun ja päätti tapahtuneen purkaa mielessään jossain muualla kuin leirissä. Ei kai tämä nyt pilannut kaikkea.
• Perhe: Säteen vanhemmat olivat siis Taivaanliekki ja Lieskatuuli. Sisaruksina tällä hetkellä Tulenhenkin, Uhrilahja, Kivihäntä ja Salamasielu ja kuolleina Enkelinpentu ja Tuulipentu. Tuon isovanhempia ovat Liekkitähti ja Myrskytähti, Savutiikeri ja Tähdenlento. Serkkuja Vaahteratassu, Viekastassu, Sinitassu ja Myrskypentu.


• Muuta: • Sädekatseen kumppani suhde Pakkasnauruun kärsi heiman tuon tullessa varapäälliköksi. Toivoo hän kuitenkin vielä, että saisi Pakkasnaurun takaisin rinnalleen pysyväksi kumppaniksi. Mahdollisesti tulossa päälliköksi.
• Theme song: Heavy – Linkin Park
• Roolija: heli-fairy
• Pötkö : Sädekatse • 20 kuuta • Ruskeansävyinen, turkoosisilmäinen naaras • heli-fairy •



Nimi: Viherpentu, Vihertassu, Viherloimu, Vihertähti
Skp: Naaras
Ikä : 16 kuuta
Arvo: Soturi
Klaani: Myrskyklaani

Taidot:
Pisteytys 0-5
Voima 3
Kestävyys 5
Nopeus 4
Uiminen 2
Saalistaminen 4
Kiipeily 3
Tasapaino 4
Opettaminen 2
Sosiaalisettaidot 5


Mestari: Toivontähti
Oppilaat: -


• Luonnetta : Viherloimu on hyvin kunnioittava ja arvostaa ”sääntöjä”. Hän ei ole mikään nipo niiden suhteen, mutta toimii mieluiten sääntöjen mukaan, kuin niitä rikkojen. Kolli on kaikin puolin iloinen, myös ystävällinen. Aina auttavana tassuna ja tukena, jos tarve. Hän on välillä ehkä hieman yksinäisen tai surullisen näköinen, mutta seuran saapuessa hän piristyy. Omia klaanilaisiaan kohtaan siis iloinen ja avulias, muita taas ehkä hieman ainakin ensi näkemällä arvosteleva ja kylmä. Mutta tämäkin voi aina muuttua. Hän ei yleisesti halua jättää ketään jälkeen tai syrjiä. Mieluusti katselee ympärilleen ja ajattelee ensin muita, kuin itseään. Sisko on hänelle tärkeä ja näin ollen myös lähimpiään kohtaa suojeleva. Haluaa jättää jälkeensä jotain opettavaa ja halua toimia näin ollen oikeudenmukaisesti.

• Ulkonäkö : Viherloimu ulkonäössä ei ole paljoa kerrottavaa. Tämä on ehkä hieman pieni kokoinen, mutta toisaalta roteva ja no, kunnon kollin näköinen. Viherloimu omaa pikimustan, hohtavan ja normaali pituisen turkin. Tällä on ihan pieni valkea laikku rinnassaan. Kollilla on vahvat jalat ja pitkähkö häntä. Pää tällä taas on hieman pyöreä, pyöreät kirkkaan vihreät silmät ja suipohkot suuret korvat. Nenänpää tällä on musta, samoin kuin polkuanturat sitä jäljittelevät.


• Menneisyys: Viherloimu on syntyperältään Yöklaanista ja sai sisarekseen Kastehelmen. Kolli eli normaalin lapsuuden syntyklaanissaan, mutta pian ennen soturinimensä saamista, kolli tapasi Liekkimarjan, joka kertoi hänelle Myrskyklaanin uudesti syntymisestä. Viherloimu oli haltioitunut ideasta ja halusi yhtyä naaraan mielipiteeseen. Hän suostutteli sisarensa mukaan uuteen klaaniin ja näin syntyi Myrskyklaanin hänen pienellä avullaan. Liekkimarja muuttui Toivontähdeksi ja Vihertassu sai nimekseen Viherloimu. Varapäälliköksi asti hän ei yltänyt, mutta toimii iloisesti soturina Toivontähden rinnalla.
• Perhe: Vanhemmista ei tietoa, sisarus Kastehelmi.


• Muuta: • Viherloimu voisi harkita kumppania, mutta ehkä hieman myöhemmin. Ei tavoittelie varapäällikön tai päällikön paikkaa, mutta ehkä se on pienten toivein listalla jossain mielensopukoissa.
• Theme song: -
• Roolija: heli-fairy
• Pötkö: • Viherloimu • 16 kuuta • Musta vihersilmäinen roteva kolli • heli-fairy •



Nimi: Tuntematonpentu, Tuntematontassu, Tuntematonlahja, Tuntematonkatse, Tuntematontähti
Skp: Naaras
Ikä : 30 kuuta
Arvo: Soturi
Klaani: Myrkkyklaani
Taidot:
Pisteytys 0-5
Voima 3
Kestävyys 4
Nopeus 5
Uiminen 2
Saalistaminen 4
Kiipeily 2
Tasapaino 3
Opettaminen 3
Sosiaalisettaidot 3


Mestari: Sydämenleisku
Oppilaat: Tuntematontassu


• Luonnetta : Tuntematonkatsetta voidaan sanoa introvertiksi. Hän yleisesti viettää aikaansa yksin ja on täysin okei sen kanssa. Hänestä tuli hiljainen oppilasaikansa jälkeen kokiessaan takaiskun, mutta ei hän kuitenkaan täysin muuttunut. Hänestä irtoaa vielä pientäkin iloa aina välillä ja naaras on välittävä. Hän on ystävällinen, vaikka ensin vaikuttaakin koppavalta tai kylmältä. Naaras on siis hiljainen, mutta arvostelee enemmän kuin ajatteleen. Sokeuden takia hän ensin tapaa äänen johon hän ensin suhtautuu. Siis soturitar yleisesti vastaa sillä mitä hänelle tarjotaan. Hän voi aika hyvin tutustua henkilöön muutaman lauseen jälkeen, mutta haluaa ensin tutustua paremmin, ennenkuin avautuu paremmin. Hän on aina varuillaan, koska ei tiedä mitä kelläkin on aina sanottavanaan.

• Ulkonäkö : Naaras on pohjaväriltään vaalean harmaa. Hänellä on paksuhko, mutta lyhyt turkki. Turkkia kaunistaa monet pitkähköt, että lyhyet, mustat raidat. Tällä on otsassa kolme mustaa raitaa, jotka sotkeutuvat niskassa sekalaisiksi raidoiksi. Tuon poskilla on muutama musta raita ja nenän pieliä koristaa raidat. Tällä on nykyisin harmahtavan siniset silmät, joiden ympärillä myös pienet rajaukset. Tuon kuono on suipohko, harmaan musta nenänpää. Tuon korvat ovat suipot ja pään muoto hieman pyöreä. Tuon ruumiin rakenne on solakka, tällä on kaunis muoto ja tassutkin sievät, mutta vahvat. Tuolla on pitkähköt kynnet, myös häntä. Polkuanturat harmaan mustat. Tällä on arpi silmien yllä, vasemman silmä yläpuolella selvin.


• Menneisyys: Tuntematonpentu syntyi pentueeseen, jossa vanhemmat hänet melkein heti hylkäsivät. Hän päätyi näin Myrkkyklaaniin, jossa hänet kasvatettiin kuin sinne aina kuuluneena. Tuntematontassu oppilaana oli hyvin ahkera, hän halusi oppia ja kuulla kaiken ja vaikka väsynyt hän olikin, hän oli aina mukana tekemässä. Tuo otti kaiken oppilasiästään irti eikä nurissut vastaan. Klaanivanhintenkin tarinat olivat kiinnostavia nuoren korviin. Tuli naaraan aika tulla soturiksi ja niin hän saikin nimekseen Tuntematonlahja, mutta sitten sattui takaisku.. Leiriin kauniina päivänä hyökkäsi muutama mäyrä. Vasta nimetty soturi oli totta kai innoissaan puolustamassa leiriään. Taitavin iskuin tuo iski kutakin mäyrää ja sai niille hienot arvet jätettyä. Naaras oli syöksymässä auttamaan vanhaa mestariaan, hän loikkasi kohti mäyrän silmiä, mutta mäyrä olikin häntä tällä kertaa hieman ovelampi. Se oli jo nostanut käpälänsä ilmaan ja löi naaras suoraan kasvoihin heittäen tämän toiselle puolen leiriä. Veri lensi enemmän kuin oli ajateltu ja naaras ulkoi kivusta pidellen kasvojaan. Mäyrä oli viiltänyt hänen silmiään.
Nuoren soturin oli ajateltu saavan hyvä tulevaisuus ja soturiajat klaanissa, mutta ne ajautuivatkin muutamaksi kuuksi parantajan pesään. Naaras makasi täysin hiljaa ja liikkumatta parantajan pesässä alla hauteiden ja yrttien. Muita vammoja hän ei kauheasti saanut, mutta tuon silmät olivat kokeneet sen pahimman iskun. Naaras koki muutamia kohtauksia, mutta useimmiten vain huokaili ja nukkui pesässä. Hän kahden kuun jälkeen pääsi ulos jopa istuskelemaan, mutta mitä se auttoi. Hän ei nähnyt kuin varjoja. Tuo palasi usein aika nopeasti takaisin pesään karkuun katseilta. Jokainen katseli häntä heti oudosti. Naaras tunsi vain katseet turkillaan. Naaras puolen kuun jälkeen sai oudon unen, Tähtiklaani ilmestyi tälle, jota naaras ei ymmärtänyt. Hänen elämänsä oli jo ajautunut klaanivanhinten pesään.. Kuitenkin unessa naaraalle luvattiin ”näkemisen lahja”. Pienen pyynnön ylhäältä pyytäessä naaras saa hetkellisesti normaalin näyn takaisin. Sitä hän ei kuitenkaa voi pitää ikuisuuksiin, joskus se kestää kauemmin, joskus vain hetken. Hän kuitenkin oli kiitollinen siitä mitä sai. Hän kiitti parantajaa ja palasi leirin pariin. Ensin totta kai häntä huoletti, hän ei osannut kuin törmäillä kissoihin jotka häntä katselivat tuomitsevasti, päällikökkin häntä epäili, mutta naaras vietti öitä, unettomia viikkoja sillä, että hän harjoitteli yöllä, että päivällä. Hän aloitti metsästyksestä ja siirtyi siitä kohti taistelua. Hän uskalsi pyytää vanhaa mestariaan mukaan ja sai oikeasti harjoiteltua. Niin naaras oppia hallitsemaan taitoaan ja opppia elämään pelkän kuulon-, hajun- ja tuntoaistin avulla. Naaras oli kokenut uuden alun elämälleen, vaikka se veikin muutamia kuita liikaa.
• Perhe: Tuntemattomallakatseella ei ole suurempaa perhettä kumppaninsa ja nyt jälkeläistensä lisäksi, mutta vanhempina olivat kissat nimeltä Hehkuleimaus ja Pajusielu, mutta olivat kadonneet. Nykyään hänellä on perhe yhdessä Lieskantuulen kanssa; Tuntematontassu, Sirutassu, Pihkatassu ja Leijonatassu, kuollut.


• Muuta: • Lieskatuulen kumppani.
• Theme song: Awakening - Taylor Davis
• Roolija: heli-fairy
• Pötkö: • Tuntematonkatse • 30 kuuta • Harmaa mustaraidallinen, puolisokea naaras • heli • Lieskatuulen kumppani • Tuntematon-, Siru-, Pihka-, ja Leijonapennun emo •

Nimi: Masi

01.04.2017 00:23
Nimi: Arpipentu, Arpitassu, Arpisydän
Skp: Kolli
Ikä : 46 kuuta
Arvo: Soturi
Klaani: Jokiklaani
Taidot: Pisteytys 0-5
Voima 3/5
Kestävyys 4/5
Nopeus 2/5
Uiminen 5/5
Saalistaminen 3/5
Kiipeily 0/5
Tasapaino 1/5
Opettaminen 4/5
Sosiaalisettaidot 3/5
________________________________________
________________________ ________________
Mestari: Viiltotähti
Oppilaat: Synkkämyrsky, Ruskatuli
________________________________________
__________________ ______________________

• Luonnetta :
Arpisydän on rauhallinen nuori kolli, jolla on pakottava tarve auttaa muita kissoja, muttei laita ketään muuta itsensä edellä kuin kumppaninsa Varpushaukan. Kolli on omistautunut kumppanilleen muutenkin täysin. Kolli osaa olla huumorintajuinen, mutta samalla hän on huono antamaan anteeksi, osaen olla erittäin pitkä vihainen.
Kollilla on tärkeää kissojen arvot, sekä kunnioitus toisia, sekä itseään kohden. Kolli ei yleensä ilmaile suoraa mielipidettään, sillä ei oikeastaan halua loukata ketään. Hänen tarkoituksenaan ei ole kaunistella, eikä kierrellä asioissa, hän jättää vain sanomatta mielipiteensä tai harkitsee tarkkaan sen ilmaisemista.
Arpisydän on tunnollinen, sekä halukas suoriutumaan kaikesta täydellisesti. Oppilailtaan hän ei kuitenkaan vaadi täydellisyyttä, sekä on todella kannustava asioissa, yrittäen nähdä asioiden parhaimpia puolia.

• Ulkonäkö :
Kolli omaa punaruskean turkin, sekä kirkkaan vihreät silmät. Tällä on pyöreät korvat, sekä valkeat kasvot, leuka, kaula, vatsa, tassut, sekä hännänpää. Tämän koko kehon poikki menee punertavanrusehtavia raitoja, aina poskilta, päälaelle, selän kautta hännälle. Tämän turkin pituus ei ole pitkä, muttei kovin lyhytkään. Arpisydämen kasvot ovat suloisen pyöreät, sekä tällä on lihaksikas ruumiinrakenne. Kolli on korkea, mutta ei muuten suurikokoinen, mutta tällä on isot tassut.
________________________________________
____________________ ____________________
• Menneisyys:
Arpisydän syntyi Tuuliklaanissa Sitruskukalle, Puumatähden valtakauden aikaan, jolloin päälliköllä oli suuri viha Varjoklaanin päällikköä Veritähteä kohtaan. Puumatähti kärsi skitsofreniasta, mutta uskoi olevan oikeutettua surmata jokaisen, joka muistuttaa Veritähteä ulkonäöllään tai käytöksellään. Nuori Arpisydän oli omannut isänsä ulkonäön, hänen pentuturkkinsa sävy oli verenpunainen, joka sai Puumatähden raivostumaan ja ymmärtämään Sitruskukan pettäneen klaaninsa luottamuksen.
Puumatähti raivoissaan paiskasi Arpisydämen jokeen Sitruskukan edessä Sumuhampaan kanssa, sillä halusi todistaa, mikä olisi Veritähden näköisten kissojen kohtalo. Arpisydän selviytyi kuin ihmeen kaupalle lievistä pudotuksista, nopeasta virrasta ja rankoista pyörteistä, päätyen lopulta Jokiklaanin rantakiville. Jokiklaanin päällikkö, Viiltotähti otti Arpisydämen siipiensä suojaan ja alkoi kasvattaa pentua omanaan.
Kun vuodet vierivät Arpisydän kasvoi, mutta samalla hänen kasvatti-isänsä kuoli. Sitrustähden noustessaan Tuuliklaanissa valtaan, tämä pyysi poikaansa luokseen ja teki tästä Tuuliklaanin varapäällikön. Jatkuva pilkkaus, epätoivo ja kaipuu Jokiklaaniin ajoivat Arpisydämen takaisin Jokiklaaniin, samalla kun Tuuliklaanissa hänen emonsa kuoli myrkytykseen. Arpisydäntä epäiltiin kauan myrkyttäneen emonsa, koska tämä oli kertonut kollille kuka tämän isä olisi.
Jokiklaaniin palattuaan Arpisydän sai ensimmäisen oppilaansa ja aloitti oman elämänsä tavattuaan nykyisen kumppaninsa, Varpushaukan.

• Perhe:
Vanhemmat: Veritähti & Sitrustähti
Isovanhemmat: Arpitähti & Kotkansulka
Sisarukset: Savutiikeri, Tiikeriliekki, Tiikerisielu, Yötassu, Villitähti, Tuonelanpolku, Sudenkatse
Sisarpuolet: Pakkasnauru, Viiltokynsi, Myrskynraivo, Kohtalonääni, Lumisusi, Aallonusva, Sivalluksenkynsi, Mustekyynel, Sieluveri, Varjosielu, Karhunkynsi, Kuolonroihu, Korppituuli, Lumituhka, Itachi, Verikyynel, Ciel, Synkkämyrsky, Sirius
Kumppani: Varpushaukka
Adoptiopennut: Lumipentu, Yöpentu
________________________________________
____________________ ____________________
• Muuta: --
• Theme song: Apocalyptica – I don’t care
• Roolija: Masi YP
• Pötkö: • Arpisydän • 46 kuuta • Oranssiruskea tiikerikuvioinen kolli, jolla on valkea rintamus ja tassut, sekä kaksi arpea otsalla • Masi •

 

 

©2017 Soturin sydän - suntuubi.com